Valtiolta rahaa Koskenmäen kiertoliittymän parantamiseen - entä sitten?

Perjantai 17.6.2016 - Reino Myllymäki

Viikko sitten uutisoitiin (Keski-Uusimaa 10.6.2016), että valtio antaa 1,4 miljoonaa euroa Koskenmäen kiertoliittymän parantamiseen. Vaikka summa kattaa vain 16,5 % kaikkiaan 8,5 miljoonan euron projektista, on se toki merkittävä. Aikaisintaan töihin aletaan ensi vuonna.

Koskenmäen kiertoliittymä ei ole pelkkä Koskenmäen kiertoliittymä, vaan projekti kattaa myös kiertoliittymän rakentamisen Vaunukankaalle Lahelantien alkupäähän. Koskenmäen kiertoliittymän hengenahdistuksen poistamisen lisäksi tuokin parannus on tarpeellinen. Joka ei sitä usko, menköön melkein mihin aikaan tahansa kokeilemaan Vaunukankaantieltä Nahkelantielle liittymistä. Ainakin vasemmalle kääntyminen on tuskaa, samoin Lahelantielle pääseminen ja päinvastoin.

Projektit ovat siis tarpeellisia. Tulemme iloitsemaan niistä, kun ne ovat valmiita ja liikenne sujuu.

Mutta siihen asti elämä tulee olemaan yhtä helvettiä. Sekä Vaunukankaan että Koskenmäen kiertoliittymien alue tulee olemaan pitkään yhtä tietyömaata, mikä ohjaa ex-Vesitorninmäen, Vaunukankaan, Häklin alueen, Nahkelan, Ristikiven sekä Lahelanrinteen ja -kankaan liikenteen Lahelantietä etelään.

Kaija Haapamäki muistutti minua Lahela-seuran hallituksen kokouksessa viime tiistaina, että olin Lahelantertussa pidetyn liikenneillan lopuksi todennut, että Tuusulanjoen sillan pitäisi valmistua ennenkuin Vaunukankaan ja Koskenmäen kiertoliittymiä aletaan rakentaa.

Muistan asian vain hämärästi mutta kalenterini muistaa liikenneillan olleen 1.11.2011. Olimme vuotta aikaisemmin laskeneet Jokitien liikenteen. Oli kestämätöntä ajatella Jokitien 2,5 tonnin siltoineen toimivan läpikulkuyhteytenä, kun kiertoliittymiä rakennettaisiin.

Onneksi Stenbackan kaavoitus ja Tuusulanjoentien rakentaminen siltoineen eteni myötätuulessa ja Koskenmäen projekti lievässä vastaisessa, jotta asiat toteutuivat oikeassa järjestyksessä. Kaikki tuskin tapahtui kuitenkaan sattumalta, joten kiitos kunnan virkamiehille ja luottamusmiehille.

Sillä Tuusulanjoentie siltoineen alkaa olla valmis. Juhlistamme sillan avaamista maanantaina 20.6. klo 18-20. Ohjelmaakin on. Tervetuloa, kaikki mukaan!

2 kommenttia . Avainsanat: liikenne, Lahela, kehittäminen

Päivälypsylle, mars!

Lauantai 4.4.2015 - Reino Myllymäki

Ennenvanhaan lehmät lypsettiin kolme kertaa päivässä: aamulla, päivällä ja illalla. Tai ainakin suurituottoiset lehmät käytiin lypsämässä puolenpäivän aikoihin. Lahelalainen Mirja Alhola kertoo kirjassaan Ruohottunut polku vihanneensa päivälypsyä, koska se keskeytti varsinkin viikonloppuisin ja kesäaikaan vapaa-ajan, mikä oli nuoresta ihmisestä ärsyttävää. Ja keskeyttihän se joka tapauksessa muun työnteon, kun piti lähteä kesken päivän navettaan tai niitylle lypsämään.

Sitten tuli aika, jolloin kenelläkään ei ollut aikaa lypsämiseen, koska oli niin paljon muuta työtä. Koko asia unohtui tai sitten huomattiin, että päivälypsyllä ei ollut koskaan suurta merkitystä maidontuotannolle. Eli homman hyöty/kustannus -suhde oli liian huono. Nykyajan karjanhoitajat ovat tuskin kuulletkaan päivälypsystä.

Downton Abbey -sarjaa katsoessa tuli mieleen toinen muutos. Yhteen aikaan englantilaisten aatelisnaisten oli kiellettyä mennä töihin. Kiellettyä taisi olla jopa julkisella paikalla yksin liikkuminen.

Sitten tuli aika, jolloin työvoimasta oli pula. Jouduttiin luistamaan moraalisäännöistä. Jopa aatelisnaisia tarvittiin töihin tehtäviin, joiden määrä oli lisääntynyt tai joissa oli työvoiman kysyntää sen vuoksi, että miehet olivat muissa hommissa. Myöhemmin vanhoihin systeemeihin ei enää palattu. Maailma oli muuttunut.

Molemmissa tarinoissa tuo suuri epäjatkuvuuskohta, joka pakotti luopumaan turhista käytännöistä tai ainakin muuttamaan käytäntöjä, oli tietysti sota. Dowton Abbeyn sota oli se ensimmäinen ja päivälypsytarinan sota oli se toinen maailmansota. Huolimatta reipashenkisistä elokuvista sota on ihmiskunnan pahimpia onnettomuuksia. Alholan sanoin "kaikkien onnettomuuksien yhteenlaskettu summa".

Kuinkahan paljon nykyisissä toimintatavoissamme on sellaista turhaa, joihin meillä ei poikkeusoloissa olisi varaa? Tehdäänkö asioita vain sen vuoksi, että niin on tehty ennenkin. Tai siksi, että tekemisellä pönkitetään joitain katoamassa olevia instituutioita? Olisi hyödyllistä kuulla, mitkä toiminnot julistettaisiin turhiksi, jos käytettävissä olisi vain puolet rahoista. Tai mitä innovaatioita syntyisi, jos käytettävissä olisi vain puolet henkilökunnasta.

Hiljattain luin, että lääkemääräysten voimassaoloaika pitenee kahteen vuoteen. Muutos vähentää lääkemääräyksien uusimisesta johtuvien lääkärissäkäyntien määrää. Taisi olla oikeansuuntainen muutos?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimintatavat, moraalisäännöt, sota, epäjatkuvuuskohta, muutosjohtaminen, kehittäminen, Lahela

Tarina kuvien takana

Torstai 15.5.2014 - Reino Myllymäki

Joskus yksittäinen kuva saattaa päästä arvoon arvaamattomaan. Nyt on tainnut käydä niin.

Kun aloimme CxO:n ja Wakarun kesken suunnittelemaan Suomalaisen Johtamisen Päiviä 9.-10.6.2014 (kts. www.suomalainenjohtaminen.fi), vastuu graafisesta ilmeestä lankesi minulle. Se ei ollut mitenkään itsestäänselvä asia, olihan mukana kaksi yritystä.

Aika nopeasti tuli suunniteltua logo ja sille tarvittavat variaatiot. Tunnusväriksi Suomalaisen Johtamisen Päiville tuli Suomen lipun sininen, RGB:nä 24-68-126. Määrittelin myös perusilmeeksi vaalean skandinaavisen ilmeen. Tuli mieleen, että taustakuvituksena voitaisiin käyttää kesäistä koivumetsikköä.

Kaupallisista kuvapankeista ei löytynyt mieleistä. Koivut olivat liian vanhoja tai koivunlehdet liian tummanvihreitä tai niissä oli jotain muuta vikaa. Vilkaisin omia kuviani ja ... siinähän ne kuvat olivat, joita kaivattiin.

suomalaisen_johtamisen_paivat_tunnuskuva_640_px_levea.jpg

Kaikkiaan kuvia oli vain 7. Kaikki vastavaloon otettuja, onneksi useimmissa kuvissa onnistuin jemmaamaan auringon puun taakse. Vastavalo tekee kuvasta jännittävän.

Mutta mistäpä kuvat on otettu? Moni ajaa päivittäin tuon paikan ohi, sillä kysymyksessä on Tuusulan Lahelan kylällä sijaitseva Tuhkalanpuisto. Juuri tuohon kohtaan kunta suunnitteli vuonna 2008 koirapuistoa, joka olisi ollut laajuudeltaan 4 800 neliömetriä. Sitä ei onneksi tullut.

Kyläläiset kertovat, että tuo koivikko on kylväytynyt itse. Sitä ei siis ole istutettu. Se on satumaisen kaunis paikka varsinkin kevällä ja varsinkin jos sattuu tykkäämään tällaisesta suomalaiskansallisesta maisemasta. Koivumetsä, vihreä nurmi. Vain kansallispuvussa kirmaava lettipäinen blondi puuttuu. Kerrotaan, että autoliikkeet käyvät kuvauttamassa puistossa autojaan. En tiedä, ei ole sattunut kohdalle.

Puisto sijaitsee entisen Tuhkalan kantatilan mailla. Tuhkalan kantatila puolestaan siirtyi 1920-luvulla Tarvajärvien perheelle ja tuon perheen vesa, Niilo Tarvajärvi, lienee kaikille jollain tuttu takavuosilta. Upseeri, puolustusvoimien komentajan adjutantti, TV- ja radiotoimittaja sekä monien kansalaiskeräysten isä.

Vielä ei ole päätetty, millä tavoin koivumetsikköä käytetään hyväksi seminaaritilojen somistuksena. Mutta minulla on sellainen hytinä, että olemme tekemässä jotain suurta. Olemma aloittamassa keskustelua siitä, miten suomalaista johtamista kehittämällä maamme voi kehittyä eteenpäin paremmaksi paikaksi asua ja työskennellä. Veikkaan, että olemme tekemässä jotain ainutlaatuista. Sellaista, joka muistetaan kauan jälkeenpäin ja josta paitsi jääneet harmittelevat poissaoloaan.

Käy tutustumassa Suomalaisen Johtamisen Päivien ohjelmaan, puhujiin ja kumppaneihin osoitteessa: www.suomalainenjohtaminen.fi.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Reino Myllymäen sivustolla www.reinomyllymaki.fi 15.5.2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomi, johtaminen, kehittäminen, huipputapahtuma, ammattimentorointi

Risuja ja ruusuja kunnalle

Tiistai 15.4.2014 - Reino Myllymäki

Risut ensin...

On toki hienoa, että "Tuusula kysyy kuntalaisilta mielipiteitä tulevaisuuden kuntapalveluista", lue lisää. Mutta samalla toivoisi, että kysymyksenasettelu olisi vähemmän asenteellinen. Useassa - varsinkin kouluja kouluja koskevassa - kysymyksessä lähtökohta on, että a) säilytetään nykyinen toimintatapa ja c) keskitetään palvelut keskuksiin. Vaihtoehto b) on sitten jotain a:n ja c:n väliltä. Ja onneksi on tuo d-vaihtoehto.

Miksi a-vaihtoehto ei ole esimerkiksi, että "hajautetaan palvelut lähelle kuntalaisia"? Ikäänkuin keskittäminen olisi ainoa kehittämisvaihtoehto tai ainoa kustannusten säästämisvaihtoehto. Että ei olisi mitään keinoa kehittää lähikoulujärjestelmää, yhdistää siihen vaikka neuvola-, päiväkoti- ja vanhustenhuoltopalveluita?

No, vastatkaahan kuitenkin kyselyyn! Ja kun tai jos a-, b- tai c-vaihtoehdot eivät tunnu järkeviltä, vastatkaa d-vaihtoehtoon ja kirjoittakaa, mitä ajattelette. Niin tein itsekin. Kyselyyn pääsee tästä. Aikaa näyttää olevan vielä pitkäperjantaihin 18.4.2014 saakka.

...ja sitten ruusut...

Tuossa edellisessä blogissa nostin esille Lahelan nimistöasiaa Lahelanpelto II:n kaavoituksen yhteydessä. Sen jälkeen selvisi, että aika hyvin nimistötoimikunnalla on kuin onkin paikallisnimistö hallussa.

Positiivinen havainto oli myös, että tehtyjä valintoja osataan perustella, perustelut perustuvat tietoon, jota hankitaan tutkimalla.

Kaiken lisäksi näyttää vielä siltä, että tehtyjä valintoja ollaan valmiita muuttamaan, jos parempi idea nousee esille. Hienoa! Voi kun tämän saisi tuonne palvelupuolelle ja muuallekin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapalvelut, keskittäminen, lähikoulut, kaavoitus, nimistö, kehittäminen