Kesä ilman hellettä

Torstai 31.8.2017

Vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Välillä tuntuu siltä kuin ne eivät olisi edes serkuksia.

Kesää 2017 on valiteltu riittävästi, joten vältän valittelun jatkamista, kirjaan vain muutamia lahelalaisia tosiasioita ylös.

Talomme lämmönsäätöjärjestelmään kuuluva ulkolämpömittari on tallentavaa mallia. Se kirjaa ylös huiput ja matalimmat lämpötilat kuluvalta ja edelliseltä päivältä, kuluvalta ja edelliseltä kuukaudelta ja kuluvalta ja edelliseltä vuodelta. Lisäksi se muistaa käyttöhistoriansa kaikkein korkeimmat ja matalimmat lämpötilat.

Tuo käyttöhistoria ulottuu vuoteen 2011. Silloin herättyämme totesimme lattioiden olevan kuumia. Lämmönsäätöjärjestelmän prosessorikortti oli pimahtanut ja laittanut lattialämmitykset hätäteholle. Muutoin huiput olisivat kesältä 1999, jolloin laite kirjasi yli 30 asteen lämpötiloja.

Asiaan. Inhorealistinen mittarimme, jonka anturi on idän puolella syvässä varjossa, kirjasi kesän huippulämpötilaksi 24,2 astetta 12.8. klo 17. Heinäkuun lämpöhuippu oli 23,8 astetta 28.7. Kesä- tai toukokuussa ei ollut lämpimämpää missään vaiheessa, sillä vuoden lämpöhuippu oli tuo 12.8. mitattu.

Se oli kesä ilman hellettä ja itse asiassa se kaikkein kesäisin kesä sijoittui heinäkuun loppuun ja elokuulle. Toivottavasti lämpimiä ja sateettomia päiviä piisaa syyskuun puolelle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, vuodenajat, uskomukset

Kylmin alkukesä miesmuistiin?

Maanantai 3.7.2017 - Reino Myllymäki

Alkukesä on ollut kolea. Ilmatieteen laitoksenkin mukaan näin koleita kesäkuita sattuu yksi kymmeneen vuoteen. Onko miesmuistin pituus siis kymmenen vuotta?

Ei ole. Se on kolme vuotta. Tasan kolme vuotta sitten kirjoitin, kuinka mielestäni kesäkuuhun sopii kaksi ja heinäkuuhunkin yksi huono viikko. Vuonna 2014 ne sattuivat peräkkäin: juhannuksen alusviikko, juhannuksen jälkeinen viikko ja heinäkuun eka viikko. Siinä oli mansikanviljelijöilläkin tekemistä.

Kolme vuotta sitten lähdimme käymään Norjassa. Lähtöpäivä taisi olla 4.7. Ajoimme Vaasaan - satoi ja lämpötila 13 astetta. Menimme sateessa yli Uumajaan. Jatkoimme Lyckseleen sateessa ja 13 asteen lämpötilassa. Kölivuoristossa oli kylmempää. Mo i Ranassa satoi ja oli 13 astetta. Bodössä taivas repesi, aurinko alkoi paistaa ja lämpötila kohosi 20 asteeseen.

Kiirunasta lähdön jälkeen ajoimme tunturitietä. 28 astetta ja paarmoja. Kalixjokilaaksossa oli peräti 32 astetta. Kesä tuli mukanamme Suomeen.

Lämmintä riitti silloinkin, miksei tänäkin vuonna?

Hyvää ansaittua lomaa kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, vuodenajat, uskomukset

Kuntavelan määrä Kasikunta- ja Metropolikaupunkikunnissa

Perjantai 12.9.2014 - Reino Myllymäki

Kun käynnissä on tällä verkkosivustolla mielipidekysely kunta- ja osakuntaliitoksista, pyrin olemaan ilmaisematta omia mielipiteitäni. Koen kuitenkin, että tiedon (siis oikean tiedon, ei mielipiteiden tai luulojen) esiintuominen on sallittua.

Tässä Yleisradion mukaan (tiedot vuodelta 2012) Keski-Uudenmaan kaupunkiin kaavailtujen kahdeksan kunnan velka asukasta kohden suuruusjärjestyksessä pienimmästä suurimpaan:

  • Tuusula 863 €
  • Järvenpää 1 025 €
  • Kerava 1 405 €
  • Pornainen 1 902 €
  • Nurmijärvi 2 072 €
  • Hyvinkää 2 088 €
  • Mäntsälä 2 604 €
  • Sipoo 2 724 €

Vastaava lista Metropolikaupunki-selvityksessä mukana olevista 9 kunnasta:

  • Kauniainen 112 €
  • Espoo 748 €
  • Tuusula 863 €
  • Kerava 1 405 €
  • Helsinki 2 001 €
  • Kirkkonummi 2 346 €
  • Vihti 2 516 e
  • Sipoo 2 724 €
  • Vantaa 4 642 €

Kuntavelkaa on todennäköisesti otettu investointeja varten, jolloin tasapuolisuuden nimissä kuntavelkaa pitäisi kuntaliitosten yhteydessä suhteuttaa kunnan omaisuuden arvoon. Siten kuntavelka sinällään ei ole automaattisesi mikään kunnan hoidon hyvyyden mittari. Kuntaliitoksessa kunnat antavat yhteiseen pottiin sekä velkansa että omaisuutensa.

Toisaalta kuntavelka on tulevaisuuteen siirrettyä verotusta, kun investointeja ei ole voitu aikanaan tehdä verokertymän avulla. Toisaalta investoinnista aiheutuvien kustannusten jakamisen omaisuuden taloudellisen pidon ajalle on yritysmaailmassa vakiintunut käytäntö. Riski on siinä, että esimerkiksi huonon hallinnon vuoksi omaisuus menettää kaavaillun taloudellisen pitoajan aikana arvoaan enemmän kuin kuuluisi, jolloin tulevaisuuteen siirretyn verotuksen määrä muuttuu omaisuuden arvoa suuremmaksi.

Vastaavasti taitavalla hallinnolla on mahdollista nostaa omaisuuden arvo tulevaisuuteen siirrettyä verotusta suuremmaksi. Kuinka em. kunnat ovat tässä onnistuneet, siitä ei ole mitään tietoa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavelka, kuntaliitos, osakuntaliitos, Kasikuntaselvitys, Kesku-Uudenmaan kaupunki, Metropolikaupunki

Paikallinen kesän lämpöennätys...

Sunnuntai 27.7.2014 - Reino Myllymäki

Takana on uskomattoman kuiva helleputki ja edessä on edelleen lämmintä mutta epävakaisempaa.

Taloni lämmönsäätöjärjestelmään kuuluu ulkolämpötila-anturi, jonka tiedoista lämmönsäätöjärjestelmä tallentaa päivän, edellisen päivän, kuukauden, edellisen kuukauden, vuoden, edellisen vuoden ja koko historian alimman, ylimmän ja keskilämpötilan. Kun lämpötila-anturi sijaitsee itäpuolella syvässä varjossa, pidän sen antamia lukemia realistisina, jopa inhorealistisina.

Viiden päivän (keskiviikko-sunnuntai 23.-27.7.2014) huiput olivat järjestyksessä: 27,5 - 28,0 - 28,0 - 29,0 - 28,3 astetta. Samalla viimevuotinen lämpöennätys 28,6 astetta ylittyi mutta kaikkien aikojen ennätyksestä (1.7.2011 oli 29,7 astetta) jäätiin hiukan.

Tuo kaikkien aikojen lämpöennätys liittyy kuitenkin vain lämmönsäätöjärjestelmän prosessorikortin historiaan. Se hajosi muutama vuosi sitten ja kaikki vanhat tiedot katosivat bittiavaruuteen. Muistan, että edellinen lämpöennätys oli vuodelta 1999 ja se oli 32 astetta. Se koettiin samana päivänä, kun omakotitalossamme laitettiin "lämmöt päälle". Oli heinäkuu...

Sääennusteessa luvataan ensi viikollekin 23-29 asteen helle lukemia ja elokuun ensimmäiselle viikolle peräti 27-31 asteen lukemia, joten jos näin käy, kyllä meitä nyt kompesoidaan kesä-heinäkuun vaihteen kylmistä keleistä.

Vaikka monessa asiassa regressio keskiarvoa kohden ei toimikaan, säässä se toimii, koska ilmasto on monimutkainen ja -kytkentäinen automaatti. Kuivat ajat kompensoituvat märillä ja kylmät lämpimillä niin, että tästäkin vuodesta voi tulla suurin piirtein keskimääräinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, lämpötila, sää

Naistenviikko ja Jaakon kylmä kivi

Keskiviikko 23.7.2014 - Reino Myllymäki

Kaikkia vanhan kansan sananlaskuja ja -parsia ei ymmärretä ja osa ymmärretään väärin. Kaksikin sellaista on juuri nyt ajankohtaisia.

Sanotaan, että "naistenviikolla sataa aina". Tuo on ymmärretty niin, että naistenviikolla (18.-24.7.) sataisi koko ajan. Kesästä 2014 tiedämme, että tuo ei pidä paikkaansa.

Itseasiassa sananparsi tarkoittaa, että naistenviikolla sataa ainakin jonakin päivänä. Maataloudessa heinäkuu on heinätekoaikaa ja siinä hommassa poutainen sää on valttia. Niinpä hommat yritettiin saada tehtyä heinäpoutien aikaan ja ennen naistenviikkoa, jolloin sateita oli luvassa.

Kun naistenviikko tähän saakka ainakin Etelä-Tuusulassa on ollut suhteellisen kuiva, paine sille, että huomenna sataa on tilastojen valossa kova. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 10 % naistenviikoista on kuivia ja vastaavasti 10 % sellaisia, jolloin sataa 6-7 päivänä.

Sanotaan, että "Jaakko heittää kylmän kiven". Tämä on ymmärretty niin, että Jaakonpäivänä (25.7.) vesien lämpötila romahtaa niin, että uiminen ei olisi enää mahdollista. Entisaikaan Jaakonpäivä saattoi osuakin sisävesien lämpötilahuipun kohdalle. Mutta väitän, että silloinkin Jaakonpäivää seuraavana päivänä vesien lämpötila oli suunnilleen sama kuin Jaakonpäivää edeltävänä päivänä.

Nykyään Jaakonpäivää vastaa Salmenpäivä (5.8.), jolloin koetaan keskimäärin uimavesien lämpötilahuippu. Mutta senkään jälkeen ei uimavesien lämpötila romahda, vaikka laskeekin. Sellaista kylmää kiveä, joka romahduttaisi järven, saati kaikkien vesistöjen, lämpötilan ei ole edes Suomen Epätieteellisellä Seuralla.

Antoisaa naistenviikon loppua ja Jaakonpäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sananlasku, kesä, sää

Hyvää kesää - oli se millainen tahansa...

Torstai 3.7.2014 - Reino Myllymäki

Toukokuun loppupuolen hellejaksot harhauttivat helposti ajattelemaan, että siitä se kesä alkoi. Terminen kesäkin tilastojen perusteella alkoi 17.5.2014.

Sanoin touko-kesäkuun vaihteessa useammallekin ihmisille, että kannattaa muistaa, että normaalissa kesäkuussa on kaksi ja heinäkuussakin yksi kylmä viikko. Toivoa sopii, että nuo kolme viikkoa ovat nuo juhannuksen molemmin puolin olleet viikot ja heinäkuun ensimmäinen viikko, josta vääjäämättä näyttää tulevan jotain muuta mitä keskiverto lomaviettäjä toivoo.

Ns. vanha kansa tietää, että jos on toukokuussa lämmintä, kesällä tulee olemaan kylmää. Tämä ns. regressio keskiarvoa kohden näyttää toimivan sääennusteissa ainakin pitkällä jaksolla, vaikka ei ruletissa toimikkaan. Ruletissa kun ei ole minkäänlaista takaisinkytkentää. Seitsemän punaisen jälkeen voi tulla punainen yhtä suurella todennäköisyydellä kuin mustakin.

Sää on kuitenkin monimutkainen systeemi, jossa on takaisinkytkentä. Lämmin kevät todennäköisesti kompensoituu kylmällä jaksolla kesä-heinäkuussa ja kuiva kesä kompensoituu kostealla. Takavuosina kahden kuivan kesän jälkeen kuvittelin, millainen olisi kesä, jolloin pohjaveden pinta nousisi Tuusulassa normaalille tasolle. No, seuraava kesä oli sellainen.

Takaisinkytkentää tai ei, viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä. Ilmatieteen laitoksen tilastoissa 2013 oli 8. ja 2010 peräti 4. lämpimin vuosi 1900-luvun alkuun asti ulottuvissa tilastoissa. Kylmimmissä vuosissa ei 2000-lukulaisia vuosilukuja näy, vaan kylmimmät vuodet ovat niinkin kaukaa kuin 1985 ja 1987. No, nekin muistan vielä hyvin.

Oli kesä millainen tahansa, kannattaa lomaa pitää. Loma on sitä varten, että tehdään jotain muuta kuin töissä. Moni paperitöiden tekijä hakee kompensaatiota tekemällä ruumiillista työtä ja ruumiillisen työn tekijä ehkäpä vain löhöää auringossa tai lukee hyvää dekkaria sadepisaroiden ropistessa kattoon. Ihan miten vain, mutta rentoutumisjakso on varmasti ansaittu.

Sillä niin päin sitä on ajateltava: loma on ansaittu! Hyvää kesää ja hyvää kesälomaa!

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran CxO Mentor Oy:n verkkosivuilla 30.6.2014.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: regressio keskiarvoa kohti, sää, kesä, loma

Sähköpostitonko loma lataa akut?

Torstai 19.6.2014 - Reino Myllymäki

Jäin pohtimaan Keski-Uusimaa-lehden torstain 19.6.2014 pääkirjoitusta, jonka mukaan Sähköpostiton loma lataa akut. Pääkirjoituksessa viitataan mm. Jessica de Bloomin tutkimuksiin, joiden mukaan loma kannattaisi pitää mieluummin lyhyinä pätkinä kuin yhtenä pitkänä pötkönä.

En ole pääkirjoituksen sanoman kanssa samaa mieltä.

Ensinnäkin, olen vuosien kuluessa huomannut, että ihmiset suhtautuvat työasioihin ainakin kahdella tavalla. Toisille työkannettava viikonloppuna kotona merkitsee stressin alenemista, toisille se kasvattaa stressiä. Ensimmäinen ryhmä kun ajattelee, että "hienoa, voin tehdä töitä, jos on aikaa tai pakottava tarve", ja toinen näkee työkannettavan vain muistutuksena tekemättömistä töistä taikka sitten ajattelee niin, että sillä työkannettavalla pitää tehdä töitä viikonloppuna, kun sen on mukaansa ottanut.

Tunnustan: kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään.

Jessica de Bloomin mukaan neljän viikon loman aikana tulee enemmän työsähköpostiviestejä kuin viikon loman aikana. Niin tulee. Mutta neljän viikon loman aikana tulee yhtä paljon kuin neljän viikon mittaisen loman aikana.

Mutta lukeako työsähköpostit loman aikana vai ei, siinäpä kysymys! Molempia olen kokeillut, lukemattomuutta vain kerran. Silloin minua oli odottamassa lomilta palattuani noin 250 sähköpostiviestiä. Loman hyvät vaikutukset katosivat ensimmäisen työpäivän aamupäivän aikana. Tästä on jo vuosia; nyt vastaavassa tilanteessa olisi odottamassa todennäköisesti 2 500 viestiä...

Siispä itse luen työsähköpostiani lomienkin aikana. Aikanaan pääasiassa siksi, että estin sähköpostivuoren syntymistä. Lisäksi viestien joukossa oli semmoisia, jotka saatoin laittaa edelleen sellaiselle henkilölle, jolle asia kuului. Suuressa organisaatiossa kun sähköpostiviestit eivät aina menneet oikeaan osoitteeseen.

Nykyään motivaationi on toinen. Kesäviestien joukossa saattaa olla sellaisia yhteydenottoja, jotka poikivat toimeksiantoja syksylle ja talvelle. Lisäksi nykyään elämääni kuuluu neljä yhdistystä, joiden viestit tulevat samaan lootaan kuin työsähköpostitkin.

Sitten pari käytännöllistä neuvoa:

  1. Laita poissaoloviesti, jossa kerrot olevasi ansaitulla lomalla ja kerrot myös, keneen kiireellisissä asioissa lähettäjä voi ottaa yhteyttä. Tällä konstilla saat osan viestien aiheista hoidetuksi pois päiväjärjestyksestä jo lomasi aikana. Mieti, annatko sähköpostijärjestelmän lähettää viestin kaikille vai ainoastaan organisaatiosi muille työntekijöille.
  2. Kun aikanaan alat purkaa sähköpostivuorta, aloita purkaminen uusimmasta viestistä. Vanhimmat viestit on aika saattanut jo hoitaa tai niistä olemassa uudempia jatkoviestejä.

Mieti siis, kummasta stressaannut vähemmän - sähköpostien hoitamisesta loman aikana vai sähköpostivuoren hoitamisesta - ja toimi niin kuin on itsellesi paras. Ja muista viettää lomaa, lyhyttä tai pitkää, kesän aikana!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sähköposti, kesäloma, stressi, johtaminen

Onko joustamattomuus tulevaisuuden toimintatapa?

Keskiviikko 23.4.2014 - Reino Myllymäki

Oli kiva kirjoittaa tässä taannoin jotain positiivistakin kunnan virkamiesten ja työntekijöiden tekemisistä, sillä negatiivista aihetta tuntuu piisaavan. Onko kyse siitä, että mitään positiivista ei tapahdu vai eikö se vain nouse pintaan?

Googletus ei kuulu näköjään virkamiehen perustaitoihin

Kunta löysi Paijalasta maa-alueen, joka tarvitaan uutta omakotialuetta varten. Kiinteistön ostivat vuonna 1917 Walter Fredrik ja Judith Eleonora Grönqvist. Kun sen kummemmin kunnan kuin valtionkaan virkamiehet eivät löytäneet pariskuntaa tai sen perillisiä mistään, esimerkiksi väestörekisteristä, tuumailtiin, että omistaja on tuntematon. Sillä seurauksella, että kunta lunasti kiinteistön ja talletti rahasumman aluehallintovirastoon kymmeneksi vuodeksi siltä varalta, että omistaja ilmaantuu.

Hei haloo! Jo yksinkertaisella googletuksella löytyy mainittu Walter Grönqvist. Kansallisbibliografiasta ja ihan tuusulalaisilta sivuiltakin, ostihan hän samaan aikaan Anttilan tilan! Ja nopeasti löytyy Helene och Walter Grönqvists Stiftelse, jolle lapsettoman pariskunnan perintö siirtyi. Tuo säätiö, joka tekee suhteellisen taajaan lahjoituksia taidemuseoille, on siis tuon paijalalaisen maakaistaleen omistaja. Toivottavasti osaavat hakea rahat aluehallintovirastosta pois.

En väitä, että tässä mitään rikkeitä olisi tehty. Varmaan virkamiehet ovat tehneet asiat justiinsa byrokraattisten prosessiensa mukaisesti. Mutta me kuntalaiset emme välttämättä ole kovin tyytyväisiä tällaisiin virkamiehiin. Toivoisimme asioiden käsittelyyn avarakatseisuutta ja erityisesti paikallistuntemusta. Olisi kovin hyvä, jos Tuusulan kunnan työntekijät ja virkamiehet asuisivat Tuusulassa ja mielellään pitempäänkin.

Eikä tuon Walter Grönqvistin selvittämiseen tarvita edes googletustaitoja. Muutaman sadan metrin päässä kunnantalosta on kunnan ikioma kirjasto, joka olisi varmasti auttanut taustoittamaan vuonna 1917 ja sen jälkeen syntynyttä tilannetta.

Otsikkoon viitaten: ei googletus näytä kunnanjohtajankaan taitoihin tai työtehtäviin kuuluvan, kun hänen silmiinsä ei ollut sattunut muuta negatiivista kommenttia kuin tuo Johanna Seesaron. Esimerkiksi tätä.

Kunnan pitää noudattaa vanhanaikaisia toimintapojaan tarkasti

Tuon edellisen tapauksen innoittamana palaan muutaman vuoden taaksepäin. Ruotsinkylän puukoululta - siltä vanhalta - löytyi hometta, johon koulun rehtori Jukka Moisio reagoi kiitettävän nopeasti siirtämällä oppilaat puukoulusta uudelle puolelle, mm. ruokalan kabinettiin.

Puukoulun korjaamisen tragikomiikka on tarina sinänsä mutta parakkeja koululle ei meinattu kustannussyistä saada millään. Lopulta ilmeisesti kunnanjohtaja puuttui asiaan, koska parakit luvattiin sillä perusteella, että koululle tarvitaan myös väistötiloja tulevan laajennuksen varalta.

Kun sitten peräsimme näitä parakkeja koulun vanhempain illassa, saimme mielestämme vältteleviä vastauksia vaatimuksiimme. Kuulemma rakennusluvan saamiseen menee ainakin kuukausi. Siihen sanoin: "Saatte rakennusluvan viikossa, jos niin haluatte", johon kunnan virkamies vastasi, että "se ei ole mahdollista, sillä kunnan pitää noudattaa sovittuja toimintatapoja tarkasti" tai jotain sinnepäin. Parakit kuulemma saadaan heti, kun saadaan rakennuslupa.

Kuinkas kävikään? Silloinen "kyläpäällikkö" Matti Alanko kävi kiertämässä koulun naapurit ja haki allekirjoitukset rakennusluvan kuulemispapereihin. Kellään ei ollut mitään parakkeja vastaan ja rakennuslupa saatiin viikossa. Parakkeja ei saatu heti rakennusluvan saamisen jälkeen vaan niiden tuloon meni ainakin kolme viikkoa.

Tuo kunnan toimintatapa, jota siis kunnan virkamiehen mielestä olisi pitänyt noudattaa tarkasti, oli se, että lähetetään kuulemispaperit naapureille, odotellaan vastausta muutama viikko ja jos niitä ei tule, ymmärretään ettei vastustusta tule. Ei näköjään tullut mieleenkään, että joku voisi käydä kiertämässä naapurit muutamassa päivässä ja nimen paperiin, että ei vastusta.

Miksi vastaus "ei onnistu" tulee niin nopeasti?

Ilmeisesti ihmisluontoon kuuluu erottamattomana osana kaiken uuden tai poikkeavan vastustaminen. Se on meissä niin syvällä, että tuon ominaisuuden on täytynyt ainakin joskus menneisyydessä auttaa ihmiskansan selvitymisessä.

Keravan virkamiehiltä lipsahti "ei onnistu" ilmeisesti vähän liian helposti, kun 300:lle Erasmus-leiriläisille tarvittiin majoitustiloja ensi heinäkuussa. Kaikki koulut ovat kuulemma kiinni viisi viikkoa kesällä lattiavahausten vuoksi.

Ei auttanut sekään, että järjestäjä olisi ollut valmis siirtämään luokasta toiseen lattiavahauste tieltä. Niinpä majoitus- ja muonitusrahat - ehkäpä 80 000 euroa - menivät Järvenpäähän. Mitäs noista pikkurahoista, Kerava!

On ihan selvää, että jokaisen koulun jokainen neliömetri ei ole vahauksessa viiden viikon ajan. Eikä vaha edes kuivu tuota viittä viikkoa. Olisi otettu sopiva koulu, vahattu se joko hyvissä ajoin ennen leiriläisiä tai heti heidän jälkeensä - paljoa ei olisi vaadittu.

Sen sijaan, että vastustamme jotain uutta tai poikkeavaa, on meidän - sekä meidän tavallisten kuntalaisten että kunnan virkamiesten ja työntekijöiden - opittava uusi asenne. Mietittävä millä edellytyksillä tuo uusi asia olisi otettavissa käyttöön. Se on innovatiivisen toimintatavan perustoja. Sillä päästään alhaisempiin kustannuksiin tai korkeampiin tuloihin tai molempiin.

Ugh.

1 kommentti . Avainsanat: tiedonhankinta, kiinteistö, kirjasto, rakennuslupa, koulujen kesäkäyttö

Risuja ja ruusuja kunnalle

Tiistai 15.4.2014 - Reino Myllymäki

Risut ensin...

On toki hienoa, että "Tuusula kysyy kuntalaisilta mielipiteitä tulevaisuuden kuntapalveluista", lue lisää. Mutta samalla toivoisi, että kysymyksenasettelu olisi vähemmän asenteellinen. Useassa - varsinkin kouluja kouluja koskevassa - kysymyksessä lähtökohta on, että a) säilytetään nykyinen toimintatapa ja c) keskitetään palvelut keskuksiin. Vaihtoehto b) on sitten jotain a:n ja c:n väliltä. Ja onneksi on tuo d-vaihtoehto.

Miksi a-vaihtoehto ei ole esimerkiksi, että "hajautetaan palvelut lähelle kuntalaisia"? Ikäänkuin keskittäminen olisi ainoa kehittämisvaihtoehto tai ainoa kustannusten säästämisvaihtoehto. Että ei olisi mitään keinoa kehittää lähikoulujärjestelmää, yhdistää siihen vaikka neuvola-, päiväkoti- ja vanhustenhuoltopalveluita?

No, vastatkaahan kuitenkin kyselyyn! Ja kun tai jos a-, b- tai c-vaihtoehdot eivät tunnu järkeviltä, vastatkaa d-vaihtoehtoon ja kirjoittakaa, mitä ajattelette. Niin tein itsekin. Kyselyyn pääsee tästä. Aikaa näyttää olevan vielä pitkäperjantaihin 18.4.2014 saakka.

...ja sitten ruusut...

Tuossa edellisessä blogissa nostin esille Lahelan nimistöasiaa Lahelanpelto II:n kaavoituksen yhteydessä. Sen jälkeen selvisi, että aika hyvin nimistötoimikunnalla on kuin onkin paikallisnimistö hallussa.

Positiivinen havainto oli myös, että tehtyjä valintoja osataan perustella, perustelut perustuvat tietoon, jota hankitaan tutkimalla.

Kaiken lisäksi näyttää vielä siltä, että tehtyjä valintoja ollaan valmiita muuttamaan, jos parempi idea nousee esille. Hienoa! Voi kun tämän saisi tuonne palvelupuolelle ja muuallekin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapalvelut, keskittäminen, lähikoulut, kaavoitus, nimistö, kehittäminen

Palveluverkko vai keskitetyt palvelut?

Torstai 27.3.2014 - Reino Myllymäki

Hyökkälän koululla kokoonnutaan tänään torstaina 27.3.2014 klo 18 keskustelemaan Etelä-Tuusulan tulevaisuuden palveluista. Siinäpä tärkeä kysymys.

Minusta tuusulalaisessa päätöksenteossa vellookin hyvin erilaisia ja keskenään ristiriitaisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan kuntaa pitäisi kehittää. Toisaalta puhutaan kylien muodostamasta kunnasta, toisaalta ollaan keskittämässä palveluja Hyrylään tai sen välittömään läheisyyteen. Toisaalta ollaan tekemässä töitä "kuntalainen edellä" ja samalla ollaan lakkauttamassa tärkeiksi koettuja lähipalveluja. Puhutaan palveluverkosta, mutta oikeasti tarkoitetaan palvelujen keskittämistä ja palveluverkkoa ollaan harventamassa harvimmasta eikä tiheimmästä päästä.

Meidän pitäisi aika pian päättää, haluammeko keskitettyjä vai lähipalveluja. Tai oikeammin: missä asioissa keskitetyt palvelut ovat parempi ratkaisu ja missä asioissa lähipalvelut ovat parempi ratkaisu?

Keskittäminen

Keskittämistä käytetään, kun pyritään saamaan aikaan suuruuden ekonomian tuomia hyötyjä. Jotkin palvelut ovat kustannustehokkaampia, kun niitä tuotetaan paljon samassa paikassa. Kaikkiin palveluihin suuruuden ekonomia ei toimi samalla tavalla kuin toisiin. Esimerkiksi suurten koulujen viihtyvyys on yleisesti ottaen huonompi ja koulukiusaaminen isompi ongelma kuin pienten koulujen.

Myös harvoja avainresursseja joudutaan usein keskittämään. Kyse on yleensä sellaisista palveluista, joita ei voida siirtää paikasta toiseen. Kaatopaikat ovat usein keskitettyjä, jotta pikkukaatopaikkoja ei syntyisi ympäri kuntaa. Valtakunnan tasolla esimerkiksi harvinaisten tautien hoidon keskittäminen on varmasti järkevä juttu.

Keskittämistä käytetään usein perusteena sille, että palvelun häiriöttömyys paranee keskittämisen myötä. Esimerkiksi jos kolmesta palvelua tuottavasta keskitetystä resurssista yksi on pois käytössä, tilanne on parempi kuin tilanteessa, jossa hajautetun palvelu ainoa resurssi on pois käytössä. Tilannetta voi verrata vaikka kyläkaupan ainoan pullonpalautuskoneen ja Hyrylän eteläisemmän S-marketin (ja Alkon) kolmen pullonpalautuskoneen tilanteeseen. Kun ainoa on pois pelistä, palvelu ei pelaa edes hitaasti.

Keskittämistä käytetään myös keinona jonkin palvelun sisäisen logistiikan tehostamiselle. Jos kunnan virkamiehet ovat kaikki yhdessä kunnantalossa, on helpompi käydä juttelemassa toisen virkamiehen kanssa kuin jos he olisivat eri rakennuksissa eri puolilla kuntaa.

Keskittämisen varjopuoli on se, että palvelun käyttäjät joutuvat matkustamaan keskitetyn palvelun luokse. Tämä toteutuu fyysisessä maailmassa, jossa aikaa ja energiaa kuluu keskitetyn palvelun saavuttamiseen. Sähköisessä maailmassa keskitetyn palvelun luokse kulkeminen on luonnollinen juttu. Tämänkin kirjoituksen lukijat ovat tulleet netin välityksellä paikkaan, johon lahela.fi:n, ruotsinkyla.fi:n ja mylly.net:n keskitetty palvelin on sijoitettu.

Hajauttaminen

Hajauttamista käytetään, kun palvelut halutaan saada lähemmäksi palvelujen käyttäjiä. Tällöin palvelun kustannusrakenteen tai laadun kannalta on olennaista, että palvelu on maantieteellisesti lähellä palvelun käyttäjää. Koulu on erityisesti ykkös- ja kakkosluokkalaisten osalta tällainen palvelu. Arvostamme lasten turvallista kasvuympäristöä ja turvallista koulumatkaa ja kun vielä kuntakin on päättänyt, että koulumatkan ollessa yli kolme kilometriä, annetaan koulukuljetus.

Lyhyt koulumatka on helpompi tehdä turvalliseksi kuin pitkä koulumatka. Lyhyt koulumatka johtaa siihen, että matka taitetaan kävellen tai polkupyörällä eikä auton kyydissä, mikä on kansanterveydellisesti hyvä juttu. Lisäksi tuntuu järkevältä, että erikoisopettajaa liikutetaan paikasta toiseen eikä esimerkiksi 20 oppilasta.

Jos jokin palvelu on hajautettu, pitäisi miettiä, mitä muita palveluja samassa paikassa voitaisiin kokonaan tai osin samoin resurssein tuottaa. Voisiko koulun terveysasema toimia myös neuvolana? Voitaisiinko saman koulun ympärille koota päiväkoti-ikäisille, työikäisille ja vanhuksille kohdennettuja palveluja?

Kirjasto on hyvä esimerkki keskitetystä palvelusta, joka hajautuu kyliin kirjastoauton muodossa. Tai hammashoito pop up -hammashoitoloiden muodossa. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa monen keskitetyn jutun hajauttamisen ja hajautetun keskittämisen. Kirjan voi varata netistä ja tulevaisuudessa sen voi varmaankin saada kotiovelleen tai ainakin postilaatikkoonsa - tällaistakin Suomessa kehitellään ja kokeillaan - niin miksei sitä voisi saada koulun yhteydessä olevaan kirjastopisteeseen? Röntgenkuvia tai labratuloksia tulkitseva erikoislääkärikin voi olla toisella puolella maailmaa - tietotekniikan mahdollistamia toimintatapamuutoksia tämäkin.

Kunnantalokin voisi olla hajautettu, jos virkamiehet keskustelisivat keskenään tietokoneen tai puhelimen välityksellä. Sen sijaan, että hallintoalamaiset menevät kunnantalolle, voisivat kunnanisät tulla tapaamaan kuntalaisia kyliin. Tai netissä voisi olla kysymyspalsta, jossa kuntalaisten kysymyksiin vastattaisiin minuuttien eikä viikkojen viiveellä ja jossa voisi jopa verkkojutella asiantuntijan kanssa.

Hajauttamista puoltaa sekin, että kulkemiseen käytettävä energia on koko ajan kallistumassa. Totta kai sähkö- ja robottiautoja on tulossa mutta niiden koko käyttöiän kattava energian ja uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus on edelleen epäedullinen. Kehitys muuttaa tilannetta mutta millä aikajänteellä? Tunnettuahan on, että Tuusulan joukkoliikenne on - muualla kuin Hyrylässä - tasolla, joka edellyttää joka perheeseen kahta autoa.

Yhteenveto

Meillä tuusulalaisilla on lähtökohtaisesti "tuhannen taalan paikka" järjestää palvelumme kokonaisuuden kannalta kustannustehokkaalla tavalla. Asumme suhteellisen pienellä alueella, meitä on aika paljon ja voimme tukeutua osin pääkaupunkiseudun palveluihin - kunhan tunnustamme sen. Rykmentinpuiston ja Lahelanpellon suurehkot uudet alueet mahdollistavat uusia tulevaisuuden ratkaisuja. Kunhan vain mietimme asioita riittävän avarakatseisesti emmekä sorru osaoptimointiin, johon hallintokoneistomme siiloutuminen helposti johtaa.

Koulut ovat hyvä esimerkki. Kotimaisen vertailuaineiston perusteella edullisimmat koulut näyttävät olevan noin 200-250 oppilaan kokoisia ja Tuusulassa optimikoko on tätäkin pienempi, taitaa olla 100-150 oppilaan haarukassa. Suuri alakoulu ei siis ole edes kustannustehokkuudeltaan ja osaoptimoituna parempi ratkaisu kuin 100 oppilaan koulu, puhumattakaan kokonaisoptimoinnista, jossa otetaan huomioon koulumatkat ja kouluviihtyvyys.

Yläkoulun ja lukion osalta tilanne ei ole ollenkaan sama. Valinnaisaineet sekä kyky selvitä hengissä pidemmistä koulumatkoista puoltavat tässä suurempaa keskittämistä kuin alakouluissa. Myös sote-puolella voitaisiin alkaa miettimään Rykmentinpuistoon siirrettävää terveysasemaa, joka voisi olla yhteinen Keravan kanssa - tai sitten yhteisen terveysaseman paikka löytyy muualta.

Kunnantalokin on vain tavallinen toimistorakennus, jossa on riittävästi neuvottelutiloja ja suuri auditorio. Semmoisiahan toimistorakennukset alkavat olla.

Siis: osaoptimoitujen siilojen sijaan avarakatseista, tekniikan kehittymisen mahdollistamaa kokonaisoptimointia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palveluverkko, keskittäminen, hajauttaminen, pop up, siiloutuminen,

Talvi, jona omenapuut kuolivat

Lauantai 14.9.2013 - Reino Myllymäki

Takanamme on ennätyspitkä kesä. Puhuminen kesästä menneessä aikamuodossa lienee paikallaan vaikka terminen kesä jatkuukin, sillä ilmassa on selvät syksyn merkit. Vaahterat kylpevät väriloistossaan ja koivut pudottelevat lehtiään.

Monissa muisteluksissa kesä 1939 oli myös poikkeuksellisen lämmin ja kaunis. Lahelalaista arke ja juhlaa taltioinut Mirja Alhola kertoi kirjassaan Ruohottunut polku, kuinka omenapuut tuottivat Lahelassa syksyllä 1939 ennätyssadon. Omenoita myytiin, hillottiin ja käytettiin ruoaksi monella tavoin.

Lämmintä kesää seurasi ennätyskylmä talvi. Talvella 1939-1940 oli Lahelassa niin kylmä, että kaikki omenapuut paleltuivat.

Moni on mennyttä kesää miettiessään todennäköisesti ajatellut, että jos ilmastonmuutoksen seuraukset ovat tällaisia, niin antaa tulla lisää! Voi olla, että hyvän kesän määritelmä muuttui viime kesän myötä. Nostimmeko mielessämme rimaa, jolloin emme ole jatkossa kelvollisiinkaan kesiin enää tyytyväisiä?

Koska sää ei ole nopanheittoa, vaan monimutkainen systeemi, voi ainakin jonkinlaisella todennäköisyydellä arvata ensi talven olevan tavanomaista kylmempi. Mutta sitä on vaikea sanoa, onko se pitkä ja kylmä vai lyhyt ja tosikylmä. On otettava huomioon myös mahdollisuus, että tästä vuodesta tulee myös leudon talven ansiosta niin lämmin vuosi, että se rikkoo aiemmat ennätykset.

Mutta vuonna 1939 lämmintä kesää seurasi kylmä talvi...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sää, kesä, talvi, lämpötila, regressio keskiarvoa kohti