Tieto, tulkinta ja ymmärrys

Tiistai 6.10.2015 - Reino Myllymäki

Kustannukset_vs_koko_1.PNG

Ihan kirjoituksen alkuun pyydän lukijaa tulkitsemaan oheista viivadiagrammia, "käppyrää", jossa j-muotoinen käyrä laskee ja kääntyy lopulta nousuun. Miltä kohdalta x-akselilla käyrän alapäässä oleva tasainen osa mielestäsi alkaa?

Minun silmissäni tuo tasainen alue alkaa suurin piirtein x-akselin arvojen 100 ja 1000 puolesta välistä. Nopeasti katsottuna siis suurinpiirtein kohdasta 600.

Väärin! Kyseessä on logaritminen asteikko. 100:n ja 1000:n puoliväli on 316. Y-akselin arvo 5 000 on x-akselin kohdassa 126.

Mistä käyrästä on kysymys? Käyrä löytyy Juha Aaltosen, Tanja Kirjavaisen ja Antti Moision kirjoittamasta tutkimusjulkaisusta Efficiency and Productivity in Finnish Comprehensive Schooling 1998-2004 , jonka on julkaissut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 2006 (linkki). Käyrä löytyy sivulta 32. Seuraavassa kuvassa käyrä kokonaisuudessaan:

Kustannukset_vs_koko_2.PNG

Tutkimusaineiston mukaan oppilaskohtaiset kustannukset laskevat koulukoon kasvaessa. Kustannukset ovat luokkaa 4 500 €/oppilas, kun koulun koko on 300-1000 oppilasta. Koulukoon suuretessa yli tuhannen oppilaskohtainen kustannus näyttää hiukan kasvavan.

Tuoreemmassa selvityksessä optimaalinen koulukoko oli vielä noita vuosien 1998-2004 kokoja pienempi. Koulun saavutettua noin 100 oppilaan koon oppilaskohtainen kustannus ei enää laske, vaikka koulun oppilasmäärä kasvaakin.

Kirjoitan tätä muistutuksena tulevia keskusteluja varten. Vaikka kunnanvaltuutetut ovat sopineet, että tällä kaudella ei lähikouluja lakkauteta, kuulemani mukaan kunnantalolla on laitettu taas vanha levy soimaan: lakkautetaan kyläkouluja, säästetään seinistä eikä opetuksesta jne.

1 kommentti . Avainsanat: palveluverkko, kustannustehokkuus, tutkimustieto

Osataanko Tuusulassa optimoida?

Keskiviikko 17.12.2014 - Reino Myllymäki

Hyvä kun pääsin kirjoittamasta "seinistä säästämisestä" niin Keski-Uusimaa kirjoitti samasta asiasta heti seuraavana päivänä (Heikki Santavuori s. 5): "Kokoomuksen mielestä koulurahat pitäisi käyttää opetuksen laatuun eikä seiniin".

Kysymys tällä kertaa on rehtorien oikeudesta ottaa kouluunsa ulkopaikkakuntalaisia oppilaita. Kiista kulminoituu Tuomalan kouluun, jossa perinteisesti on ollut paljon järvenpääläisiä oppilaita. Jos heitä ei koulussa olisi, selvittäisiin kahdella eikä kolmella opettajalla.

Koko lähikoulukiistassa ottaa päähän se, että Tuusulan kunnassa ei näköjään kukaan kykene optimointiin. Osaoptimointiin kykeneviä on puolestaan selvästi riittävää ylittävä määrä. Kun Tuomalan koulun kohdalla sivistystoimen mielessä säästettäisiin rahaa, kun tarvitsisi palkata vain kaksi eikä kolme opettajaa, unohdetaan järvenpääläisistä oppilaista saadut korvaukset, jotka kai menevät eri laariin kuin se, josta em. palkat maksetaan. Ei siis ihme, jos Tuomalan koulun vanhemmat ovat sitä mieltä, että järvenpääläiset oppilaat ovat "puhdasta tuloa".

Sama juttu lähikoulujen sulkemisessa. Sivistystoimen kustannukset alenevat, kun tiloja vähennetään. Mitä väliä sillä, että ne jäävät käsiin tilakeskukselle, joka tuottaa tappiota, kun ei saa sivistystoimelta tuloja.

Lähikoulujen sulkeminen aiheuttaa koulumatkojen pidentymisiä. Mitä väliä sillä on, kun vanhemmat kumminkin siirtyvät kuljettamaan alakoululaisia kouluun, ja menot ovat pois kunnalta?

Jos esimerkiksi Tuusulan sivistystoimelta puuttuu kykyä kokonaisoptimointiin, jonkin - kunnanvaltuutettujen, kunnanhallituksen tai kunnankohtajan - tulisi kokonaisuutta katsovana kyetä siihen. Ja jos kuntalaisten tahto ei ole se, että Tuusulan kaikki palvelut löytyvät puolen kilometrin sisältä kunnantalolta, heidän tulisi ryhtyä toimiin, jolla virkamiehet alkavat ajatella kuntalaisten tahdon mukaisesti.

Sillä palveluverkko ei ole palveluverkko, jos kaikki palvelut tulevat yhdestä pistestä. Se olisi palvelutähti.

Toistan jälleen kerran teesini: alakoulujen palveluverkko on optimi, kun koulujen väli on noin 4,2 kilometriä. Silloin alakoululaisella on todennäköisesti alle 3 kilometrin matka kouluunsa. Kunnan reunamilla palveluverkko on nyt jo tähän nähden liian väljä ja Hyrylän ympäristössä liian tiheä. Siksi kunnan laidoilla tarvitaan yhteistoimintaa naapurikuntien kanssa ja samasta syystä lopetettavat koulut löytyvät todennäköisemmin Hyrylän välittömästä ympäristöstä kuin muualta. Yläkoulujen suhteen optimi etäisyys on 7 kilometriä.

Toinen teesini on se, että hyödynnetään olemassaolevaa koulukiinteistömassaa niin hyvin kuin voimme. Kun tulee epäjatkuvuuskohtia - homevaurioita, vesivahinkoja tai tulipaloja esimerkiksi - ei rynnätä korjaamaan vaan istutaan alas miettimään: a) tarvitaanko koulua enää ollenkaan, b) jos tarvitaan, missä on sen optimaalinen sijainti ja c) millainen koulun optimaalisessa sijainnissaan pitäisi olla.

1 kommentti . Avainsanat: palveluverkko, koulu, opetus, säästäminen

Taas säästetään seinistä

Tiistai 16.12.2014 - Reino Myllymäki

Tämän aamuinen uutinen kertoi, että Helsingissäkin on koululaitokseen liittyviä kustannuspaineita. Mutta ei hätää, säästetään seinistä. Termi on tuttu Tuusulankin palveluverkkokeskustelusta.

"Säästetään seinistä" on nopeasti ajatellen toki mukava mantra. Se sisältää ajatuksen, että opetuksen laadusta ei säästetä, vaan jostain opetuksen kannalta toisarvoisesta asiasta, kuten koulurakennuksesta ja sen ylläpidosta. Tarkemmin ajateltuna asia kääntyykin päälaelleen.

"Säästetään seinistä" tarkoittaa sitä, että pienistä kouluista luovutaan ja oppilaat keskitetään harvempiin ja sitä kautta suurempiin kouluihin. Pienet koulut jäävät tyhjilleen. Kun lämmitys on suuri kuluerä, se lopetetaan. Koulurakennus homehtuu ja menettää arvonsa. Jos sillä oli arvoa kunnan taseessa, joudutaan tekemään massiivinen alaskirjaus. Omaisuus väheni. Tämäkö on seinistä säästämistä?

"Säästetään seinistä" tarkoittaa myös sitä, että oppilas joutuu vaihtamaan koulua. Tuttu kouluympäristö vaihtuu aluksi outoon, "lapsen mittainen" koulu suureksi. Suurissa kouluissa koulukiusaamista on enemmän ja lapset voivat keskimäärin huonommin. Tämäkö on seinistä säästämistä?

"Säästetään seinistä" tarkoittaa myös sitä, että koulumatkat pitenevät, usein yli kuljetusrajojen. Sen sijaan, että lapset menisivät kävellen tai polkupyörällä kouluun, he kulkevatkin linja-autolla tai heitä kuljetetaan vanhempien toimesta. Kustannuksia syntyy, liikuntaa vähenee ja seuraukset kärsitään huonontuneen kansanterveyden muodossa joskus tulevaisuudessa. Tämäkö on seinistä säästämistä?

"Säästetään seinistä" tarkoittaa sitä, että lapset keskitetään suuriin kouluihin. Suurta oppilasmäärää on helpompi pilkkoa luokiksi. Sanotaan, että luokkakokoa tasataan. Käytännössä keskimääräistä luokkakokoa kasvatetaan. Luokkien määrä vähenee, opettajia irtisanotaan. Suuremmissa luokissa koulukiusaaminen on todennäköisempää, oppiminen heikompaa ja osa opettajista joutuu opettamistyön sijasta tyytymään työttömyyskortiston tarjoamaan taloudelliseen turvaan. Tämäkö on seinistä säästämistä?

Tuusulan palveluverkkokeskustelussa on kaiken tämän lisäksi vielä vahva osaoptimoinnin maku. Säästö sivistystoimelle voi olla tappio tilakeskukselle ja lopputulos kunnallisveronmaksajalle rahamielessä "plus-miinus-nolla" ja edellä esitetyn laadun huononemisen takia negatiivinen. Toinen tuusulalaispiirre on Hyryläkeskeisyys. Onko keskittäminen tosissaan tulevaisuuden trendi? Yliopistoissakin pohditaan tällä hetkellä opiskelijoiden yhteen kokoamisen mielekkyyttä, kun teknologia mahdollistaa myös hajallaan oppimisen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palveluverkko, koulu, opetus, säästäminen

Tavoite saavutettu: järkeä koulujen sulkemisiin

Perjantai 6.6.2014 - Reino Myllymäki

Totesin luettuani aamun Keskarin, että yksi tavoite on saavutettu: palveluverkon kehittämisen säästöt on saatu samaan virkkeeseen noiden säästöjen vaatimien investointien kanssa. 4,7-8,2 miljoonan euron vuotuiset säästöt vaativat toteutuakseen 112-129 miljoonan euron investoinnit.

Jos oletamme, että 4,7 miljoonan vuotuiset säästöt toteutuisivat 112 miljoonan euron investoinneilla ja investointien lainakoroksi 0 %, investoinnin takaisinmaksuaika olisi 112/4,7 vuotta eli liki 24 vuotta. Vastaavasti toisella ääriarvoparilla takaisinmaksuajaksi tulisi 129/8,2 vuotta eli liki 16 vuotta.

Mutta kunta tuskin saa pitkän päälle lainaa ilman korkoa. 2 % vuotuisella korolla 112 miljoonan laina 20 vuoden takaisinmaksuajalla tuottaa 1,2 miljoonan euron keskimääriset vuotuiset korkokulut, jolloin nettosäästöksi jää 3,5 miljoonaa euroa ja takaisinmaksuajaksi tulee hurjat 32 vuotta.

Kunnan kustannuksilla ja investoinneilla on se ikävä puoli, että ne maksetaan samasta kassasta, jonka merkittävin kartuttaja olemme me veronmaksajat. Siksi olen kokenut huijauksena sen, että säästöistä on puhuttu mutta säästöjen toteutumiseen vaadittavista investoinneista on vaiettu.

Tuusulaa on kuulemma myös verrattu Vantaaseen. Vantaalla on kuulemma koulut hyvässä kunnossa. Niin niiden pitää ollakin, koska vuoden 2012 tasossa mitaten ja Tuusulaan suhteutettuna Vantaalla on velkaa 142 miljoonaa euroa enemmän kuin Tuusulalla. Kunnallisvelka(kin) on maksettava joskus takaisin. Se on tulevaisuuteen siirrettyä verotusta. Ja jos tuo velkaero suhteutetaan Vantaan kokoon, Vantaalla on 767 miljoonaa euroa enemmän velkaa kuin Tuusulalla. Ei ihme, että velkaiseen Vantaaseen ei halua kukaan liittyä. Paitsi Helsinki.

Pienten koulujen sulkemisten tuomat säästöt ovat myös tunnustettu nyt niin pieniksi, etteivät ne ole asiasta syntyvän kuntalaiskohun "värttejä". Myös Hyrylän koulukeskusken saneerauksen kalleus on huomattu mutta ratkaisu, jossa vain osasta koulua luovuttaisiin, ontuu pahoin. Hyödyt jäävät saamatta, jos koko kiinteistöä ei voida laittaa lihoiksi eli myydä liike- tai asuintontiksi hyvän sijaintinsa vuoksi. Kun Rykmentinpuistoon tarvitaan joka tapauksessa koulu, kannattaisi nyt tiukasti miettiä, kannattaako euroakaan laittaa Hyökkälän tai koulukeskuksen korjaamiseen. Rykmentinpuistossa noille rahoille voisi saada paremman tuoton.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusula, palveluverkko, kouluverkko, säästöt, investoinnit, kuntavelka

Palveluverkko vai keskitetyt palvelut?

Torstai 27.3.2014 - Reino Myllymäki

Hyökkälän koululla kokoonnutaan tänään torstaina 27.3.2014 klo 18 keskustelemaan Etelä-Tuusulan tulevaisuuden palveluista. Siinäpä tärkeä kysymys.

Minusta tuusulalaisessa päätöksenteossa vellookin hyvin erilaisia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan kuntaa pitäisi kehittää. Toisaalta puhutaan kylien muodostamasta kunnasta, toisaalta ollaan keskittämässä palveluja Hyrylään tai sen välittömään läheisyyteen. Toisaalta ollaan tekemässä töitä "kuntalainen edellä" ja samalla ollaan lakkauttamassa tärkeiksi koettuja lähipalveluja. Puhutaan palveluverkosta, mutta oikeasti tarkoitetaan palvelujen keskittämistä ja palveluverkkoa ollaan harventamassa harvimmasta eikä tiheimmästä päästä.

Meidän pitäisi aika pian päättää, haluammeko keskitettyjä vai lähipalveluja. Tai oikeammin: missä asioissa keskitetyt palvelut ovat parempi ratkaisu ja missä asioissa lähipalvelut ovat parempi ratkaisu?

Keskittäminen

Keskittämistä käytetään, kun pyritään saamaan aikaan suuruuden ekonomian tuomia hyötyjä. Jotkin palvelut ovat kustannustehokkaampia, kun niitä tuotetaan paljon samassa paikassa. Kaikkiin palveluihin suuruuden ekonomia ei toimi samalla tavalla kuin toisiin. Esimerkiksi suurten koulujen viihtyvyys on yleisesti ottaen huonompi ja koulukiusaaminen isompi ongelma kuin pienten koulujen.

Myös harvoja avainresursseja joudutaan usein keskittämään. Kyse on yleensä sellaisista palveluista, joita ei voida siirtää paikasta toiseen. Kaatopaikat ovat usein keskitettyjä, jotta pikkukaatopaikkoja ei syntyisi ympäri kuntaa. Valtakunnan tasolla esimerkiksi harvinaisten tautien hoidon keskittäminen on varmasti järkevä juttu.

Keskittämistä käytetään usein perusteena sille, että palvelun häiriöttömyys paranee keskittämisen myötä. Esimerkiksi jos kolmesta palvelua tuottavasta keskitetystä resurssista yksi on pois käytössä, tilanne on parempi kuin tilanteessa, jossa hajautetun palvelu ainoa resurssi on pois käytössä. Tilannetta voi verrata vaikka kyläkaupan ainoan pullonpalautuskoneen ja Hyrylän eteläisemmän S-marketin (ja Alkon) kolmen pullonpalautuskoneen tilanteeseen. Kun ainoa on pois pelistä, palvelu ei pelaa edes hitaasti.

Keskittämistä käytetään myös keinona jonkin palvelun sisäisen logistiikan tehostamiselle. Jos kunnan virkamiehet ovat kaikki yhdessä kunnantalossa, on helpompi käydä juttelemassa toisen virkamiehen kanssa kuin jos he olisivat eri rakennuksissa eri puolilla kuntaa.

Keskittämisen varjopuoli on se, että palvelun käyttäjät joutuvat matkustamaan keskitetyn palvelun luokse. Tämä toteutuu fyysisessä maailmassa, jossa aikaa ja energiaa kuluu keskitetyn palvelun saavuttamiseen. Sähköisessä maailmassa keskitetyn palvelun luokse kulkeminen on luonnollinen juttu. Tämänkin kirjoituksen lukijat ovat tulleet netin välityksellä paikkaan, johon lahela.fi:n, ruotsinkyla.fi:n ja mylly.net:n keskitetty palvelin on sijoitettu.

Hajauttaminen

Hajauttamista käytetään, kun palvelut halutaan saada lähemmäksi palvelujen käyttäjiä. Tällöin palvelun kustannusrakenteen tai laadun kannalta on olennaista, että palvelu on maantieteellisesti lähellä palvelun käyttäjää. Koulu on erityisesti ykkös- ja kakkosluokkalaisten osalta tällainen palvelu. Arvostamme lasten turvallista kasvuympäristöä ja turvallista koulumatkaa ja kun vielä kuntakin on päättänyt, että koulumatkan ollessa yli kolme kilometriä, annetaan koulukuljetus.

Lyhyt koulumatka on helpompi tehdä turvalliseksi kuin pitkä koulumatka. Lyhyt koulumatka johtaa siihen, että matka taitetaan kävellen tai polkupyörällä eikä auton kyydissä, mikä on kansanterveydellisesti hyvä juttu. Lisäksi tuntuu järkevältä, että erikoisopettajaa liikutetaan paikasta toiseen eikä esimerkiksi 20 oppilasta.

Jos jokin palvelu on hajautettu, pitäisi miettiä, mitä muita palveluja samassa paikassa voitaisiin kokonaan tai osin samoin resurssein tuottaa. Voisiko koulun terveysasema toimia myös neuvolana? Voitaisiinko saman koulun ympärille koota päiväkoti-ikäisille, työikäisille ja vanhuksille kohdennettuja palveluja?

Kirjasto on hyvä esimerkki keskitetystä palvelusta, joka hajautuu kyliin kirjastoauton muodossa. Tai hammashoito pop up -hammashoitoloiden muodossa. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa monen keskitetyn jutun hajauttamisen ja hajautetun keskittämisen. Kirjan voi varata netistä ja tulevaisuudessa sen voi varmaankin saada kotiovelleen tai ainakin postilaatikkoonsa - tällaistakin Suomessa kehitellään ja kokeillaan - niin miksei sitä voisi saada koulun yhteydessä olevaan kirjastopisteeseen? Röntgenkuvia tai labratuloksia tulkitseva erikoislääkärikin voi olla toisella puolella maailmaa - tietotekniikan mahdollistamia toimintatapamuutoksia tämäkin.

Kunnantalokin voisi olla hajautettu, jos virkamiehet keskustelisivat keskenään tietokoneen tai puhelimen välityksellä. Sen sijaan, että hallintoalamaiset menevät kunnantalolle, voisivat kunnanisät tulla tapaamaan kuntalaisia kyliin. Tai netissä voisi olla kysymyspalsta, jossa kuntalaisten kysymyksiin vastattaisiin minuuttien eikä viikkojen viiveellä ja jossa voisi jopa verkkojutella asiantuntijan kanssa.

Hajauttamista puoltaa sekin, että kulkemiseen käytettävä energia on koko ajan kallistumassa. Totta kai sähkö- ja robottiautoja on tulossa mutta niiden koko käyttöiän kattava energian ja uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus on edelleen epäedullinen. Kehitys muuttaa tilannetta mutta millä aikajänteellä? Tunnettuahan on, että Tuusulan joukkoliikenne on - muualla kuin Hyrylässä - tasolla, joka edellyttää joka perheeseen kahta autoa.

Yhteenveto

Meillä tuusulalaisilla on lähtökohtaisesti "tuhannen taalan paikka" järjestää palvelumme kokonaisuuden kannalta kustannustehokkaalla tavalla. Asumme suhteellisen pienellä alueella, meitä on aika paljon ja voimme tukeutua osin pääkaupunkiseudun palveluihin - kunhan tunnustamme sen. Rykmentinpuiston ja Lahelanpellon suurehkot uudet alueet mahdollistavat uusia tulevaisuuden ratkaisuja. Kunhan vain mietimme asioita riittävän avarakatseisesti emmekä sorru osaoptimointiin, johon hallintokoneistomme siiloutuminen helposti johtaa.

Koulut ovat hyvä esimerkki. Kotimaisen vertailuaineiston perusteella edullisimmat koulut näyttävät olevan noin 200-250 oppilaan kokoisia ja Tuusulassa optimikoko on tätäkin pienempi, taitaa olla 100-150 oppilaan haarukassa. Suuri alakoulu ei siis ole edes kustannustehokkuudeltaan ja osaoptimoituna parempi ratkaisu kuin 100 oppilaan koulu, puhumattakaan kokonaisoptimoinnista, jossa otetaan huomioon koulumatkat ja kouluviihtyvyys.

Yläkoulun ja lukion osalta tilanne ei ole ollenkaan sama. Valinnaisaineet sekä kyky selvitä hengissä pidemmistä koulumatkoista puoltavat tässä suurempaa keskittämistä kuin alakouluissa. Myös sote-puolella voitaisiin alkaa miettimään Rykmentinpuistoon siirrettävää terveysasemaa, joka voisi olla yhteinen Keravan kanssa - tai sitten yhteisen terveysaseman paikka löytyy muualta.

Kunnantalokin on vain tavallinen toimistorakennus, jossa on riittävästi neuvottelutiloja ja suuri auditorio. Semmoisiahan toimistorakennukset alkavat olla.

Siis: osaoptimoitujen siilojen sijaan avarakatseista, tekniikan kehittymisen mahdollistamaa kokonaisoptimointia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palveluverkko, keskittäminen, hajauttaminen, pop up, siiloutuminen,

Palveluverkkopähkäilyä

Tiistai 18.3.2014 - Reino Myllymäki

Vaikka kansanedustaja Antti Kaikkonen tuomitsikin 7.6.2013 päivätyn Tuusulan palveluverkkosuunnitelman 2013-2025 siinä ilmenneiden puutteiden vuoksi Tuusulanjärveen upotettavaksi, uskaltaudun tässä vähän pohtimaan, mistä päästä kannattaisi palveluverkkoa lähteä harventamaan.

Korjausvelan suuruus

Mielestäni olemassaolevan korjausvelan suuruus on yksi tekijä, jota tulevia investointipäätöksiä tehtäessä on otettava huomioon. Rakentamistalouden näkökulmasta rakennuksista luopuminen kannattaisi tehdä silloin, kun rakennukset ovat mahdollisimman "loppuun käytetyt" eli edessä olisi suuret investoinnit, jotta kohde saadaan vastaamaan uusia vaatimuksia.

Teknillisessä Korkeakoulussa opin myös, että vanhan kohteen perusteellinen saneeraus saattaa olla 130 % vastaavan uuden kohteen kustannuksiin verrattuna. Uudisrakentamisessa on siis puolensa, jos olemassaoleva kohde on kovin vanha, muutosvaatimukset suuret eikä kohdetta ole suojeltu.

Koulukohteet, joiden korjausvelan suuruus on suuri (s. 83):

  • Lepolan vanha koulu 47 %
  • Hyrylän koulukeskus 38 %
  • Tuomalan koulu 38 %
  • Rusutjärven vanha koulu 37 %
  • Hyökkälän viipalekoulu 35 %
  • Kirkonkylän koulu 31 %
  • Kellokosken koulukeskus 30 %
  • Hyökkälän koulukeskus 27 %
  • Pertun koulu 26 %
  • Kolsan koulu 25 %

Eli näitä koulut ovat lähitulevaisuuden potentiaalisia rahanreikiä eli niihin todennäköisesti joudutaan investoimaan, jos palveluverkkoa ei harvenneta. Toisaalta nämä kohteet ovat investointivelkansa suuruuden vuoksi niitä kohteita, joiden korjaaminen olisi pystyttävä kyseenalaistamaan.

Ylläpitokustannusten suuruus

Ylläpitokustannuksiltaan tehottomimmat koulut ovat mielestäni toinen kriteeri, jolla kunnan kiinteistömassaa voidaana arvioida. Kohteet, jotka kuluttavat paljon energiaa, ovat työläitä pitää kunnossa tai jotka ovat tilaohjelmansa vuoksi tehottomia nykyisessä käytössään. Ylläpitokustannukset ovat noin 15-20 % kaikista kustannuksista mutta joka tapauksessa se, mikä ylläpitopuolella menetetään on helposti pois toiminnan eli opetuksen puolelta.

Ylläpitokustannukset ovat kuitenkin hieman hankala kuluerä. Tuusulassa osa korjauskustannuksista on pantu ylläpitokuluihin, osa luettu investoinneiksi. Jos siis ylläpitokustannusten tarkastelujakso sisältää ylläpitokustannuksiin luettuja korjauskustannuksia - kuten Klemetskogin koulussa on tapahtunut - ylläpitokustannukset kohoavat korkealle eivätkä ole vertailukelposia. Vertailukelpoisuudessa saattaa olla huomauttamista myös Hyrylän koulukeskuksen kohdalla; ei ole varmaa, onko lukio mukana ja jos on, miten.

Ylläpitokustannusten kärkeä (s. 76):

  • Klemetskogin koulu 147 €/kem2 (kosteus- ja homevauriokorjauksia)
  • Linjamäen koulu 87 €/kem2
  • Tuomalan koulu 83 €/kem2
  • Nahkelan koulu 80 €/kem2
  • Kolsan koulu 75 €/kem2
  • Paijalan koulu 73 €/kem2
  • Lepolan koulu ja päiväkoti 70 €/kem2
  • Rusutjärven uusi koulu 70 €/kem2
  • Mikkolan koulu 63 €/kem2
  • Pertun koulu 62 €/kem2
  • Hyrylän koulukeskus 61 €/kem2

Palveluverkkosuunnitelman tiedot ovat kuitenkin ristiriitaisia. Toisessa paikassa (s. 18) ylläpitokustannusten kärkeä ovat:

  • Tuomalan koulu 98 €/kem2
  • Nahkelan koulu 92 €/kem2
  • Hyrylän koulukeskus 88 €/kem2
  • Rusutjärven uusi koulu 83 €/kem2
  • Linjamäen koulu 81 €/kem2
  • Kolsan koulu 74 €/kem2
  • Lepolan koulu ja päiväkoti 72 €/kem2

Kuten edellisistä luetteloista selviää, ovat tiedot joidenkin koulujen osalta yhtäpitäviä, toisten koulujen osalta hajonta on suurta. Mitä uskoa?

Lämpöhuollon osalta kärkeä ovat (s. 81):

  • Tuomala 24 €/kem2
  • Rusutjärven uusi koulu 21 €/kem2
  • Nahkela 21 €/kem2
  • Lepolan koulu ja päiväkoti 20 €/kem2
  • Riihikallion koulu 16 €/kem2

Tuosta jo näkee, että ylläpito koostuu muustakin kuin lämmöstä.

Käyttäjien tyytyväisyys

Käyttäjien tyytyväisyys luulisi korreloivan merkitsevästi koulun kunnon kanssa mutta käyttäjien tyytyväisyyteen on todennäköisesti muitakin tekijöitä, kuten yleinen työtyytyväisyys koulussa, koulutilojen tarkoituksenmukaisuus jne. Mutta noin periaatteessa voisi ajatella, että tyytymättömyyden kasvaessa koululle joudutaan tekemään jotain.

Koulut, joissa käyttäjätyytyväisyys on alhaisin (s. 18):

  • Mikkolan koulu 24 %
  • Linjamäen koulu 32 %
  • Pertun koulu 32 %
  • Vaunukankaan koulu ja päiväkoti 33 %
  • Riihikallion koulu 34 %
  • Kolsan koulu 42 %
  • Jokelan koulukeskus 46 %
  • Kirkonkylän koulu 46 %
  • Hyökkälän koulukeskus 51 %
  • Hyrylän koulukeskus 59 %
  • Kellokosken koulukeskus 61 %

Tyytyväisyyslukemat ovat surkeita mutta merkittävää on, että Linjamäkeä lukuunottamatta listalla ei ole yhtään aikaisemmin sulkemisuhan alla olevaa koulua. Erityisesti Mikkolan koulun kärkisija ihmetyttää.

Säästöpotentiaalin suuruus

Oma säästösääntöni on ollut - palveluyhtiön toimitusjohtajana toimiessani - että jokin summa voidaan säästää vain tuota summaa suuremmista kulueristä. Suurissa kohteissa on suuri säästöpotentiaali, pienissä pieni. Suurimmat kohteet (ylläpitokuluin mitattuna, s. 76):

  • Hyrylän koulukeskus 650 000 €
  • Hyökkälän koulukeskus 500 000 €
  • Mikkolan koulu 420 000 €
  • Jokelan koulukeskus 370 000 €
  • Riihikallion koulu 360 000 €
  • Ruukin koulu 280 000 €
  • Kirkonkylän koulu 250 000 €
  • Vaunukankaan koulu ja päiväkoti 250 000 €
  • Lepolan koulu 220 000 €
  • Pertun koulu 220 000 €

Tuossa parin kilometrin sisällä - siis Hyrylä-Hyökkälä-Mikkola-kolmiossa - on 1 570 000 miljoonan ylläpitokustannukset. 

Yhteenveto

On mielestäni luonnollista, että pienimpien koulujen olemassaolo kyseenalaistetaan palveluverkkoa mietittäessä. Jos ei ole lapsia, ei voi olla kouluakaan. Toisaalta on muistettava, että koulua ei voi panna pakettiin odottamaan tulevia tarpeita ilman kustannuksia - tai sitten koulun arvo menetetään homehtumisen takia, niinkuin kuulemma Ruskelassa on käynyt. Toisaalta pienillä kouluilla on tärkeä roolinsa palveluverkon lenkkinä siellä, jossa palveluverkko on harvin. Eli lakkautettavat koulut kannattaisi realisoida, kylmilleen niitä ei kannata jättää. Ja Tuomalan ja Klemetskogin osalta kunnalla on myös suojeluvelvoitteita.

Minusta kunnan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota palveluverkkopähkäilyssään Hyrylän koulujen tulevaisuuteen. Hyrylän koulukeskus, Hyökkälän koulukeskus ja Mikkolan koulu ovat kaikki mainioilla liiketonteilla, joten niille olisi ottajia varmasti ihan toisella tavalla kuin jollekin Tuomalalle, Linjamäelle, Nahkelalle tai Klemetskogille.

Mistään en ole saanut käsiini koulujen todellisia kapasiteettitietoja. Nykyisiä ja ennustettuja oppilasmääriä kyllä löytyy mutta niiden kautta on vaikea laskea koulujen käyttöastetta ja sitä, kuinka monta lasta kouluihin vielä mahtuu. Tiedot ovat kaiken kaikkiaan ristiriitaisia. Toisten näkemysten mukaan esimerkiksi Vaunukangas on "tupaten täynnä", jonkun mukaan Nahkelan koululaiset sopisivat Vaunukankaalle. Jos näin on, arvelen myös Hyrylän ympäristössä olevissa koulujen käyvän vajaalla kapasiteetilla. Näin on ollut ainakin Mikkolan kohdalla. Silloin olisi hyvä miettiä, millainen tulee olemaan Hyrylän ala- ja yläkouluverkko sen jälkeen, kun Rykmentinpuistoa aletaan rakentamaan. Helposti tulee mieleen, että tarvitaanko Hyrylän ja Hyökkälän koulukeskuksia enää silloin.

Myös Mikkolan koulun tulevaisuus lahelalaisten kouluna mietityttää, jos Lahelanpelto II:een on tulossa 1 200 uutta asukasta, käytännössä helposti 550 lasta. Pitäisikö Lahelan saada silloin oma koulu?

Pyrin jättämään tilaa myös lukijoiden omille johtopäätöksille.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palveluverkko, lähikoulu, yläkoulu, lukio

Palveluverkon harventaminen alkaa...

Perjantai 28.2.2014 - Reino Myllymäki

Viime viikon tiistain Keski-Uusimaa-lehti (18.2.2014 s. 3) otsikoi: Palveluverkon harventaminen alkaa vanhoista päiväkodeista.

Mielenkiintoista, viimeksi se alkoi pienistä kouluista. Nyt kuulostaa paremmalta siinä mielessä, että mikäli vanha tarkoittaa samaa kuin purkukuntoinen tai merkittäviä kunnostustoimia kaipaava, ollaan lähdössä liikkeelle oikeasta suunnasta.

Palveluverkon perimmäinen tarkoitus on hajautetuilla palveluilla kattaa asiakkaidensa palvelutarve. Esimerkiksi Etelä-Tuusulan palveluverkko on alakoulujen osalta tämän näköinen:

alakouluverkko_2013_korjattu.png

Jos palveluverkkoa pitää harventaa niin mistä aloitetaan? Reunoilta, harvimmasta osasta vai tiheimmästä osasta? Minun mielestäni tiheimmästä osasta:

  • Alakoululaisten osalta se kevytväyliä pitkin laskettu koulumatka, jonka ei edellytä kunnan järjestämää kuljetusta on 5 km. Ykkös- ja kakkosluokkalaisilla matka on 3 km, mutta se ei perustu lakiin vaan Tuusulan kunnan tekemään päätökseen. Jos lähdetään liikkeelle tuosta alemmasta luvusta, alakoulujen välinen etäisyys pitäisi olla 4,2 km, jolloin palveluverkon peittävyys olisi optimi. 5 km:llä etäisyys on vastaavasti 7 km.
  • Jos Tuusulan koulujen keskikoko on ongelma, tehokkain tapa kasvattaa koulujen kokoa on poistaa kouluverkosta kouluja. Edellyttäen tietenkin, että ympäröivissä kouluissa on tilaa. Onko, en tiedä. Jos ei ole, mennään helposti ojasta allikkoon. Käyttömenosäästöt muuttuvat silloin investoinneiksi, ja molemmathan katetaan verotuloillamme.
  • Reuna-aluiden kouluja ei voi poistaa ilman, että koulumatkat kasvaisivat kohtuuttomasti. Reuna-alueiden koululaisten koulukuljetuksia voi olla vaikea järjestää tehokkaasti. Samalla huononnetaan kansanterveyttä, kun jalan tai polkupyörällä kouluun kulkevat siirretään julkiseen liikenteeseen.

Näin ollen ohjaisin katseita tuohon kouluverkon tiheimpään osaan, jossa sijaitsevat Vaunukangas, Paijala, Mikkola ja Hyökkälä. Niistä Hyökkälä näyttää sijaitsevan ahtaimmalla paikalla, mutta myös Mikkola on mahdollinen poistettava koulu.

Myös yläasteiden osalta on meillä valitettavasti yksi koulu Etelä-Tuusulassa liikaa. Huonokuntoisin on kalliilla tontilla sijaitseva Hyrylän koulukeskus, joten siitä päästä sitäkin ongelmaa pitäisi lähteä purkamaan.

Rykmentinpuistoon joudutaan rakentamaan varmasti päiväkoti ja alakoulu, todennäköisesti yläkoulu ja paikka saattaisi olla otollinen myös lukiolle. Onkohan kaavassa varauduttu tähän? Jos on ja koulukampus rakennetaan, voipi olla, että Hyrylän koulukeskuksen lisäksi lappu luukulle on laitettava Hyökkälän lisäksi myös Mikkolaan, mahdollisesti myös Kirkonkylään.

Mielenkiintoista?

1 kommentti . Avainsanat: palveluverkko, lähikoulu, yläkoulu, lukio

Palveluverkon säästöt - mistäs ne tulevatkaan?

Sunnuntai 10.11.2013 - Reino Myllymäki

Paikallislehtien mielipidepalstoja lukemalla saa helposti käsityksen, jonka mukaan Tuusulassa on vastakkainasettelutilanne, jossa vastakkain ovat "seinien lämmitys" ja "opetuksen laatu". Vaan onko oikeasti tällaista vastakkainasettelua ollenkaan?

Kunnan tekemässä/teettämässä palveluverkkoselvityksessä ns. väljällä mallilla saavutettaisiin 5,1 miljoonan euron säästöt vuodessa. Säästöt jakaantuisivat tuon mukaan seuraavasti: toiminnan säästöt 2,8 miljoonaa euroa ja kiinteistöjen ylläpidon säästöt 2,3 miljoonaa euroa. Toiminnan säästöt tulisivat suurelta osin opetusryhmien vähentämisen kautta. Suomeksi: ryhmäkoko kasvaisi ja opettajia jäisi työttömiksi. Tätä on vaikea ainakaan suoralta kädeltä pitää opetuksen laadun paranemisena.

Kiinteistöjen ylläpidon kustannusten säästöt ovat siltä osin laskennallisia, että palveluverkon muuttaminen edellyttäisi investointeja. Kannattaa muistaa, että sekä toiminnan, kiinteistöjen ylläpidon että investointien vaatimat varat saadaan vain yhdestä paikasta: verotuksestamme.

Sinänsä palveluverkkosuunnitelma on hyvä yritys käydä keskustelua palveluverkkomme kehittämisestä. Siitä ei kuitenkaan minkään hallintokunnan pitäisi tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä.

Kasvatus- ja sivistystoimen palveluverkko

Kasvatus- ja sivistystoimen palveluverkko on sitten vähän toinen juttu. Palveluverkkoselvityksen mukaan ala- ja yläkoulujen toiminnan kustannukset ovat nykytasolla 30,4 miljoonaa euroa vuodessa ja kiinteistöjen kustannukset 4,7 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä 35,1 miljoonaa euroa vuodessa. Kiinteistöjen kustannusten osuus on siten vain 13,4 % kokonaiskustannuksista.

Suurten säästöjen saaminen perusopetuksen kiinteistökustannuksista on vaikeaa jo pelkästään sen takia, että kiinteistökustannukset ovat "vain" tuo 13,4 %. Ns. väljään malliin meneminen säästäisi selvityksen mukaan 2,4 miljoonaa euroa toiminnasta ja 1,7 miljoonaa euroa kiinteistöistä. 

Kasvatus- ja sivistystoimen hätiköidyiltä näyttävät toimenpiteen ovat sitten vielä oma asiansa. Kyläkoulujen sulkemisesta aiheutuvat säästöt ovatkin osin harhaa, sillä kasvatus- ja sivistystoimen "säästöt" ovat tilojen vuokrien osalta tilakeskuksen tappioita. Ne kompensoivat pahasti toisiaan. Lisäksi koulukuljetusten lisääntyminen söisi edelleen tuota "säästöä" ja jäljelle jäisi vain opettajien irtisanomisesta ja siivouksen lopettamisesta tulevat säästöt. Ja lopulta yhdenkin koulun laajentaminen söisi nekin.

Mikä sitten neuvoksi?

Uudet ja hyväkuntoiset koulut kannattaa pitää käytössä, sillä niiden jälleenmyyntiarvo on vähäinen. Lähekkäin olevien koulujen välillä kannattaa tehdä oppilasmäärien tasapainottamista. En tiedä miksi Nahkelan koulussa on niin vähän oppilaita mutta oppilasmäärien tasapainottaminen Nahkelan ja Vaunukankaan välillä tuntuu sekä järkevältä että mahdolliselta, onhan Vaunukankaan laajennusvara lopussa ja kouluilla jopa yhteinen rehtori.

Koska sekä pienten että suurten koulujen opetus on suurelta osin opettajista kiinni, on mahdotonta väittää, että suurissa kouluissa opetus olisi laadukkaampaa kuin pienissä. Valinnanvaraa toki isoissa on enemmän mutta valinnanvaran merkitys alakouluissa ei liene kovin suuri. Turvallinen ja lyhyt koulumatka voi olla monin verroin tärkeämpi. Mutta jos oppilaat loppuvat, loppuu koulukin.

Olen ilmeisesti jossain yhteydessä esittänyt, että kouluverkkoa pitäisi miettiä erityisesti jokaisen epäjatkuvuuskohdan kohdalla. Jos koulussa sattuu vesi- tai palovahinko tai löytyy hometta, koululaiset pitää toki nopeasti saada turvalliseen ympäristöön joko muihin kouluihin tai parakkeihin. Mutta sen jälkeen pitäisi miettiä tarkkaan, mihin rahamme laitetaan. Ongelmakoulun korjaukseen vai johonkin muuhun investointiin, joka vie kouluverkkoamme haluttuun suuntaan?

Kertaan vielä kirjoitukseni pääkohdat:

  1. Kasvatus- ja sivistystoimen suunnitellut säästöt olisivat kohdistuneet suoraan opetuksen laatuun, sillä suljettavien koulujen oppilaat olisi ripoteltu olemassaolevien koulujen olemassaoleviin ryhmiin. Opettajien määrä olisi vähentynyt ja ryhmäkoko kasvanut.
  2. Kasvatus- ja sivistystoimen kiinteistöjen ylläpidon säästöt olisivat olleet pääosin hallintokuntien välistä taskusta toiseen siirtämistä, joka ei olisi vähentänyt kokonaiskustannuksia kuin vähän, lähinnä siivouksen osalta.
  3. Olennaisia asioita tulevat olemaan jatkossa sellaiset investoinnit, jotka vievät palveluverkkoamme oikeaan suuntaan. Vahingon sattuessa ei pitäisi rynnätä suin päin korjaamaan, vaan miettiä, minne investoimalla saataisiin paras hyöty. Ja olemassaolevasta kiinteistökannasta kannattaisi siihen asti ottaa kaikki hyöty irti eikä jättää sitä tyhjilleen.

1 kommentti . Avainsanat: palveluverkko, perusopetus, Tuusula

Etelä-Tuusulan kouluverkko

Perjantai 1.11.2013 - Reino Myllymäki

Tuusulan kunnan teettämästä palveluverkkosuunnitelmasta on löytynyt yllättävän paljon puutteita. Pahimmat puutteet ovat koulujen vertailukelvottomuus ja ylläpitokustannusten ottaminen huomioon vain yhdeltä vuodelta.

Vertailukelvottomuudella tarkoitan sitä, että osassa kouluista on niiden kyljessä oleva päiväkoti mukana, osassa päiväkotia ei ole. Myös Hyrylän koulukeskuksen kohta on epäselvä: onko lukion tilat mukana? Rusutjärven kohdalla saattaa olla - ainakin tekstin mukaan - mukana vain uusi osa. Jne. Vertailukelvottomia ei pitäisi vertailla.

Ylläpitokustannusten ottaminen huomioon paljastuu Klemetskogin hyperkorkeilla ylläpitokustannuksilla. Korjaukset "sattuivat" tarkasteluvuodelle. Tässä on kaksi perusvikaa: ylläpitoon luetaan mukaan myös perusparannuksen luonteiset investointikulut ja lisäksi ne on otettu vain yhdeltä vuodelta.

Sinänsä palveluverkkosuunnitelmalla on hyvä tarkoitus. Se yritti vaikeuksista vapaana tarkastella, millaisella palveluverkolla kuntalaisten palvelut kannattaisi tuottaa. Valitettavasti suunnitelma juuttui tarkastelemaan olemassaolevien kiinteistöjen lukuja rasitteenaan nuo aikaisemmin mainitsemani puutteet.

Alakouluverkko

Jos ajatellaan palveluverkkoa ala- ja yläkoulujen osalta siten, että kunnan tarkoituksena on tarjota alakoululaisille alle 3 km:n päästä kotoa ja yläkoululaisille alle 5 km:n päästä kotoa koulu, jonne on turvallinen koulumatka, ja tutkitaan nykyisen kouluverkon koulujen välisiä etäisyyksiä, paljastuu mielenkiintoisia seikkoja.

alakouluverkko_2013_korjattu.png

Alakouluverkko Etelä-Tuusulassa. Koulujen sijainti viitteellinen. Punaisella merkityllä kouluilla on useita muita kouluja 3 km etäisyydellä tai alle, oranssilla vain yksi. Vihreällä merkityt koulut ovat sijaintinsa perusteella perusteltuja jatkossakin.

Ensinnäkin, kunnan reunamilla sijaitsevista kouluista on vaikea luopua ilman, että alakoululaisten koulumatka kasvaa yli 3 kilometrin. Tämä puolustaa niin Nahkelan, Rusutjärven, Ruotsinkylän, Paijalan kuin Tuomalankin alakoulujen olemassaoloa.

Sen sijaan keskiosassa on useita kouluja, jotka ovat yllättävän lähellä toisiaan. Esimerkiksi Mikkolan koulu on 3,0 km tai alle sekä Hyökkälän, Riihikallion, Vaunukankaan että Paijalan kouluista. Myös Hyökkälän, Paijalan ja Vaunukankaan koulujen välinen etäisyys on alle 3 km. Optimaalinen koulujen etäisyys lienee luokkaa 3,5-4,5 kilometriä, jolloin kouluverkon "silmiin" ei jää lapsia, joilla on yli 3 km etäisyys johonkin kouluun.

Jos alakouluverkosta haluaa poistaa yhden koulun ilman, että sen poistaminen kohtuuttomasti pidentää alakoululaisten matkaa kouluunsa, järkevin poisto olisi Mikkolan koulu. Sen oppilaat voitaisiin jakaa Vaunukankaalle, Paijalaan, Kirkonkylään ja Riihikallioon. Siis jos niissä on tilaa.

Mikkolan koulun sulkemista tukee myös palveluverkkosuunnitelman tunnuslukuanalyysit. Mikkolan koulu on keskimääräistä kalliimpi ylläpitää (luokkaa 63 €/m2, kun keskiarvo on 57,5 €/m2), sen korjausvelka on keskiarvoa suurempi (luokkaa 23 % kun keskiarvo on 21 %) ja koululla on vähän tyytyväisiä käyttäjiä (alle 25 % kun keskiarvo on luokkaa 65 %).

Lisäys 4.11.2013: Myös Hyökkälän alakoulun poistaminen voisi olla perusteltua, varsinkin jos tilat käytettäisiin yläkoulun hyväksi.

Yläkouluverkko

Myös yläkouluverkkoa tarkasteltaessa huomaa, että koulut sijaitsevat varsin lähellä toisiaan.

ylakouluverkko_2013.png

Yläkouluverkossa koulut sijaitsevat kovin lähellä toisiaan.

Jos tuosta verkosta halutaan ottaa yksi koulu pois, valinta on ilmiselvä. Hyökkälän ja Riihikallion välinen etäisyys on 4,5 km ja Hyrylän koulukeskus on 2,1-2,5 km päässä molemmista. Hyrylän koulukeskus voitaisiin sulkea, jos yläkoululaiset sopivat Hyökkälään ja Riihikallioon. Riihikalliosta on mahdollista tehdä lisätilaa siirtämällä oppilaita Ruotsinkylään.

Kolmen yläkoulun tiivistäminen kahteen myös kasvattaisi jäljelle jäävien koulujen oppilasmääriä. Jos kunnan tarkoitus on tehdä suurempia yksiköitä, hedelmällisempi alue olisi lasten kannalta ylä- kuin alakoulut.

Ruotsinkylän ja Riihikallion välinen etäisyys on 3,5 km. Etäisyyttä voisi lyhentää kilometrillä rakentamalla kevyen liikenteen yhteyden esimerkiksi Rävbäckinkujan ja Veissinkujan välille yli Tuusulanjoen.

Hyrylän koulukeskuksen sulkemista puolustaisi sekin, että koulu on palveluverkkosuunnitelman mukaan kallis ylläpitää (85 €/m2 kun keskiarvo oli se 57,5 €/m2), sen investointivelka on todella suuri (39 %) ja käyttäjien tyytyväisyys on himpun alle keskiarvon (60 %).

Lisäksi sekä Mikkolan koulu että Hyrylän koulukeskus sijaitsevat tonteilla, jotka ovat todella arvokkaita. Ne myymällä olisi kunnan mahdollista saada ihan aikuisen oikeasti rahaa, kyläkouluja myymällä saa vain pennosia, jos niitäkään.

Rykmentinpuiston rakentaminen vaatinee ala- ja yläkoulun rakentamista alueelle; yläkoulun yhteyteen olisi luonteva rakentaa myös lukio, joka korvaisi Hyrylän koulukeskuksen lukion.

Tässä taas uusi pohdinta hieman eri näkökulmasta tehtynä mutta samaan kunnan palveluverkkosuunnitelman aineistoon pohjautuen.

1 kommentti . Avainsanat: Tuusula, palveluverkko, alakoulu, yläkoulu, koulumatka

Alakoulujen oppilasennusteista ja oppilaaksiottoalueista

Perjantai 25.10.2013 - Reino Myllymäki

Kirjoitin tuossa taannoin useassakin blogikirjoituksessa huolestani koskien koulujen välistä oppilasmäärän tasausta. Tai pikemminkin siitä, että jotkut koulut käyvät vajaalla kapasiteetilla - josta koituu kuntalaisille kustannuksia korkeina oppilaskohtaisina kustannuksina - ja siitä, että jotkut koulut puolestaan ovat niin täynnä, että niitä joudutaan laajentamaan, joka käy taas investointina kuntalaisten kukkaroille.

Koulujen käyminen korkealla käyttöasteella olisi kustannusten ja investointien kannalta ihanteellista. Se tarkoittaa, että on kyettävä vaikuttamaan koulujen oppilasmääriin. Käsittääkseni laissa on vain yksi oppilaaksioton edellytys: koulumatka kevyen liikenteen väyliä pitkin mitaten.

Minusta tuota koulumatkaa on sovellettu Tuusulassa varsin vapaamielisesti kuntalaisten eduksi. Eli on voinut mennä kouluun, johon on matkaa 2,7 km, vaikka toinen koulu olisi 2,5 km päässä. Joku kommentoija voi tietää asiasta tarkemmin.

Jotta ongelmasta tulisi konkreettinen, otin seuraavaan taulukkoon vain kahden koulun - Nahkelan ja Vaunukankaan - oppilasennusteet. Koulut käyvät esimerkiksi hyvin useastakin syystä: 1. Koulujen välimatka on vain 3,5 km, 2. koulujen tekninen kunto on hyvä, joka näkyy alhaisena korjausvelkana ja 3. kouluilla on yhteinen rehtori.

Alakoulu 2013- 2014- 2015- 2016- 2017- 2018- 2019- 2020- 2021-
Nahkela 44 43 44 40 35 38 34 32 25
Vaunukangas 365 386 368 363 354 360 361 370 402
Yhteensä 409 429 412 403 389 398 395 402 427

Yhteissuman keskiarvo kaudelle 2013-2022 on 407. Pienin arvo on 18 oppilasta alle sen ja suurin 22 oppilasta sen yli. 20 oppilasta on n. 5 % koulujen keskimääräisestä yhteisestä oppilasennusteesta. Aika tasaista siis.

Tein myös kartan, johon piirsin Etelä-Tuusulan suomenkielisten alakoulujen oikeiden sijaintien ympärille 3 kilometrin alueen. Etäisyyden mittauksessa käytin hyväksi Google Mapsin kävelyreitin hakuominaisuutta. Kartta puolestaan on haettu Paikkatietoikkunasta, pohjakartan päälle on nostettu koulut.

alakoulut_3_km_pieni.png

Sama kuva isompana (huom. tiedosto on suuri, n. 2 megatavua)

Kuvasta näkyy mm. että Nahkelan koulun 3 km:n alue ulottuu lähelle Vaunukankaan koulua ja päinvastoin. Tämä on luonnollista, sillä koulujen välinen etäisyys on vain 3,5 km. Se tarkoittaa, että koulujen oppilaaksiottoa on mahdollisuus säätää, varsinkin kun Nahkelantien pohjoispuolella asuvilla on varsin turvallinen koulutie molempiin kouluihin. Oppilasmäärän tasaus on mahdollista, jos tahtoa koululaisten vanhemmilta ja kunnan virkamiehiltä riittää.

Myös Lahelan kohta on mielenkiintoinen. Lahelanniitty kokonaisuudessaan kuuluu kolmen koulun (Vaunukangas, Mikkola, Ruotsinkylä) 3 km:n alueelle ja osittain vielä neljännenkin (Riihikallio) alueelle Jokitien ansiosta. Kuitenkin on luonnollista, että lahelanniittyläiset kulkevat Mikkolaan, jonne on turvallinen koulutie.

Lahelan Alikylä on myös liki kokonaan Ruotsinkylän, Mikkolan ja Vaunukankaan aluetta; Ylikylä taas on Ruotsinkylän, Mikkolan ja Riihikallion aluetta. Tällä hetkellä en kuitenkaan laittaisi ainuttakaan ylikyläläistä alakoululaista kulkemaan vaarallista Jokitietä kouluun mutta Tuusulanjoentien toteutuminen saattaa muuttaa tätäkin tilannetta.

Stenbackan alueelta on kuitenkin alle 3 km vain Ruotsinkylään ja Riihikallioon. Turvallisempi koulutie menee Ruotsinkylään. Mikkolaan on yli 3 km, eikä Tuusulanjoentie sitä lyhennä.

Viuhkan muotoiset alueet ovat seurausta Tuusulanjoesta ja sen yli kulkevista harvoista silloista. Myös Mikkolan alueessa oleva pieni vekki Lahelankankaalla on seurausta tästä; Lahelankangas kuuluu melkein muttei kokonaan 3 km:n alueeseen joko Mikkolassa ja Lahelanniityn välillä olevan kevyen liikenteen sillan tai Koskenmäen kiertoliittymän vierestä kulkevien kevyen liikenteen väylien kautta.

Näillä pohdinnoilla yritän osoittaa, että meillä on mahdollisuus järjestää tietoon perustuvilla analyyseillä kouluverkkoamme paremmin kuin disinformaatioon perustuvilla mutu-päätöksillä. Minusta olisi kovin huolestuttavaa esimerkiksi sijoittaa suojellun koulun (Tuomala) oppilaat kouluun, jossa on suuri korjausvelka (Kirkonkylä) ilman tarkempia selvityksiä, varsinkin jos vielä olisi niin, että kohdekoulua joudutaan sen takia laajentamaan.

1 kommentti . Avainsanat: kouluverkko, palveluverkko, oppilaaksiottoalue, kyläkoulut

Palveluverkkosuunnitelmasta

Torstai 24.10.2013 - Reino Myllymäki

Etsin käsiini Tuusulan kunnan palveluverkkosuunnittelua koskevat dokumentit. Löysin kaksi, insinööritoimisto Granlundin tekemän Tuusulan palveluverkkosuunnitelma 2013-2025-nimisen dokumentin, päivätty 7.6.2013, ja Tuusulan kunnan tekemän Palveluverkkouudistukset -nimisen kalvosetin. Molemmat löytyvät kunnahallituksen 17.6.2013 kokouksen pöytäkirjan liitteistä.

Granlund

Granlund on omien sanojensa mukaan "suunnittelun, konsultoinnin ja ohjelmistojen asiantuntijayritys", jolla on "noin 500 talotekniikan sekä kiinteistö-, energia- ja ohjelmisto-alan ammattilaista". Granlund on siis talotekniikka-alan asiantuntija. Olen itsekin tehnyt yhteistyötä yrityksen kanssa ja yritys kuuluu maamme parhaimmistoon, kasvatus- ja sivistystoimen palveluverkkosuunnitelman huonoista kartoista huolimatta. Tähän asti siis kaikki hyvin, ainakin periaatteessa.

Granlundin käyttäminen näköjään yksinomaisena konsulttina kertoo kuitenkin, että palveluverkkosuunnitelma on tehty pääasiassa - ellei yksinomaan - talotekniikan ja kiinteistönpidon näkökulmasta. Eli vastaa kysymykseen, että "miten toteutettuna Tuusula saa vastaavat neliöt halvimmalla". Siinä ei kyläkoulujen läheisyys, koulumatkojen vaarallisuus tai kuntalaisten saama palvelutaso paljoa paina, koululaisten saamasta opetuksen tasosta nyt puhumattakaan.

Kiinteistönpidon tunnusluvut

Palveluverkkosuunnitelman sivulla 15 on kuva 6, jossa samassa viivadiagrammissa on esitetty toisella viivalla koulujen oppilas/lapsimäärä (koulut on järjestetty suuruusjärjestykseen) ja toisella viivalla koulun ylläpitokulut per oppilas/lapsi per vuosi. Jälkimmäisessä viivassa on muusta aineistosta yksi selkeästi poikkeava arvo Klemetskogin koulun kohdalla. Selityksistä ilmenee, että Klemetskogissa on "korkeat kosteus- ja homevauriokorjausten kustannukset". Tämä puolestaan kertoo, että ylläpitokustannukset on otettu huomioon vain hyvin lyhyeltä ajalta, luultavasti yhden ainoan vuoden ajalta. Tämä ei selviä dokumentista. Joka tapauksessa elinkaarimalliajatteluun kuuluu, että asioita käsitellään pidemmällä kuin yhden vuoden perspektiivillä, jolloin 3-5 vuoden periodi olisi ollut asiallinen.

Kun Klemetskog eliminoidaan kuvaajasta, saadaan mielenkiintoisia tuloksia. Halvimmat yksikkökohtaiset kustannukset löytyvät järjestyksessä 2., 3., 10. ja 15. suurimmasta koulusta ja korkeimmat 4., 18. ja 19. suurimmista kouluista. Pienimmän neliösumman keinoilla laskettu viiva olisi suurinpiirtein suora. Suomeksi: koulun koolla ei ole merkitystä oppilaskohtaiselle ylläpitokustannukselle. Isot koulut eivät ole ylläpitomielessä sen halvempia kuin pienet.

Hommaa sekottaa vielä käyttöasteongelma. Koulujen käyttöastetta ei ole kerrottu missään, joten mistään ei voida laskea, millaiset ylläpitokustannukset olisivat, jos koulut olisivat optimaalisessa käytössä eli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Sekä Nahkelan että Linjamäen koulua rasittaa tällainen tilanne. Vuonna 2008 Nahkelassa oli reilut 80, nyt vain reilut 40 oppilasta. Jos Nahkelassa olisi edelleen tuo reilut 80 oppilasta, se olisi ylläpitokustannuksiltaan kouluverkoston parhaimmistoa, siis kiinteistönpidon tunnuslukujen mukaan.

Saman suunnitelman sivulla 17 on kuva, jossa samassa diagrammissa on esitetty koulun koko kerrosneliömetreinä ja ylläpidon kerrosneliömetrikohtaiset yksikkökustannukset vuodessa. Jos Klemetskogin numerot eliminoidaan aikaisemmin mainituista syistä, huomataan, että ylläpidon yksikkökustannuksiltaan halvimmat koulut ovat suuruusjärjestyksessä 3., 6., 9., 12. ja 15. koulu ja kalleimmat 13., 18. ja 20. koulu. Koulun koolla on vähäinen negatiivinen korrelaatio kokoon verrattuna, vain 10 €/m2/vuodessa läpi skaalan, joka on noin 500..10 000 neliömetriä. Hajonta kokojärjestyksessä peräkkäin olevien koulujen välillä on suurempi kuin tuon perusteella koulukoon suurentamisesta koituva säästö. Suomeksi: koulukoon suurentamisella saavutetaan hyvin vähäisiä säästöjä. On olemassa jokin muu merkittävä selittävä tekijä mutta se ei selviä tutkimuksesta. Todennäköisesti se on koulun rakentamisen tai perusparannuksen ajankohta (kunhan se ei satu ylläpitokustannusten tarkasteluperiodille).

Lisäksi sivulla 17 oleva lausuma: "Koulujen väljä tilankäyttö on Suomessa laajalti levinnyt ja yleisesti tunnistettu ilmiö, mutta kuntien kannattaa muistaa, että jokainen ylimääräinen neliömetri maksaa" on tyhjänpäiväistä konsulttijargonia, jolla ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Sivulta 18 löytyy puolestaan kuva 9, jossa kaksiakseliseen pistediagrammiin on laitettu kiinteistöt toisaalta pinta-alapohjaisten ylläpidon yksikkökustannusten, toisaalta tyytyväisten käyttäjien osuuden perusteella. Koulut, joihin ollaan tyytyväisimpiä ovat Vanhakylä, Pikkarainen, Tuomala, Lepola, Rusutjärvi, Nahkela, Ruotsinkylä ja Paijala, kaikki vertailukuntien keskiarvoja suurempia. Joukossa on kaksi ensimmäisessä vaiheessa lopetettavaksi aiottua koulua: Tuomala ja Nahkela. Niin ja onhan se Ruotsinkyläkin löysässä hirressä.

Optimaaliseen paikkaan - oikeaan yläkulmaan, jossa on hyvä tyytyväisyys ja alhaiset yksikkökustannukset - ei ole päässyt oikeastaan yksikään kiinteistö, kouluista lähimpänä ovat Ruotsinkylä ja Kalliomaa. Tätä taustaa vasten Ruotsinkylän ei pitäisi olla millään lakkautuslistalla. Parannettavaa löytyy taas eniten vasemman alakulman kouluista, kuten Linjamäki, Kolsa, Mikkola, Perttu, Riihikallio, Kirkonkylä ja Perttu. Tunnistan tuosta listalta ainakin kolme koulua, johonka lakkautettavaksi aiottujen koulujen oppilaita olisi todennäköisesti sijoitettu.

Korjausvelka

Palveluverkkosuunnitelman sivulta 23 löytyy kuva 15, jossa esitetään Tuusulan kiinteistöjen korjausvelkaa. Tarkempi kuvaaja löytyy liitteestä 3, sivulta 83. Tuon kuvaajan mukaan pienin korjausvelka on seuraavissa kouluissa: Vanhakylä, Ruotsinkylä, Klemetskog, Paijalan uudet tilat, Pertun koulun elementtiosa, Lepola, Nahkela, Vaunukangas, Rusutjärven uusi osa, Linjamäki ja Jokelan koulukeskus; kaikki tavoitetason paremmalla puolella. Suomeksi: näiden koulujen parannuksiin tarvitsee lähivuosina laittaa vähiten veroeurojamme kiinni.

Toisesta päästä löytyvät seuraavat koulut: Lepolan vanhat rakennukset, Hyrylän koulukeskus, Tuomala, Hyökkälän viipalekoulu ja Kirkonkylän koulu; kaikki alarajan alapuolella eli jokaisen korjausvelka on yli 30 % kokonaisarvosta, pahimmillan liki 50 %. Suomeksi: investointien näkökulmasta lakkautettavien yksiköiden tulisi löytyä tältä listalta.

Muut asiat

Palveluverkkosuunnitelmassa ei ole otettu mitenkään huomioon tilojen jatkokäyttöä siinä tapauksessa, että nykyinen toiminta yksikössä lakkaisi. Jotkut koulut voidaan ehkä purkaa ja siirtää kohtuullisilla kustannuksilla toiseen parempaan paikkaan. Toisia kouluja - Tuomala, Klemetskog ja Ruotsinkylän puukoulu nyt ainakin - ei voi purkaa, koska ne ovat suojeltuja.

Koska palveluverkkosuunnitelma perustuu lähes yksinomaan kiinteistönpidon yksikkökustannuksiin, se ei mitenkään ota kantaa palveluverkon muuttamisesta koituviin haittoihin, joita ovat esimerkiksi koulumatkan pidentymisestä ja vaarallisemmaksi muuttumisesta aiheutuvat henkiset ja aineelliset menetykset. Opetuksen tasoon tai oppilaiden kouluviihtyvyyteen ei oteta kantaa. Johtoajatus on, että suuri tulee halvemmaksi mutta sitä ei todisteta oikeaksi.

Yhteenveto

Palveluverkkosuunnitelmassa olevat kuvaajat eivät tue käsitystä, että koulukoon kasvattaminen alentaisi yksikkökohtaisia ylläpitokustannuksia. Aivan pienimpiä kouluja lukuunottamatta ylläpidon yksikkökustannukset ovat suurin piirtein samat koosta riippumatta ja koulujen välistä eroa selittää jotkin muut tekijät kuin koko. Todennäköisesti uusien ja hiljattain perusparannettujen koulujen ylläpito on halvempaa kuin vanhojen.

Toimenpiteet olisi kohdistettava niihin kouluihin, joissa on suurin korjausvelka ja joissa korjausvelan olemassaolo haittaa tilojen käyttöä. Tuon suunnitelman perusteella itse lähtisin miettimään Hyrylän koulukeskuksen korvaamista uudella sekä etsimään keinoja esimerkiksi Nahkelan ja Tuomalan koulun käyttöasteen parantamiselle. Saamani tiedon mukaan alle kolmen kilometrin etäisyydellä Nahkelan koulusta asuu yli 100 ykkös- ja kakkosluokkalaista, joten Nahkelan koulun alhainen käyttöaste saattaa olla seurausta siitä, että oppilaita on tietoisesti ohjattu Vaunukankaalle. Jos näin on ja tämän seurauksena Vaunukangasta on jouduttu laajentamaan, on veroeurojamme käytetty väärin.

Palveluverkkosuunnitelmassa olisi erityisesti koulujen osalta odottanut, että olisi analysoitu koululumatkojen pituuden ja vaarallisuuden muuttumista tilanteissa, jotka tulevat eteen, jos joitakin yksiköitä joudutaan sulkemaan. Palveluverkkosuunnitelma on tehty lähes kokonaan kiinteistönpidon näkökulmasta, joka on kuitenkin parhaimmillaankin vain osa totuutta. Jossain määrin on tutkittu tyytyväisyyttä olemassaoleviin tiloihin, millä ei mitenkään voida ennustaa, mikä olisi tyytyväisyys palveluverkkoon jääviin tiloihin.

Palveluverkkosuunnitelmaan liittyvässä konsulttityössä on puutteita. Eniten puutteita näen kuitenkin konsulttityön soveltamisessa palveluverkon suunnitteluun. Johtopäätökset ovat suurelta osin mielestäni vääriä.

5 kommenttia . Avainsanat: koulu, opetustoimi, sivistystoimi, palvelu, palveluverkko, kyläkoulu

Hyi hävetkää, kartankäyttäjät!

Tiistai 8.10.2013 - Reino Myllymäki

Moitin aiemmassa blogikirjoituksessani, että Mikkolan koulu on piirretty palveluverkkosuunnitelmassa väärään paikkaan. Kas, palveluverkkosuunnitelman kartta on tässä:

kunnan_koulukartta_pieni.png

Tarkemmin katsottuna eihän se Mikkolan koulun sijainti ollutkaan kartan ainoa virhe. Koulujen sijainnit löytyy paikkatietoikkuna.fi:n avulla tehdyllä kartalla sieltä, missä ne oikeasti ovat:

koulukartta_pieni.png

Palveluverkkosuunnitelmassa kirkonkylän koulu on piirretty aivan liian pohjoiseen, Vaunukangas 1-1,5 kilometriä liian länteen ja kuten aikaisemmin todettu, Mikkola on 0,5-1 kilometriä liian länneessa ja strategisesti väärällä puolella Tuusulanjokea. Jos Lahelan terttu olisikin kartalla kerrotussa paikassa, se olisi ainakin 0,5 km lähempänä Etelä-Lahelan asukkaita...

Olipa kysymys kartantekijäkäyttäjän ammattitaidottomuudesta tai tarkoituksellisesta kuntalaisten hämäämisestä: hävetkää!

4 kommenttia . Avainsanat: kartta, palveluverkko, kouluverkko, Tuusula