Lahelan historia
Kylän nimien synty
Lahelan suomenkielinen nimen (alunperin Lahila) epäillään johtuneen laihoista viljelysmaista. Kylän ruotsinkielisen nimen (Finneby, Finnby, lopulta usein vain Finby) on katsottu tulevan kylän suomenkielisestä asutuksesta (joilloin se olisi lähinnä ruotsinkyläläisten antama). Lahila mainitaan ensimmäisen kerran Finnbyn rinnakkaisnimenä vuonna 1558.
Vielä todennäköisempää on, että ruotsinkielinen nimi tulee tietystä asukkaasta, jota kutstuttiin Finneksi. Ensimmäinen viittaus kylän nimeen on vuodelta 1491, jolloin mainitaan talollinen nimeltä Nicke Finne sekä toisessa yhteydessä Anders Olofsson, joka luovutti maata Anders Nielssonille ja Olof Peerssonille. Ei liene ollenkaan mahdotonta, että ko. nimi olisi syntynyt niin, että pääosin ruotsinkielisellä seudulla asui yksi suomalaistalollinen, joka siten sai lisänimekseen Finne.
Lähde: Suur-Tuusulan historia 1 s. 71-72 ja Helsingin pitäjä I, keskiaika s. 32-36.
Minne Lahela milloinkin kuului?
Lahela luettiin ensimmäisissä maaveroluetteloissa kuuluvaksi Helsingin pitäjän Klemetskogin neljänneskuntaan. Toisaalta lahelalaiset maksoivat Kaukjärven neljänneskuntaveroja Sipoon hallintopitäjän nimismiehenverossa ja esiintyivät savuluetteloissa Finnebyn asukkaina alusta alkaen. Sipoon pääveroluetteloihin kylä siirrettiin Klemetskogin neljänneksestä vasta myöhemmin.
Kymmenysluetteloissa lahelalaiset ja hyryläläiset kirjoitettiin samaan luetteloon ja kuuluivat Helsingin pitäjän seurakuntaan yhtenä kinkeri- eli kestityspiirinä. Vuosina 1558-1605 Lahela luettiin Nurmijärveen kuuluvaksi mutta Nurmijärven itsenäistyttyä Lahela palautui takaisin Helsingin pitäjän seurakuntaan.
Tuusulan kappelin perustamisen jälkeen lahelalaiset maksoivat kymmenyksensä Helsingin pitäjään ja osallistuivat sen lisäksi puolella entisestä osuudestaan pitäjän kivikirkon korjaustöihin. Tämän lisäksi he osallistuivat Tuusulan kappelin ja pappilan rakennustöihin ja papin palkkamenoihin.
Vuonna 1647 näyttää Lahela ja Hyrylä siirtyneen kuulumaan Helsingin pitäjän asemasta Nurmijärven seurakuntaan ja pysyneen siellä Tuusulan seurakunnan itsenäistymiseen saakka.
Lähde: Suur-Tuusulan historia 1 s. 303-304 ja 341-342