Etelä-Tuusulan historiaa

Etelä-Tuusulan kylien historiaa kannattaa tarkastella osana koko Tuusulan ja Uudenmaan historiaa.

Tuusulan synty

Toisen ristiretken (1249-1250) jälkeen alkoi ruotsalaisten muutto Suomenlahden pohjoisrannalle alueelle, joka sai nimekseen Uusimaa. Sitä mukaa kuin asutus kasvoi, perustettiin rannikolle seurakuntia, joista ensimmäisiä näyttävät olleen Porvoo ja Karjaa jo 1200-luvulla. Asutuksen kasvaessa seurakuntien väliin perustettiin kappeleita yhdistämällä kyliä useammasta seurakunnasta. Ajan saatossa kappelit itsenäistyivät. 1600-luvulle tultaessa Tuusulan kylät kuuluivat kolmeen seurakuntaan: Sipooseen, Helsingin pitäjään ja Nurmijärveen. Lue lisää...

Kaukjärven (Tuusulanjärven nimi oli silloin Kaukjärvi) suomenkieliset pyrkivät 1600-luvun alkupuolella saamaan oman kirkon. Syynä tähän oli paitsi vaivalloinen kirkkomatka Sipooseen myös se, että suomenkielisiä kohdeltiin Sipoossa huonosti. Suomenkielisiä jumalanpalveluksia järjestettiin joka kolmas sunnuntai vasta vuodesta 1641 alkaen ja jumalanpalvelukset järjestettiin lähinnä köyhäintalona toimivassa pitäjäntuvassa. Samoihin aikoihin kaukjärveläiset olivat aloittaneet kirkkorakennuksen rakentamisen Eggerstan isännältä saadulle maapalalle Kaukjärven rannassa. He olivat pyytäneet Turun piispalta lupaa rakentamisen aloittamiseen ja vastauksessaan piispa edellytti Sipoon kirkkoherraa tutkimaan asian. Tästä käynnistyi prosessi, jonka seurauksena Tuusulan kappeli vihittiin kirkkorakennukseksi vihdoin 19.1.1644. Lue lisää...

Tuusulan kappeliin määrättyjen kylien talojen oli rakennettava kirkko ja pappila sekä ylläpidettävä pappi. Toisaalta talojen oli maksettava kymmenyksensä emäseurakuntiinsa Sipooseen, Helsingin pitäjään ja Nurmijärvelle sekä osallistuttava niiden kirkkorakennusten korjaamiseen. Tämän velvollisuuden vastapainona näiden seurakuntien kirkkoherrojen oli pidettävä jumalanpalveluksia Tuusulan kappelissa ja toimitettava sinne mm. ehtoollisviini. Järjestely ei toiminut:  toisaalta talonpojat valittivat taakkaansa ja toisaalta emäseurakuntien kirkkoherrat jättivät velvollisuutensa hoitamatta. Lopulta vuonna 1653 Viipurin piispa Bjugg ratkaisi ongelman itsenäistämällä Tuusulan omaksi seurakunnakseen. Itsenäistyminen ei ollut kuitenkaan täydellistä, sillä talonpoikien vastuu emäseurakuntien kivikirkkojen korjaamisesta säilyi ja toisaalta Ruotsinkylä saatiin maksamaan kymmenyksensä Tuusulaan vasta vuonna 1670. Lue lisää...

Kielikysymys

Tuusulan alue asutettiin kahdesta suunnasta. Vihdin suunnasta tuli hämäläisiä ja Vantaanjokilaakson kautta 1200-luvulta alkaen ruotsinkielisiä, joista ainakin osa oli Helsinglandista kotoisin. Kieliraja sattui Tuusulan kohdalle siten, että lopulta vain Ali-Kerava ja Ruotsinkylä olivat pääosin ruotsinkielisiä. Lue lisää...

Lahela

x...

Ruotsinkylä

x...