Asuntomessut Tuusulaan 2020

Keskiviikko 16.3.2016 - Reino Myllymäki

Tuusula sai sitten kolmannet asuntomessunsa. Ne pidetään Rykmentinpuistossa vuonna 2020.

Ensimmäiset asuntomessut pidettiin Lahelassa vuonna 1970, toiset Nummenharjulla 2000 ja kolmannet Rykmentinpuistossa 2020. Tuusula tuntuu tykkäävän pyöreistä vuosista, eikös vain?

Toinen silmiinpistävä piirre on asuntomessujen väli. Kahden ensimmäisen väli oli 30 vuotta, toisen ja kolmannen vain 20 vuotta. Asuntomessujen järjestämisen välinen aika on lyhenemässä. Nyt sitten pitää vain arvioida, miten tuo lyheneminen tapahtuu. Lyheneekö se väli aina kymmenellä vuodella, jolloin neljännet messut olisivat vuonna 2030 vai lyheneekö väli aina kolmanneksella, jolloin neljännet olisivat vasta 2036 tai 2037 ja viidennet 2047 tai 2048? Ken elää, se näkee.

Tuusulan vuoden 1970 asuntomessut olivat kautta aikain ensimmäiset ja siten löivät pohjalukemat 85 000 vierasta, mikä yllätti järjestäjät ja voidaan tämänkin päivän perspektiivistä katsottuna pitää erinomaisena saavutuksena.

Vuoden 2000 asuntomessuilla Paijalan Nummenharjussa kävi 271 000 messuvierasta. Se on edelleen lyömätön ennätys, kakkosena taitaa olla vielä vanhemmat messut vuonna 1996 Ylöjärvellä, jossa kävi 262 000 messuvierasta. Tuusulan jälkimmäisten asuntomessujen jälkeen 200 000 messuvieraan raja on rikottu vain kerran, vuonna 2002 Kotkassa.

Mikä siivitti Tuusulan vuoden 2000 asuntomessut ylittämättömään ennätykseen? Sanoisin, että pääkaupunkiseudun läheisyys ja omakotivaltaisuus. Esimerkiksi viime vuoden asuntomessut Vantaan Kivistössä jäivät vaatimattomaan 138 756 kävijään, vaikka Kehärata aikataulutettiin valmistumaan parahiksi asuntomessuille ja messujen vetonaulaksi raahattiin 70-vuotias Douglas DC-3 -kone.

Kävijämääriin vaikuttaa siis sijainti ja sisältö mutta varmasti myös säät ja liikenneyhteydet. Messuilla käyminen voidaan tehdä helpoksi tai vaikeaksi yksityisautoilijoille mutta vain, jos tuleminen omalla autolla koetaan vaivattomaksi, yleisö vaivautuu paikalle. Säille emme voi myöskään mitään mutta erilaisiin säihin varautumiselle voimme.

Viime vuosina on jäänyt parit asuntomessut väliin mutta sitä ennen taisin itse käydä Tornion vuoden 1987 asuntomessuista lähtien yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki. Tosin koin sen jo osittain ammattivelvollisuudeksi, olinhan asuntorakentajalla töissä 1988-2009.

1 kommentti . Avainsanat: asuntomessut, Tuusula, rakentaminen, pientalo

Joukkoliikenne Jyväskylän eteläpuolella kunnossa?

Keskiviikko 4.2.2015 - Reino Myllymäki

Joukkoliikenne Jyväskylän eteläpuolella kunnossa?

Ylen uutisten mukaan liikenneministeri Merja Kyllönen ehdotti tammikuussa 2012, että kilometrikorvaus voisi olla alempi alueilla, joilla joukkoliikenne toimii hyvin. Alue voisi ministerin mukaan ulottua Jyväskylästä etelään.

Olin yhtenä aamuna pojan kanssa uimassa Tuusulan uimahallissa. Poikani kysyi saunassa, millainen päiväni tulee olemaan. Kerroin, että vietyäni hänet hammashoitolaan ajaisin työpaikan postiin Vantaan Tammistoon ja hakisin sieltä pari pakettia. Sitten ajaisin Jumbon SmartPostiin ja hakisin sieltäkin yhden paketin. Sitten ajaisin töihin Perintötielle paperitöitä tekemään ja sielä Otaniemeen iltapäiväksi pitämään IT Forumin työryhmäkokousta. Ja sieltä kotiin.

Saunassa oli muitakin, joten jatkoin sanomalla, että "mitenkähän tämäkin joukkoliikenteellä hoidettaisiin, se kun on kuulemma Jyväskylän eteläpuolella kunnossa". Joku siihen totesi, että "onnistuisi se, mutta siihen saattaisi mennä monta päivää."

Kun kuulin ministerin lausunnon, tuli mieleen, että hän sekoitti päivittäisen työmatkaliikenteen ja työnantajan määräämät kulkemiset. Kulkeminen työpaikalle kun sentään jotenkin voi kuvitella onnistuvan joukkoliikenteellä, työnantajan määräämät työmatkat vain jos asiakkaat ja työpaikka sattuvat olemaan sopivasti joukkoliikenteen reittien varrella.

Jos tekisin kaikki työni CxO:n konttorilla vaikkapa klo 8-16, voisin hypätä kyläni kautta kulkevaan linja-autoon (menee klo 6, 7, 8 ja kouluaikoina jopa klo 9) ja jäädä pois työpaikkaani lähellä olevalla pysäkillä, josta on 1,1 kilometrin kävelymatka töihin. Lähtisin varmaan aamulla klo 7:n bussilla ja iltapäivllä hyppäisin vähän aamun kävelymatkaa pidemmän kävelyn jälkeen Helsingistä 16.15 lähteneeseen bussiin, jolla olisin kotona noin klo 17.

Tämä siis onnistuisi, jos kävisin joka päivä samaan aikaan töissä työnantajani toimistolla, eikä olisi muita kulkemista rajoittavia tekijöitä. Esimerkiksi siihen aikaan, kun jälkikasvu oli lastentarhaiässä, meille kävi onni, sillä perhepäivähoitajalle saattoi lapsen viedä jo klo 7 ja noutaa vasta klo 17. Kaikilla ei ole näin väljät ajat.

Omien kokemuksieni perustella ei kannattaisi väittää joukkoliikenteen olevan kunnossa Jyväskylän eteläpuolella, kun se ei ole kunnossa edes koko pääkaupunkiseudulla kehyskunnista puhumattakaan.

Missä joukkoliikenne on kunnossa?

Käytän mielelläni joukkoliikennettä. YIT:llä ollessani lähes aina, kun kulkuni suuntautui Helsingin keskustaan, hyppäsin Käpylästä lähiliikenteen junaan. Vain pari kertaa jouduin turvautumaan taksiin, kun olin varannut liian vähän aikaa tai lähiliikenne oli jumissa. Helsingin keskustassa, erityisesti metron ja lähijunien vaikutusalueella joukkoliikenne on semmoisessa kunnossa, että auton sijasta voi valita joukkoliikenteen. Muutoin ei.

Kun CxO:n tarjooma perustuu asiakkaan täsmäauttamiseen eikä päiväkausien konsultointeihin, tilanne on vääjäämättä johtanut siihen, että käyn 2-3 paikassa joka päivä. Sitä ei tällä hetkellä mitenkään voi hoitaa julkisella liikenteellä sortumatta tolkuttomiin taksikustannuksiin. Ja kun työssään tarvitsee autoa, ei työmatkaakaan voi hoitaa joukkoliikenteellä.

Onneksi näyttää siltä, että verotuksen kiristämiseksi kaavailtu 15 000 kilometrin katto ei koske minua. Olen vain kahtena kuukautena ajanut yli 1 000 kilometriä työajoja kuukaudessa. 

Kehäradan valmistumisen jälkeen Aviapoliksen joukkoliikenne paranee ja uskon tämän vaikuttavan monien työmatkaliikenteeseen.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran CxO Mentor Oy:n blogissa 1.4.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, tieliikenne, joukkoliikenne, kehärata, Etelä-Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä

Joukkoliikenne, tuleeko sitä?

Sunnuntai 1.2.2015 - Reino Myllymäki

Viikko sitten sain julkaistua Liikennekysely 2014:n tulokset, mutta puhtia ja aikaa ei sitten riittänytkään tulosten ruotimiseen. Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman rivin.

huttusen_aikataulu_2_1970_pieni.jpgOlin yllättäynyt siitä, että joukkoliikenteellä ei tunnu olevan mitään asemaa Etelä-Tuusulan sisäisessä liikenteessä. Joukkoliikennettä käyttävät ilmeisesti vain koululaiset, joilla on yli kolme tai viisi kilometriä kotoa kouluun eikä heistäkään kaikki; osaa kuljetetaan taksilla ja osa kulkee kilometrirajoista huolimatta jalan, polkupyörällä tai vanhempiensa kyydissä.

Toinen yllätyksen kohde oli, että itäsuuntaan - siis Keravalle - ei kulje kukaan! Sinnehän tiet ovat kunnossa. Mielenkiintoinen tieto Etelä-Tuusulan ja Keravan yhdistämispuuhastelujen näkökulmasta. Myös länsisuunta oli vailla kulkijoitaan mutta sinnehän ei tietkään ole yhtä hyviä.

Sen sijaan Helsingin niemelle kulkijoita löytyi. Heidän lisäkseen etelätuusulalaisia kulkee Itä- ja Pohjois-Helsinkiin, Keski- ja Länsi-Vantaalle, Espooseen ja vielä siitäkin lännemmäksi. Helsingin niemelle arkistin klo 7-17 kulkijoista 45 % käyttää joukkoliikennettä mutta muihin suuntiin kulkijoista ei juuri kukaan. Ja jos kulkeminen sattuu muuhun aikaan kuin arkisin 7-17, oma auto on ainoa vaihtoehto, sillä joukkoliikennettä ei käytännössä ole.

Yritin jälkeenpäin löytää edes yhden ryhmän, jossa joukkoliikenteen käyttäjät muodostaisivat valtaosan. Sellainen löytyi: Helsingin ydinkeskustaan (00100-postinumeroalueelle) arkisin 7-17 kulkevista käyttää 75 % linja-autoa eli siis linjaa 635.

Etelä-Tuusulan joukkoliikenne on suunniteltu arkisin 7-17 joka päivä samaan aikaan samaan paikkaan kulkevia varten, joita se palvelee hädintuskin. Tällaisia ovat ne, joilla on syystä tai toisesta tarkat työ- tai kouluajat. Heitä on kyllä yhä vähemmän ja vähemmän. Heti kun kulkuajat tai kulkukohteet alkavat vaihdella, joukkoliikenteen saa unohtaa. Sama koskee vapaa-aikaan liittyvää kulkemista iltaisin ja viikonloppuisin. Mitään ei ole tarjolla.

Yhteys Kehäradalle esimerkiksi Aviapoliksen asemalle parantaisi toki joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia mutta todellinen parannus tulisi vasta, kun tämä syöttöliikenne toimisi yhtä peittävästi myös iltaisin ja viikonloppuisin kuin Kehäradan raideliikenne. Yhteys, joka sisältää kaksi kulkuvälineen vaihtoa, ei kiinnosta, koska aikaa kulkemiseen menee omaan autoon verrattuna liian kauan. Yhteyksien pitää olla suoria tai korkeintaan yhden vaihdon sisältäviä.

Sanallisista kommenteista voi tuntea etelätuusulalaisten tuskan. Jotkut tuntevat itsensä petetyiksi, kun Tuusula ei tarjonnutkaan Helsingin kaltaisia joukkoliikennemahdollisuuksia. Joka perhe tarvitsee auton ja mitä todennäköisemmin yhden jokaista yli 18-vuotiasta kohden.

Lahelan kasvu 1950-1970-luvuilla perustui kolmeen asiaan: kunta suhtautui myötämielisesti omakotirakentamiseen, tarjolla oli kohtuuhintaisia tontteja ja V.J. Huttusen linja-auto vei jopa 24 kertaa päivässä Helsinkiin! Hyrylään Lahelasta ja Ruotsinkylästä ei joukkoliikenteellä oikein päässyt, Helsinkiin kylläkin.

Uskon vakaasti siihen, että myöhemminkin Lahelaan muuttaneet ovat ajatelleet yhtäaikaa hyvää asuinympäristöä ja järkeviä liikenneyhteyksiää hankkiessaan alueelta tontin tai omakotitalon. Kun ostimme itse tontin vuonna 1997 Lahelasta, kellotimme, että Helsingin Käpylästä ajaa 9 minuutissa Maantiekylään. Samassa ajassa ei ehtinyt pitkällekään Espoon suuntaan ruuhkaista Kehä I:stä pitkin.

Jos syntyisi tilanne, jossa yhteyden saamiseksi Kehäradalle linja 635 pitäisi lopettaa, muistutan, että kyselyn mukaan vain 37 % linjan 635 käyttäjistä voisi saada Kehäradasta korvaavan vaihtoehdon. Linja 635 siis tarvitaan.

Linja 635:n jotkut vuorot ovat nykyään niin täynnä, että ihmisiä seisoo käytävillä. Lisäksi lehdistä saa lukea, että lisävuoroja ei ole tulossa, koska linja ei kannata. Tuntuu ihmeelliseltä, että joukkoliikenne ei kannata edes täysin bussein! En yhtään ihmettele, jos jotkut kaipaavat V.J. Huttusen aikoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, tieliikenne, joukkoliikenne, kehärata, Etelä-Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä

Liikennehankkeiden varrelta

Maanantai 24.11.2014 - Reino Myllymäki

Kuluva vuosi on ollut Lahelan ja Ruotsinkylänkin kannalta vilkkain tieliikenneyhteyksien parantamisvuosi pitkiin aikoihin. Saatiin uutta kevytväylää Lahelankankaalle, Ristikiventien risteykseen kiertoliittymä, Tuusulanjoentien risteykseen uudet järjestelyt, Jokitien päähän uutta tietä ja kiertoliittymä ja Ruotsinkyläntien päähän keskikoroke ja kevytväylää.

Lisää näyttää olevan tulossa. Lahelantien alkupäähän on tulossa kiertoliittymä, Nahkelantien suuntainen alikulku kevytliikenteelle, ilmeisesti myös Lahelantien alkuun länsipuolelle puuttuva kevytväylän pätkä, Koskenmäen kiertoliittymä, kyläkaupan kohdalle kevyen liikenteen ylityskohta ja Tuusulanjoentielle silta Tuusulanjoen yli ja loput puuttuvasta tiestä. Kaikki tuskin tulee vuonna 2015.

Koskenmäen kiertoliittymän suunnittelun pitäisi valmistua helmikuussa 2015. Mistä rahat liittymän rakentamiseen löytyy ja milloin rakentaminen tapahtuu, on vielä epävarmaa. Varmaa kuitenkin on, että Koskenmäen kiertoliittymän rakentaminen aiheuttaa Hämeentielle ruuhkia, jotka ainakin osittain purkautuvat Lahelaan ja Ruotsinkylään. Vaikkei Hämeentien pohjoisesta suunnasta liikennettä ohjautuisikaan Lahelantielle, Nahkelantietä lännestä tulevat todennäköisesti suuntaavat Lahelantien kautta kohteisiinsa. Vastaavasti lahelalaiset tuskin lähestyvät Hyrylää, Keravaa tai Järvenpäätä tämän jälkeen Koskenmäen kiertoliittymän kautta, vaan etsivät reittiään esimerkiksi Jokitien kautta - ellei Tuusulanjoentie ole silloin valmis. Samaan tilanteeseen ajaa Vaunukankaan kiertoliittymän rakentaminen.

Tuusulanjoentien siltoineen toivoisi siis olevan valmis, kun Koskenmäen ja Vaunukankaan kiertoliittymien rakentamiseen ryhdytään. Joen ylittävien siltojen rakentaminen ei onnistu milloin tahansa, vaan ne tehdään kesällä matalan veden aikana. Kun viime kesä missattiin, siltaa tullaan rakentamaan ensi kesänä, siis kesällä 2015. Jos kaikki menee nappiin, Tuusulanjoentie on liikennöitävässä kunnossa vuoden 2016 alkaessa.

Jos Koskenmäen tai Vaunukankaan kiertoliittymän rakentaminen alkaa vuoden 2015 puolella, edessä on liikennettä Lahelantielle ja erityisesti hengenvaarallisen kapealle Jokitielle. 

Keski-Uusimaa-lehden mukaan (14.11.2014) Lahelanorsi on (taas) haudattu. Tieyhteyden ongelma on koko ajan ollut se, että se ei ratkaise lahelalaisten liikkumisongelmia muualle kuin Hyrylään. Lisäksi tienoo, josta tie pitäisi viedä sekä joen että Hämeentien ali tai yli, on "lilliä". Tien kustannusarvio on 12-15 miljoonaa euroa. Minusta se on paljon ja niinpä mielestäni kannattaakin ensin katsoa, miten Koskenmäen ja Vaunukankaan kiertoliittymien rakentaminen ja Tuusulanjoentien valmistuminen vaikuttavat liikennetilanteeseen ja päättää vasta sitten, mikä on seuraava hanke. Hankkeet ovat nimittäin kaikkea muuta kuin ilmaisia ja joka euro maksetaan kukkarostamme joko kunnan tai valtion kukkaron kautta.

Tuusulanjoentien valmistumisen jälkeen kunnan kannattaa tarkkaan tutkia mahdollisuus jatkaa tie Tuusulanväylän suuntaan Riihikallion eteläpuolitse. Tiedän, että jotkin Stenbackasta tonttinsa ostaneet eivät ole ottaneet huomioon tätä mahdollisuutta - kunta tuskin on sitä aktiivisesti informoinut - mutta Tuusulanjoentie siltoineen on niin kallis investointi, että sitä kannattaa hyödyntää. Tuusulanjoen ylittäminen on kallista!

Tuo hanke ei kuitenkaan voi olla yksittäinen hanke, vaan se liittyy Riihikallion eteläpuolen liikennejärjestelyihin. Miten Tuusulantie väännetään kääntymään itään kohti Keravaa, miten siitä tieyhteys Hyrylään hoidetaan, miten Vanha Tuusulantie ja Tuusulanjoentie liitetään kokonaisuuteen, on auki. Toivoisinkin kunnan järjestävän ideakilpailun tai jotain yhteistä suunnittelua kuntalaisten kanssa sen sijaan, että kehittävät itsekseen ratkaisun, jossa mitään ei voi muuttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tieliikenne, Lahela, Ruotsinkylä, Etelä-Tuusula, liikennehankkeet, rakentaminen

Valhe on valhe...

Keskiviikko 10.9.2014 - Reino Myllymäki

Luin hiljattain Pentti Virrankosken kirjoittaman Antti Chydeniuksen elämänkerran. Antti Chydenius, Kokkolan rovasti ja valtiopäivämies, tunnetaan parhaiten ehkä siitä, että hänen kuvansa oli Suomen viimeisessä tuhannen markan setelissä.

Antti Chydeniuksen (1729-1803) kirjoittaminen pamflettien ja kirjojen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Eräissä kirjoituksissa hän viittasi Ruotsin vuosittaiseen muuttotappioon, jonka arvioitiin 1700-luvun loppupuolella olevan 8 000 ihmistä. Mistä tuo luku tuli, sitä ei tiedä kukaan. Jälkipolvet ovat todenneet luvun olevan yläkanttiin. Sen todenperäisyyttä ei aikanaan koskaan tutkittu ja lukuun luotti moni muukin valtiopäivämies ja virkamies kuin Antti.

Minusta tuntuu, että sekä kuntauudistuksessa että sote-uudistuksessa on asioita, jotka ovat aika tavalla samantapaisia kuin tuo 1700-luvun loppupuolen muuttotappiokäsitys:

  • Sote-palvelujen järjestäminen tulee edullisemmaksi, kun kuntakoko kasvaa.
  • Helsinki-Vantaan lentokenttäalueen kehittäminen on tehokkainta, kun alue kuuluu yhteen kuntaan.

Kumpaakaan väitettä ei ole sen kummemmin perusteltu. Tuolle ensimmäiselle löytyy sen sijaan vasta-argumentteja. Optimikoko ei tutkimusten mukaan ole "mahdollisimman suuri" vaan tuntuvasti pienempi. Lentokenttäalueen kuuluminen yhteen kuntaan taas on argumentti, jota toistellaan mutta ei perustella. Näin se on oikeasti vain perustelematon mielipide, ei totuus. Jos se on valhe, se ei todeksi muutu, vaikka kuinka monta kertaa toistettaisiin.

Asiasta on mahdollista saada selkoa torstaina 11.9.2014 klo 18-20 Ruotsinkylän koululla. Metropolikaupunkiselvittäjät jalkautuvat Tuusulan kunnan kanssa silloin keskustelemaan meidän kuntalaisten kanssa. Paikalle kannattaa tulla jo klo 17.30, sillä silloin Tuusulan kunta tarjoaa Ruotsinkylän Koti ja Koulu ry:n keittämät kahvit leivonnaisen kera. Viimeksimainitut ovat kokemukseni mukaan olleet aina mainiot.

Reino Myllymäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valhe, totuus, mielipide, Tuusula, Ruotsinkylä, Focus-alue, Metropolikaupunki, osakuntaliitos

Tavoite saavutettu: järkeä koulujen sulkemisiin

Perjantai 6.6.2014 - Reino Myllymäki

Totesin luettuani aamun Keskarin, että yksi tavoite on saavutettu: palveluverkon kehittämisen säästöt on saatu samaan virkkeeseen noiden säästöjen vaatimien investointien kanssa. 4,7-8,2 miljoonan euron vuotuiset säästöt vaativat toteutuakseen 112-129 miljoonan euron investoinnit.

Jos oletamme, että 4,7 miljoonan vuotuiset säästöt toteutuisivat 112 miljoonan euron investoinneilla ja investointien lainakoroksi 0 %, investoinnin takaisinmaksuaika olisi 112/4,7 vuotta eli liki 24 vuotta. Vastaavasti toisella ääriarvoparilla takaisinmaksuajaksi tulisi 129/8,2 vuotta eli liki 16 vuotta.

Mutta kunta tuskin saa pitkän päälle lainaa ilman korkoa. 2 % vuotuisella korolla 112 miljoonan laina 20 vuoden takaisinmaksuajalla tuottaa 1,2 miljoonan euron keskimääriset vuotuiset korkokulut, jolloin nettosäästöksi jää 3,5 miljoonaa euroa ja takaisinmaksuajaksi tulee hurjat 32 vuotta.

Kunnan kustannuksilla ja investoinneilla on se ikävä puoli, että ne maksetaan samasta kassasta, jonka merkittävin kartuttaja olemme me veronmaksajat. Siksi olen kokenut huijauksena sen, että säästöistä on puhuttu mutta säästöjen toteutumiseen vaadittavista investoinneista on vaiettu.

Tuusulaa on kuulemma myös verrattu Vantaaseen. Vantaalla on kuulemma koulut hyvässä kunnossa. Niin niiden pitää ollakin, koska vuoden 2012 tasossa mitaten ja Tuusulaan suhteutettuna Vantaalla on velkaa 142 miljoonaa euroa enemmän kuin Tuusulalla. Kunnallisvelka(kin) on maksettava joskus takaisin. Se on tulevaisuuteen siirrettyä verotusta. Ja jos tuo velkaero suhteutetaan Vantaan kokoon, Vantaalla on 767 miljoonaa euroa enemmän velkaa kuin Tuusulalla. Ei ihme, että velkaiseen Vantaaseen ei halua kukaan liittyä. Paitsi Helsinki.

Pienten koulujen sulkemisten tuomat säästöt ovat myös tunnustettu nyt niin pieniksi, etteivät ne ole asiasta syntyvän kuntalaiskohun "värttejä". Myös Hyrylän koulukeskusken saneerauksen kalleus on huomattu mutta ratkaisu, jossa vain osasta koulua luovuttaisiin, ontuu pahoin. Hyödyt jäävät saamatta, jos koko kiinteistöä ei voida laittaa lihoiksi eli myydä liike- tai asuintontiksi hyvän sijaintinsa vuoksi. Kun Rykmentinpuistoon tarvitaan joka tapauksessa koulu, kannattaisi nyt tiukasti miettiä, kannattaako euroakaan laittaa Hyökkälän tai koulukeskuksen korjaamiseen. Rykmentinpuistossa noille rahoille voisi saada paremman tuoton.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusula, palveluverkko, kouluverkko, säästöt, investoinnit, kuntavelka

Vantaan ja Tuusulan historia alkaa Lahelasta

Tiistai 8.4.2014 - Reino Myllymäki

Sattuipa käsiini Tapio Salmisen tuore kirja Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika, ilmestynyt 2013. Kirja alkaa Lahelasta. Tai sitten Tallinnasta.

Kirjan alussa nimittäin kerrotaan varsin arkisesta todistuksesta vuodelta 1511. Siinä todisti nimismiehen vaimo Sigrid pitäjän asukkaiden ja Jöran Pederssonin kanssa, että Margit Larsdotter ja Peder Larsson olivat edesmenneen Kirstin Larsdotterin sisaruksia. Tällaisia todistuksia yksin Uudeltamaalta on Tallinnan arkistoissa satakunta.

Todistuksen juttu piilee siinä, että edesmenneellä Kirstin Larsdotterilla ja Nils Finnellä oli ollut lapsi, joka oli elänyt vanhempiaan pidempään äitinsä sisaren Elin Larsdotterin ja tämän Mickel-miehen hoidossa näköjään Tallinnassa mutta oli siis kuollut vuonna 1511.

Epätavallisen taas tekee se, että todistuksen on antanut nainen, nimismiehen vaimo. Se kielii kiireestä, sillä ei ole ollut aikaa odottaa nimismiehen tuloa esimerkiksi matkoiltaan. Niinpä siinä kävi sitten niin, että paperi ei kelvannutkaan Tallinnassa. Ei siksi, että sen oli allekirjoittanut nainen vaan siksi, että siitä puuttui sinetti.

Lopulta tarvittiin kaksitoistahenkinen käräjälautakunta ja vielä ylimääräinen Lassi Siippoosta todistamaan asiat paperilla. Ja 15.11.1511 vielä neljä arvovaltaista talonpoikaa joutui matkustamaan Tallinnaan todistamaan perintöoikeuden oikeaksi, ennenkuin perintömaatila siirtyi Kirstinin sisaruksille.

Maatila on ollut Lahelassa, ainakin todennäköisesti. Sillä vuodelta 1491 on historiankirjoihin jäänyt tieto Nils (Niclas, Nicke) Finnestä, jonka mukaan koko kylä sai nimensä (Finneby, Finnby, Finby).

Kysymys on tuolle ajalle tyypillisestä sirpaletiedosta. Historian hämärään jää tosiaan tarkka tieto siitä, mistä omistuksesta on kysymys ja myös todistuksen keskiössä olleen kuolleen lapsen nimi. Sen sijaan todistuksesta selviää laajasti Nicken vaimon sukulaisuussuhteita sekä mm. kahdentoista lautamiehen nimet ja kotipaikat sekä vielä kolmannentoista todistajan ja kotipaikka: Lassi Siippoosta. Näistä sirpaleista historiankirjoittajat yrittävät luoda kokonaiskuvaa.

Mistä Tuusula sai nimensä?

Tuusulan sanotaan saaneen nimestä jokin Tuusa-nimisen miehen nautintaoikeuksista alueisiin nykyisen Tuusulan tienoilla, samaan tapaan kun Klemetskogin (Ruotsinkylän) epäillään olleen jonkin Klemetin metsä. Todisteeksi kartoista löytyy merkintä "Tusun Ma". No missäpä tuo Tuusan maa sitten sijaitsee? No, Lahelassapa tietenkin. Löytyy Lahelan isojakokartasta vuosilta 1762 ja 1781.

Näyttääpä tarkoittaneen Lahelanniityn lounaispuolista aluetta, joka sijoittuu tulevan Lahelanpelto II:n kaava-alueen etelälaitaan. Lahelanpelto II:n kohdalla ollaan siis tuusulalaisittain perimmäisten kysymysten äärellä.

2 kommenttia . Avainsanat: Tuusula, Lahela, Vantaa, Helsingin pitäjä, paikallishistoria, sukututkimus, paikannimet

Kunnanvaltuutettujen äänestyskäyttäytyminen Ruotsinkylän-Myllykylän II osayleiskaava -asiassa

Tiistai 1.4.2014 - Reino Myllymäki

Ruotsinkylän kyläyhdistys piti pitkään valmistellun Ruotsinkylä-Myllykylä II osayleiskaavan hyväksymistä pitkälti arvovalintana. Kyläyhdistyksen ja monien Etelä-Tuusulan asukkaiden mielestä ei ole oikein, että kaava mahdollistaa Gunkkärrin ja Vähäsuonkallion yhtenäisen arvokkaan alueen pilkkomisen, Gungkärrin luonnonsuojelulailla suojellun pähkinäpensaslehdon ympärisön poislouhimisen niin, että luonnosuojelualue jää saarekkeeksi louhoksen keskelle, mahdollisten hiidenkirnujen tuhoamisen ja muodostaa suoja-alueet louhijan naapureiden puolelle.

Pääosa kunnanvaltuutetuista päätti, että tällainen toiminta on heidän arvojensa mukaista. Tai heille oli se ja sama, kunhan kaava vahvistuu. Tai he eivät itse päättäneet äänestämisestään, vaan seurasivat ryhmäpäätöstä. Se ja sama. Lopputulos on se, että 33 ei kokenut kallioalueen osoittamista maa-ainesten ottoalueeksi ongelmaksi ja 18 koki. Tässä ne 18, joiden mielestä kaava olisi pitänyt palauttaa valmisteluun:

  • Alanko Matti
  • Friman Kari
  • Heiskanen Sari
  • Helasvuo Hannu (varavaltuutettu Liisa Sorrin tilalla)
  • Kaikkonen Antti
  • Mattila Pentti (varavaltuutettu Monica Avellanin tilalla)
  • Meckelborg, Markus
  • Nyman Ari
  • Reinikainen Tuija
  • Rämö Risto
  • Salonen Jussi
  • Sarenius-Salmenkivi Erja
  • Seppälä Antti
  • Seuna Veikko
  • Stenvall Raimo
  • Toivanen Ilona
  • Visuri Päivi
  • Winqvist Margita

Seuraavat 33 kannattivat kaavan hyväksymistä:

  • Ahlgren Jukka
  • Ahonen Petri
  • Airikka Jerry
  • Heinänen Salla
  • Huhtaluoma Timo
  • Huuhtanen Pasi
  • Hyypijev Ritva
  • Irva, Paula (varavaltuutettu Ruut Sjöblomin tilalla)
  • Juntunen Paavo
  • Järvinen Aarno
  • Kervinen Sanna
  • Kinnunen Kari
  • Kiuru Kim
  • Koivunen Aila
  • Kumpulainen Tuula
  • Kuusisto Merja
  • Kuusisto Päivö
  • Laitinen Sarianna
  • Leppiaho Kari (varavaltuutettu Ilmari Sjöblomin tilalla)
  • Lindberg Arto
  • Malmlund Hans
  • Manninen Laura
  • Mäensivu Karita
  • Mäki-Kuhna Mika
  • Niemelä Eetu (varavaltuutettu Heta Lähteenaron tilalla)
  • Palomäki Ulla
  • Peltonen Jani
  • Rosenqvist Ulla
  • Ruusala Jarno (varavaltuutettu Alla Berghin tilalla)
  • Seppälä Ilkka
  • Tamminen Sami
  • Untamo Lauri
  • Viitanen Kirsi

Äänestikö kunnanvaltuutettusi arvojesi mukaisesti? Olipa vastauksesi kyllä tai ei, on hyvä pitää yhteyttä kunnanvaltuutettuunsa myös vaalien välillä ja lähettää terveisiä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusula, Ruotsinkylä, Myllykylä, Senkkeri, Gungkärr, luonnonsuojelualue, louhinta, osayleiskaava

Tuleeko Gungkärristä nähtävyys?

Maanantai 3.3.2014 - Reino Myllymäki

Tuusulan kunnanhallitus siunasi viime kokouksessaan Gungkärrin louhinnan. Käytännössä tämä tapahtui siten, että kunnanhallitus suositti valtuustolle Ruotsinkylä-Myllykylä II osayleiskaavan hyväksymistä.

Tuossa osayleiskaavassa luonnonsuojelulailla suojeltu Gungkärrin pähkinäpensaslehto määrättiin kyllä säilytettäväksi ja sille on kaavoitettu jopa pieni suoja-alue. Mutta ympäristö on merkitty maa-ainestenottoalueeksi.

Vaikka kaava ei olekaan automaattinen louhintalupa, miksi kaavoittaa alue maa-ainesten ottoon, jos lupaa ei olla myöntämässä? Siispä on todennäköistä, että riittävän hyvät paperit tekevä tulee tuon luvan saamaan ja louhii Gungkärrin ympäriltä 10-15 metriä kalliota ja murskaa sen kiviainestuotteiksi.

Lopputulos voi näyttää tältä:

gungskarr.png

Siellä se pähkinäpensaslehto sijaitsee, jopa 15 metriä ympäristöään korkeammalla pystysuorien seinämien yläpuolella. Saattaa viheriöidäkin, jos sinne muistetaan kuivina aikoina pumpata vettä.

Tällaistako on luonnonsuojelualueen suojelu Tuusulassa? Veikkaan, että saamme lähetystöjä ympäri maata ja ulkomailtakin tutustumaan tähän luonnonsuojelun irvikuvaan. Tätäkö me tahdomme?

1 kommentti . Avainsanat: luonnonsuojelu, Gungkärr, kiviainesten otto, maa-ainestenottolupa, kaavoitus, Ruotsinkylä, Myllykylä, Tuusula

Mitkäs ne olivatkaan Tuusulan vetovoimatekijät?

Tiistai 3.12.2013 - Reino Myllymäki

Tein Etelä-Tuusulan kyläyhdistysten verkkosivuilla kyselyn, josta poiki tutkimusraportti nimeltä Tuusulan vetovoimatekijät -tutkimus. Kyselyyni vastasi 50 ihmistä. Otos ei ole suuri mutta varmasti suuntaa antava.

Vaikka paljon on puhuttu - Tuusulan kunnanjohtaja Hannu Joensivunkin suulla - että verotusasiat olisivat tärkeitä vetovoimatekijöitä, tutkimuksen mukaan näin ei ole.

Sen sijaan ihmiset näyttävät arvostavan sellaisia asioita kuin turvallinen lasten kasvuympäristö (2.), lähikoulut (5.) ja hyvin järjestetty lasten päivähoito (9.) tai puhdas ja turvallinen ympäristö (1.), luonto (3.) ja hyvät retkeily- ja ulkoilumaastot (6.) tai pääkaupunkiseudun läheisyys (4.) ja hyvät tieyhteydet pääkaupunkiseudulle (7.).

Top 10 Vetovoimatekijät -listalta puuttuu sellaiset asiat kokonaan kuin matala kiinteistövero (13.) ja matala kunnallisvero (14.). Kyläkoulukeskustelussa hehkutettu valinnaisten aineiden valinnanvara löytyy sijalta 17. Asiat, jotka olemme tienneetkin olevan rempallaan eli julkinen liikenne löytyy sijalta 16. ja tarjolla olevat työpaikat jumbosijalta ilman ainuttakaan ääntä.

Etelä-Tuusulan asukkaiden mielestä pääkaupunkiseudun läheisyys ja hyvät tieyhteydet pääkaupunkiseudulle ovat merkitsevästi tärkeämpiä kuin tutkimukseen osallistuneiden muualla asuvien mielestä. Siispä Lahelaan ja Ruotsinkylään muutetaan suurelta osin senkin takia, että täältä on lyhyet yhteydet pääkaupunkiseudun työpaikoille ja palveluihin. Mutta kolmas yhtä leimaava piirre on hyvien retkeily- ja ulkoilumaastojen arvostus. Halutaan asua luonnon keskellä tai lähellä, paikassa jossa on hyvät ulkoilumahdollisuudet, lapsille turvallista kasvaa ja käydä koulunsa lähikoulussa.

Tutkimuksen tulokset ovat ristiriidassa kunnan sivistys- ja kasvatustoimen palveluverkkosuunnitelmien ja matalaa verotusta koskevien hokemien kanssa. Pitäisikö tästä keskustella kunnassa poliitikkojen ja virkamiesten kesken nykyistä enemmän?

Tuusulan vetovoimatekijät -tutkimus pdf-tiedostona.

Blogikirjoitus on julkaistu sivustolla www.reinomyllymaki.fi 3.12.2013.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusula, vetovoimatekijä, kiinnostavuus, muuttovoitto, asukastyytyväisyys

Palveluverkon säästöt - mistäs ne tulevatkaan?

Sunnuntai 10.11.2013 - Reino Myllymäki

Paikallislehtien mielipidepalstoja lukemalla saa helposti käsityksen, jonka mukaan Tuusulassa on vastakkainasettelutilanne, jossa vastakkain ovat "seinien lämmitys" ja "opetuksen laatu". Vaan onko oikeasti tällaista vastakkainasettelua ollenkaan?

Kunnan tekemässä/teettämässä palveluverkkoselvityksessä ns. väljällä mallilla saavutettaisiin 5,1 miljoonan euron säästöt vuodessa. Säästöt jakaantuisivat tuon mukaan seuraavasti: toiminnan säästöt 2,8 miljoonaa euroa ja kiinteistöjen ylläpidon säästöt 2,3 miljoonaa euroa. Toiminnan säästöt tulisivat suurelta osin opetusryhmien vähentämisen kautta. Suomeksi: ryhmäkoko kasvaisi ja opettajia jäisi työttömiksi. Tätä on vaikea ainakaan suoralta kädeltä pitää opetuksen laadun paranemisena.

Kiinteistöjen ylläpidon kustannusten säästöt ovat siltä osin laskennallisia, että palveluverkon muuttaminen edellyttäisi investointeja. Kannattaa muistaa, että sekä toiminnan, kiinteistöjen ylläpidon että investointien vaatimat varat saadaan vain yhdestä paikasta: verotuksestamme.

Sinänsä palveluverkkosuunnitelma on hyvä yritys käydä keskustelua palveluverkkomme kehittämisestä. Siitä ei kuitenkaan minkään hallintokunnan pitäisi tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä.

Kasvatus- ja sivistystoimen palveluverkko

Kasvatus- ja sivistystoimen palveluverkko on sitten vähän toinen juttu. Palveluverkkoselvityksen mukaan ala- ja yläkoulujen toiminnan kustannukset ovat nykytasolla 30,4 miljoonaa euroa vuodessa ja kiinteistöjen kustannukset 4,7 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä 35,1 miljoonaa euroa vuodessa. Kiinteistöjen kustannusten osuus on siten vain 13,4 % kokonaiskustannuksista.

Suurten säästöjen saaminen perusopetuksen kiinteistökustannuksista on vaikeaa jo pelkästään sen takia, että kiinteistökustannukset ovat "vain" tuo 13,4 %. Ns. väljään malliin meneminen säästäisi selvityksen mukaan 2,4 miljoonaa euroa toiminnasta ja 1,7 miljoonaa euroa kiinteistöistä. 

Kasvatus- ja sivistystoimen hätiköidyiltä näyttävät toimenpiteen ovat sitten vielä oma asiansa. Kyläkoulujen sulkemisesta aiheutuvat säästöt ovatkin osin harhaa, sillä kasvatus- ja sivistystoimen "säästöt" ovat tilojen vuokrien osalta tilakeskuksen tappioita. Ne kompensoivat pahasti toisiaan. Lisäksi koulukuljetusten lisääntyminen söisi edelleen tuota "säästöä" ja jäljelle jäisi vain opettajien irtisanomisesta ja siivouksen lopettamisesta tulevat säästöt. Ja lopulta yhdenkin koulun laajentaminen söisi nekin.

Mikä sitten neuvoksi?

Uudet ja hyväkuntoiset koulut kannattaa pitää käytössä, sillä niiden jälleenmyyntiarvo on vähäinen. Lähekkäin olevien koulujen välillä kannattaa tehdä oppilasmäärien tasapainottamista. En tiedä miksi Nahkelan koulussa on niin vähän oppilaita mutta oppilasmäärien tasapainottaminen Nahkelan ja Vaunukankaan välillä tuntuu sekä järkevältä että mahdolliselta, onhan Vaunukankaan laajennusvara lopussa ja kouluilla jopa yhteinen rehtori.

Koska sekä pienten että suurten koulujen opetus on suurelta osin opettajista kiinni, on mahdotonta väittää, että suurissa kouluissa opetus olisi laadukkaampaa kuin pienissä. Valinnanvaraa toki isoissa on enemmän mutta valinnanvaran merkitys alakouluissa ei liene kovin suuri. Turvallinen ja lyhyt koulumatka voi olla monin verroin tärkeämpi. Mutta jos oppilaat loppuvat, loppuu koulukin.

Olen ilmeisesti jossain yhteydessä esittänyt, että kouluverkkoa pitäisi miettiä erityisesti jokaisen epäjatkuvuuskohdan kohdalla. Jos koulussa sattuu vesi- tai palovahinko tai löytyy hometta, koululaiset pitää toki nopeasti saada turvalliseen ympäristöön joko muihin kouluihin tai parakkeihin. Mutta sen jälkeen pitäisi miettiä tarkkaan, mihin rahamme laitetaan. Ongelmakoulun korjaukseen vai johonkin muuhun investointiin, joka vie kouluverkkoamme haluttuun suuntaan?

Kertaan vielä kirjoitukseni pääkohdat:

  1. Kasvatus- ja sivistystoimen suunnitellut säästöt olisivat kohdistuneet suoraan opetuksen laatuun, sillä suljettavien koulujen oppilaat olisi ripoteltu olemassaolevien koulujen olemassaoleviin ryhmiin. Opettajien määrä olisi vähentynyt ja ryhmäkoko kasvanut.
  2. Kasvatus- ja sivistystoimen kiinteistöjen ylläpidon säästöt olisivat olleet pääosin hallintokuntien välistä taskusta toiseen siirtämistä, joka ei olisi vähentänyt kokonaiskustannuksia kuin vähän, lähinnä siivouksen osalta.
  3. Olennaisia asioita tulevat olemaan jatkossa sellaiset investoinnit, jotka vievät palveluverkkoamme oikeaan suuntaan. Vahingon sattuessa ei pitäisi rynnätä suin päin korjaamaan, vaan miettiä, minne investoimalla saataisiin paras hyöty. Ja olemassaolevasta kiinteistökannasta kannattaisi siihen asti ottaa kaikki hyöty irti eikä jättää sitä tyhjilleen.

1 kommentti . Avainsanat: palveluverkko, perusopetus, Tuusula

Mitkä ovat Tuusulan vetovoimatekijät?

Sunnuntai 3.11.2013 - Reino Myllymäki

Jäin viikonloppuna pohtimaan, että mitkä ovat oikeastaan Tuusulan oikeita vetovoimatekijöitä? Miksi muutimme tänne, miksi pysymme täällä? Mitkä asiat tekevät Tuusulasta kiinnostavan nyt, entä tulevaisuudessa.

Pikaisella listauksella sain yksitoista ehdokasta.

Pääkaupunkiseudun läheisyys?

Tuusula sijaitsee varsinkin eteläosiltaan lähellä pääkaupunkiseutua. Siitä, että emme kuulu pääkaupunkiseudun kuntiin, on luultavasti ollut hyötyä vetovoimatekijänä. Ainakin käydyssä kuntajakouudistuskeskustelussa monikin on sanonut, että muutti Tuusulaan, koska ei halua asua Vantaalla.

Pääkaupunkiseudun läheisyys ei vetovoimatekijänä periaatteessa poistu. Hmm, tai ehkä se voi poistua sillä tavalla, että meistä tulee osa pääkaupunkiseutua.

Hyvät tieyhteydet pääkaupunkiseudulle?

Ainakin Etelä-Tuusulasta voi sanoa olevan hyvät tai ainakin tyydyttävät tieyhteydet pääkaupunkiseudulle. Vaikka Tuusulanväylä tukkiutuukin heti, kun tienlaitaan on pysähtynyt yksikin auto, väylän vetokyky esimerkiksi Kehä ykköseen, tuohon maan suurimpaan parkkipaikkaan, tuntuu suuremmalta. Voi tosin olla, että iltapäivällä Kehää länteen on menossa paljon enemmän väkeä kuin Tuusulanväylää pohjoiseen.

Hyvä julkinen liikenne pääkaupunkiseudulle?

Mielestäni hyvällä julkisella liikenteellä Etelä-Tuusulaa ei voi kehua. Pikemminkin lähtökohta tuntuu olevan kaksi henkilöautoa per perhe. Viisi linja-autovuoroa Lahelasta Helsinkiin aamu- ja toiset viisi iltapäivällä eivät ole paljon. Mutta ministeritason totuushan on, että julkinen liikenne Jyväskylän eteläpuolella on kunnossa.

1960- ja 1970-luvulla asia oli toisin, silloin olikin yli kaksinkertainen linja-auton vuoromäärä ja paljon vähemmän henkilöautoja.

Maakuntajärvi Tuusulanjärvi?

Tuusulanjärven muuttuminen jäteveden selkeytysaltaasta virkistyskäytön helmeksi on käynnissä mutta ihan vielä ei olla perillä. Tuusulanjärven rantaan on vähän vaikea päästä ja jotenkin järvi jää monelle vähän etäiseksi asiaksi. Paremminkin voisi siis olla.

Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisön perintö?

Rantatien taitelijayhteisön perään kuolaa moni kulttuuri-ihminen, ihan oikeasti. Itse alueessa ei ole muuta erikoista kuin ne muutamat turisteja kiinnostavat kohteet, jotka ovat saaneet kulttiaseman. Halosenniemi nyt esimerkiksi. Otammeko tästä kaiken irti?

Tuusulanjokilaakson kulttuurimaisema?

Tuusulanjokilaakso kuuluu Uudenmaan kulttuuriympäristöjen helmiin, päätti Uudenmaanliitto aikanaan. Ainakin minun silmäni lepää siellä, missä jokea reunustavat viljavat pellot. Ruotsinkylässä on vältetty rakentamista avomaisemaan ja niinpä rakennukset ovatkin suurelta osin "poissa silmistä" metsissä, metsien reunoissa ja metsäsaarekkeissa. Raivaamalla rytkeikköisiä osuuksia voisi joesta saada melontakelpoisen ja ainakin omasta mielestäni golfkenttä voisi sopia maisemaan paremmin kuin teollisuusalueet.

Jotenkin tuntuu siltä, että Tuusulanjokilaakso on ainakin Ruotsinkylän kohdalla alihyödynnetty virkistysalue. Toivotaan, että Seitsemän veljeksen reitti, Myllykylän Myllyn aktiivien aukipitämät latuverkot ja uudet toiminnot tekevät siitä paremmin hyödynnetyn.

Kerronpa tarinan. Joskus 1990-luvun lopulla houkuttelin yhtä johdettavaani Pohjanmaalta pääkaupunkiseudulle. Hän kävi tutustumassa elinympäristöön mm. Korsossa (jossa firmalla oli vuokra-asuntoja) ja teki kielteisen päätöksen. Betonierämaa ei kiinnostanut. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kävi luonani Lahelassa. Oli kesäkuu ja tienvarret kukkivat täydessä loistossaan. Hän haukkoi henkeään eikä voinut uskoa, että olimme yhtä lähellä Helsinkiä kuin Korso... Hei, ei pilata Ruotsinkylää!

Kiinteistövero?

Esimerkiksi torstain 31.10.2013 Keski-Uusimaa-lehden mukaan kunnanjohtaja totesi verotuksen olevan kilpailutekijä. Niin onkin. Mutta: samassa lehdessä aikaisemmin julkaistuissa haastatteluissa omakotitalonrakentajat tuskin tiesivät koko kiinteistöveroasiaa. Kannattaisi tutkia tarkkaan, onko kiinteistövero oikeasti minkään sortin vetovoimatekijä.

Yleisen kiinteistöveron nosto samalla tasolle kuin Järvenpäässä ja Keravalla (1,32 %) nykyisestä 0,65 % voisi laittaa rakentamattomat tontit liikkeelle. Sitä voisi tehostaa vielä määräämällä erillisen kiinteistöveron rakentamattomalle asuintontille.

Kunnallisvero?

No, ainakin itse olin tyytyväinen, kun Vantaalta muuttaessani Tuusulaan veroäyri halpeni... Kunnallisveron korottamisen sijasta kannattaisi ehkä nostaa kiinteistöveroa.

Kyläkoulut?

Viime aikoina käydyissä keskusteluissa monikin on tunnustanut, että koulun läheisyys oli yksi tekijä, joka puhui Tuusulaan muuton puolesta. Jos koulukokoa kasvatetaan ja koulujen määrää vähennetään, matka kotoa kouluun väistämättä kasvaa keskimäärin. Toisaalta, jos kouluun ei riitä oppilaita niin eipä kouluakaan tarvita.

Turvallinen lasten kasvuympäristö

Ainakin yksi tuntemani henkilö perusteli Tuusulaan muuttoa sillä, että haluavat lapsensa kasvavan mieluummin täällä kuin Helsingissä. Lisäksi tuusulalainen päivähoitosysteemi on saanut paljon kehuja, niin meiltäkin.

Valinnaisten aineiden valinnanvara kouluissa?

Meneillään olevassa koulusodassa on pantu vastakkain seinät sekä opetuksen laatu ja valinnaisaineiden valinnanvara. No, koulujen vähentäminen näyttää kuitenkin vähentävän pikemminkin opettajien määrää kuin koulujen ylläpitokustannuksia.

Valinnaisten aineiden valinnanvara on varmasti tärkeää lukiossa, luultavasti myös yläkoulussa. Mutta alakoulut, mikä merkitys niissä asialla oikeasti on? Ainakin maaseudulta tulee lukioihin ja korkeakouluihin nuoria ihmisiä, joilla ei ole ollut mitään valinnanvaraa esimerkiksi kieliopinnoissa. Silti heistä on tullut täysipäisiä ja menestyviä ihmisiä.

Olen kuullut, että on perheitä, joiden vanhemmat päiväkodissa paasaavat, minkä viitekehyksen mukaan heidän lapsiaan on kasvatettava. Onkohan jossain menty jo ns. yli?

Ota kantaa? Mitkä ovat mielestäsi Tuusulan vetovoimatekijät nyt, entä tulevaisuudessa?

1 kommentti . Avainsanat: Tuusula, vetovoimatekijä, kiinnostavuus, muuttovoitto, asukastyytyväisyys

Etelä-Tuusulan kouluverkko

Perjantai 1.11.2013 - Reino Myllymäki

Tuusulan kunnan teettämästä palveluverkkosuunnitelmasta on löytynyt yllättävän paljon puutteita. Pahimmat puutteet ovat koulujen vertailukelvottomuus ja ylläpitokustannusten ottaminen huomioon vain yhdeltä vuodelta.

Vertailukelvottomuudella tarkoitan sitä, että osassa kouluista on niiden kyljessä oleva päiväkoti mukana, osassa päiväkotia ei ole. Myös Hyrylän koulukeskuksen kohta on epäselvä: onko lukion tilat mukana? Rusutjärven kohdalla saattaa olla - ainakin tekstin mukaan - mukana vain uusi osa. Jne. Vertailukelvottomia ei pitäisi vertailla.

Ylläpitokustannusten ottaminen huomioon paljastuu Klemetskogin hyperkorkeilla ylläpitokustannuksilla. Korjaukset "sattuivat" tarkasteluvuodelle. Tässä on kaksi perusvikaa: ylläpitoon luetaan mukaan myös perusparannuksen luonteiset investointikulut ja lisäksi ne on otettu vain yhdeltä vuodelta.

Sinänsä palveluverkkosuunnitelmalla on hyvä tarkoitus. Se yritti vaikeuksista vapaana tarkastella, millaisella palveluverkolla kuntalaisten palvelut kannattaisi tuottaa. Valitettavasti suunnitelma juuttui tarkastelemaan olemassaolevien kiinteistöjen lukuja rasitteenaan nuo aikaisemmin mainitsemani puutteet.

Alakouluverkko

Jos ajatellaan palveluverkkoa ala- ja yläkoulujen osalta siten, että kunnan tarkoituksena on tarjota alakoululaisille alle 3 km:n päästä kotoa ja yläkoululaisille alle 5 km:n päästä kotoa koulu, jonne on turvallinen koulumatka, ja tutkitaan nykyisen kouluverkon koulujen välisiä etäisyyksiä, paljastuu mielenkiintoisia seikkoja.

alakouluverkko_2013_korjattu.png

Alakouluverkko Etelä-Tuusulassa. Koulujen sijainti viitteellinen. Punaisella merkityllä kouluilla on useita muita kouluja 3 km etäisyydellä tai alle, oranssilla vain yksi. Vihreällä merkityt koulut ovat sijaintinsa perusteella perusteltuja jatkossakin.

Ensinnäkin, kunnan reunamilla sijaitsevista kouluista on vaikea luopua ilman, että alakoululaisten koulumatka kasvaa yli 3 kilometrin. Tämä puolustaa niin Nahkelan, Rusutjärven, Ruotsinkylän, Paijalan kuin Tuomalankin alakoulujen olemassaoloa.

Sen sijaan keskiosassa on useita kouluja, jotka ovat yllättävän lähellä toisiaan. Esimerkiksi Mikkolan koulu on 3,0 km tai alle sekä Hyökkälän, Riihikallion, Vaunukankaan että Paijalan kouluista. Myös Hyökkälän, Paijalan ja Vaunukankaan koulujen välinen etäisyys on alle 3 km. Optimaalinen koulujen etäisyys lienee luokkaa 3,5-4,5 kilometriä, jolloin kouluverkon "silmiin" ei jää lapsia, joilla on yli 3 km etäisyys johonkin kouluun.

Jos alakouluverkosta haluaa poistaa yhden koulun ilman, että sen poistaminen kohtuuttomasti pidentää alakoululaisten matkaa kouluunsa, järkevin poisto olisi Mikkolan koulu. Sen oppilaat voitaisiin jakaa Vaunukankaalle, Paijalaan, Kirkonkylään ja Riihikallioon. Siis jos niissä on tilaa.

Mikkolan koulun sulkemista tukee myös palveluverkkosuunnitelman tunnuslukuanalyysit. Mikkolan koulu on keskimääräistä kalliimpi ylläpitää (luokkaa 63 €/m2, kun keskiarvo on 57,5 €/m2), sen korjausvelka on keskiarvoa suurempi (luokkaa 23 % kun keskiarvo on 21 %) ja koululla on vähän tyytyväisiä käyttäjiä (alle 25 % kun keskiarvo on luokkaa 65 %).

Lisäys 4.11.2013: Myös Hyökkälän alakoulun poistaminen voisi olla perusteltua, varsinkin jos tilat käytettäisiin yläkoulun hyväksi.

Yläkouluverkko

Myös yläkouluverkkoa tarkasteltaessa huomaa, että koulut sijaitsevat varsin lähellä toisiaan.

ylakouluverkko_2013.png

Yläkouluverkossa koulut sijaitsevat kovin lähellä toisiaan.

Jos tuosta verkosta halutaan ottaa yksi koulu pois, valinta on ilmiselvä. Hyökkälän ja Riihikallion välinen etäisyys on 4,5 km ja Hyrylän koulukeskus on 2,1-2,5 km päässä molemmista. Hyrylän koulukeskus voitaisiin sulkea, jos yläkoululaiset sopivat Hyökkälään ja Riihikallioon. Riihikalliosta on mahdollista tehdä lisätilaa siirtämällä oppilaita Ruotsinkylään.

Kolmen yläkoulun tiivistäminen kahteen myös kasvattaisi jäljelle jäävien koulujen oppilasmääriä. Jos kunnan tarkoitus on tehdä suurempia yksiköitä, hedelmällisempi alue olisi lasten kannalta ylä- kuin alakoulut.

Ruotsinkylän ja Riihikallion välinen etäisyys on 3,5 km. Etäisyyttä voisi lyhentää kilometrillä rakentamalla kevyen liikenteen yhteyden esimerkiksi Rävbäckinkujan ja Veissinkujan välille yli Tuusulanjoen.

Hyrylän koulukeskuksen sulkemista puolustaisi sekin, että koulu on palveluverkkosuunnitelman mukaan kallis ylläpitää (85 €/m2 kun keskiarvo oli se 57,5 €/m2), sen investointivelka on todella suuri (39 %) ja käyttäjien tyytyväisyys on himpun alle keskiarvon (60 %).

Lisäksi sekä Mikkolan koulu että Hyrylän koulukeskus sijaitsevat tonteilla, jotka ovat todella arvokkaita. Ne myymällä olisi kunnan mahdollista saada ihan aikuisen oikeasti rahaa, kyläkouluja myymällä saa vain pennosia, jos niitäkään.

Rykmentinpuiston rakentaminen vaatinee ala- ja yläkoulun rakentamista alueelle; yläkoulun yhteyteen olisi luonteva rakentaa myös lukio, joka korvaisi Hyrylän koulukeskuksen lukion.

Tässä taas uusi pohdinta hieman eri näkökulmasta tehtynä mutta samaan kunnan palveluverkkosuunnitelman aineistoon pohjautuen.

1 kommentti . Avainsanat: Tuusula, palveluverkko, alakoulu, yläkoulu, koulumatka

Hyi hävetkää, kartankäyttäjät!

Tiistai 8.10.2013 - Reino Myllymäki

Moitin aiemmassa blogikirjoituksessani, että Mikkolan koulu on piirretty palveluverkkosuunnitelmassa väärään paikkaan. Kas, palveluverkkosuunnitelman kartta on tässä:

kunnan_koulukartta_pieni.png

Tarkemmin katsottuna eihän se Mikkolan koulun sijainti ollutkaan kartan ainoa virhe. Koulujen sijainnit löytyy paikkatietoikkuna.fi:n avulla tehdyllä kartalla sieltä, missä ne oikeasti ovat:

koulukartta_pieni.png

Palveluverkkosuunnitelmassa kirkonkylän koulu on piirretty aivan liian pohjoiseen, Vaunukangas 1-1,5 kilometriä liian länteen ja kuten aikaisemmin todettu, Mikkola on 0,5-1 kilometriä liian länneessa ja strategisesti väärällä puolella Tuusulanjokea. Jos Lahelan terttu olisikin kartalla kerrotussa paikassa, se olisi ainakin 0,5 km lähempänä Etelä-Lahelan asukkaita...

Olipa kysymys kartantekijäkäyttäjän ammattitaidottomuudesta tai tarkoituksellisesta kuntalaisten hämäämisestä: hävetkää!

4 kommenttia . Avainsanat: kartta, palveluverkko, kouluverkko, Tuusula

Ajatuksia kyläkoulujen sulkemisesta

Lauantai 5.10.2013 - Reino Myllymäki

Olen seurannut kyläkoulu- tai pikemminkin kyläkoulujen sulkemiskeskustelua ja olen kiinnittänyt huomiota muutamaan asiaan, joihin en malta olla puuttumatta.

Maailma muuttuu

On hyväksyttävä se, että kyläkoulu ei ole saavutettu etu. Jos alueen lapsimäärä laskee alle kipurajan - mikä se ikinä onkin - on pystyttävä pohtimaan sellaistakin ratkaisua, että kyläkoulu joudutaan sulkemaan.

Klemetskogin koulu ei ole kyläkoulu

Klemetskogin koulu on ruotsinkielinen alakoulu, jonka koulupiiri on koko Tuusula. Koulu sijaitsee Ruotsinkylässä historiallisista syistä; merkittävä osa Tuusulan ruotsinkielisistä asui vuonna 1917, jolloin koulu perustettiin, Ruotsinkylässä. Siksi oli luontevaa perustaa koulu Ruotsinkylään. Vuosina 1894-1917 suomen- ja ruotsinkielinen opetus annettiin samassa koulussa, joka toimi Ruotsinkylän ns. puukoulussa.

Jos ruotsinkielinen opetus lopetetaan Klemetskogin koulussa ja siirretään Mikkolaan, saattaa esimerkiksi koulukyytiasia muualta kuin Ruotsinkylästä tuleville oppilaille olla helpompi. Toisaalta se voisi tarkoittaa myös sitä, että Mikkolan koulurakennuksessa toimisi kaksi alakoulua, suomen- ja ruotsinkielinen. Sen nimi tuskin voi olla Klemetskogin koulu, jos ajattelemme tuon nimen liittyvän pelkästään Ruotsinkylässä sijaitsevaan koulurakennukseen.

Mikä on pieni koulu?

Olisi ihanteellista, jos oppilaat voisivat opiskella pienessä ryhmässä. Koulukeskuksessa seiskat aloittivat 20 oppilaan ryhmissä. Olisiko tuo jonkinlainen yläraja tehokkaalle alakouluopetukselle. Silloin yksisarjaisessa koulussa olisi noin 120 oppilasta. Luokat voisivat olla toki pienempiäkin mutta jos luokka-astetta kohden mentäisiin 10 oppilaan tienoille, kustannustehokkuus edellyttäisi sitten kai yhdistettyjä luokkia. Mutta jokin 100-120 oppilasta yksisarjalaiselle koululle voisi olla hyvä tavoite. Jos hyväksytään yhdistetyt luokat, tavoite lienee sitten 60-120 oppilasta.

Tuota taustaa vasten kaikki suljettavaksi aiotut kyläkoulut ja Klemetskogin koulu ovat ovat pieniä yksiköitä. Mutta suljettavaksi suunniteltu Ruotsinkylän koulu ei.

Kuka mihinkin kouluun menee?

Lahelassa on sellainen tilanne, että Sointulantien päässä olevalta muuntajalta - Lahelan kiintopisteeltä - on jokseenkin sama matka (vajaat 2,5 km) Vaunukankaalle, Mikkolaan ja Ruotsinkylään. Täällä on periaatteessa pelivaraa muuttaa koulupiirirajoja niin, että koulumatkat saadaan pysymään alle kolmessa kilometrissä ja koulut sopivasti täynnä.

Koulumatkat mitataan kevyen liikenteen väyliä pitkin. Pienimpiä alakoululaisia kuitenkin kuskataan kouluun varsinkin talvella, kun on hiihto- tai luisteluvarusteita raahattavana. Lahelalaisesta näkökulmasta Ruotsinkylän koulu on silloin paras, sillä se on useimpien työmatkalla, Mikkolaan pääsee vain Jokitien ja Pähkinämäentien kautta ja Vaunukankaan koulu on tosi ruuhkaisen Lahelantien ja Nahkelantien risteyksen takana ja Koskenmäen kiertoliittymä tukossa. Siispä Vaunukankaalla käyminen on monelle lahelalaiselle edestakaista ajamista.

Nahkelan ja Vaunukankaan koulujen välimatka on 3,5 kilometriä. Siispä noiden koulujen välisellä alueella asuu paljon lapsia, joilla on alle kolmen kilometrin matka molempiin kouluihin. Mikä estää laittamasta Vaunukankaan puolelta Metsätähdentien päähän saakka lapsia Nahkelan kouluun. Turvallinen koulutie ja kaikki? On järjen köyhyyttä sulkea Nahkelan koulu, jos Vaunukankaan koulua joudutaan sen takia laajentamaan.

Kun Kiventaka-suunnitelmakin ilmeisesti etenee, Vaunukankaan koulu saattaa osoittauta vielä ahtaaksi. Huomautan jo tässä vaiheessa, etten tiedä mihin Kiventaka-nimisen suunnittelualueen lapset aikanaan sijoitetaan, mutta Koivumäentien ja Ollinmäentien risteyksestä on Nahkelan kouluun 2,8 km.

Olen myös ymmärtänyt niin, että Linjamäessä on vähän oppilaita, koska 5/6-luokka on siirretty Ruukkiin. Miksiköhän? Linjamäessä on tuon päätöksen seurauksena peruskorjattua opetustilaa tyhjillään ja Ruukissa ahdasta.

Kun Stenbacka rakennetaan, Ruotsinkylän koulu ja päiväkodit saavat noin 40 uutta "asiakasta". Ruotsinkylä on lähin koulu ja sinne on turvallinen koulutie Stenbackasta. Toivottavasti tämä ei tule päättäjille yllätyksenä sitten, kun talot alkavat nousta.

Koulurakennusten elinkaari

Pahalta tuntuu, että virkamiehet esittävät juuri peruskorjattujen koulujen sulkemista. Älytöntä verorahojen haaskaamista, jos koulut jäisivät tyhjilleen.

Olisi hyvä tietää, mihinkä seuraavista skenaarioista säästöt esimerkiksi Klemetskogin koulun kohdalla perustuvat: a) Klemetskogin koulurakennukset jäävät tyhjilleen ja niissä pidetään lämpö ja perushuolto päällä, b) Klemetskogin koulurakennukset jätetään kylmilleen, annetaan ränsistyä ja puretaan myöhemmin pois, c) Klemetskogin koulurakennukset jäävät johonkin muuhun kunnalliseen käyttöön tai d) Klemetskogin koulurakennukset tontteineen myydään yksityisille. Taitavat olla suojeltuja nuo rakennukset, jolloin b-vaihtoehto on poissuljettu. Saako d-vaihtoehdon toteutettua niin, että kunnalle tulee tuloja? En tiedä, mutta sen tiedän, että a- ja c-vaihtoehdot maksavat kunnalle myös ja ne kustannukset kaventavat virkamiesten laskemia säästöjä.

Tarkoitushakuista viestintää

Sokerina pohjalla on tuo 26.9.2013 julkistettu Kasvatus- ja sivistystoimen palvelukorit - kuntalainen edellä -esitys. Sen kalvolla numero 8 on kartta Etelä-Tuusulasta. Mikkolan koulu on kuitenkin kartassa piirretty 0,5-1 kilometriä lännemmäksi kuin se todellisuudessa on. Mikkolan koulu sijaitsee oikeasti Hyrylässä Tuusulanjoen ja Pähkinämäentien itäpuolella, ei Lahelassa Tuusulanjoen länsipuolella. Ja Lahelasta pääsee Mikkolan kouluun vain joko kevyenliikenteen väylää Lahelanniitystä tai ajotietä Jokitien ja Pähkinämäentien kautta.

Missähän muissa kohdissa on virheitä?

1 kommentti . Avainsanat: kyläkoulu, Tuusula, Ruotsinkylä, Lahela, Klemetskog, Linjamäki, Nahkela, Tuomala, säästö

Tuusulanjoentietä pitkin Tuusulanväylälle?

Tiistai 24.9.2013 - Reino Myllymäki

Matti tuossa hiukan haastoi kertomaan taas lisää ajatuksista jatkaa tulevaa Tuusulanjoentietä Tuusulanväylälle.

Ajatus on seurausta havainnosta, kuinka kallista on ylittää tuo Tuusulanjoki tai oikeammin liejuinen ja savinen Tuusulanjokilaakso. Tuusulanjoentie siltoineen ja alikulkuineen maksaa kuulemma rapiat 6 miljoonaa euroa eli siihen menevät reilun vuoden rakennusvarat Tuusulalta. Mielestäni on hyvä kysymys, että "eikö noin kallista investointia pitäisi hyödyntää tehokkaammin?".

Toinen hyvä kysymys on, että jos metropolihallinto tulee, haluaako se rakennettavaksi tien Lahelasta Hyrylään vai Lahelasta Tuusulanväylälle? Veikkaan jälkimmäistä.

Tässä tulee väistämättä molempia "hyviä kysymyksiä" pohtiessa asettaneeksi vastakkain Lahelanorren ja Tuusulanjoentien. Lahelanorrelle on varmasti tarvetta. Lahelanorren miinus on se, että sitä ei mitenkään saada - liitetään se Hyrylän päässä Nappulakujaan tai Hyrylänkatuun - jouhevaksi liikenneväyläksi vaan siitä tulee pakostikin "vain" lahelalaisten reitti Hyrylän palveluihin. Kun Lahelanorsikin menee yli tuon liejuisen virran, eikö ole odotettavissa, että tie siltoineen maksaa vähintään sen, minkä Tuusulanjoentie. Jos mennään yhdellä sillalla kerralla yli Tuusulanjoen ja Hämeentien, selvitään ehkä 10 miljoonalla. Jos mennään ensin sillalla yli Tuusulanjoentien ja sitten alikululla Hämeentien ali, en uskalla ajatellakkaan loppusummaa...

Mutta jos pärjäisimme ilman Lahelanortta, mitä olisi odotettavissa Tuusulanjoentien jatkamiselta Tuusulanväylälle?

maaperakartta_topografialla_tuusulanjoentie_640x640_b.png

Valkea viiva Lahelantieltä Jokitielle on tuleva Tuusulanjoentien linjaus. Valkea viiva Ruotsinkyläntieltä Tuusulanväylälle on yksi mahdollinen Tuusulanjoentien jatkeen linjaus.

Maaperäkartan mukaan - kiitos jälleen Paikkatietoikkunalle - maapohja on hietaa, hiekkamoreenia ja kalliota. Olennaisesti helpompaa rakennusalustaa kuin savi tai lieju. Kun vielä sopivasti Tuusulaväylän itäpuolelta löytyy Tuusulanjoentien jatkeeksi Vanha Tuusulantie, tulee ainakin minulle mieleen, että tässä saattaisi olla sopuhintainen ratkaisu.

Liikenneilloissa on moneen kertaan muistutettu Koskenmäen kiertoliittymän yhteydessä, että kiertoliittymän parantaminen ohjaa liikenteen seuraaviin sumppuihin, jotka ovat Hyrylän eteläinen kiertoliittymä ja Tuusulan Itäväylän risteys Riihikalliossa. Tuusulanjoentien jatke veisi liikenteen Helsinkiin suuntautuvan liikenteen sumppujen ohi.

Tunnustan, että idea on omani. Olen insinööri, en poliitikko. Katsoessani karttaa vain huomasin, että tässä olisi hyvät mahikset saada liikennepulmia ratkaistuksi kohtuuhinnalla. Voi olla poliittisia syitä rakentaa Lahelanorsi mieluummin kuin tämä. No, Lahelanorressa olisi ainakin enemmän töitä rakennusliikkeille. Mutta rahat ovat veronmaksajien rahoja - minunkin - joten olen huolissani, minne Tuusula rahansa laittaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusulanjoentie, liikenneverkko, työmatkaliikenne, metropolihallinto, Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä

Tuusulalaisia maisemia tänään 3.8.2013 Ylen Teemalla klo 21

Lauantai 3.8.2013 - Reino Myllymäki

Useat Spede Pasasen elokuvista on ainakin pieneltä osin kuvattu Tuusulassa. Esimerkiksi soramonttumme ovat saaneet näytellä milloin lännenelokuvien maisemia, milloin jotain muuta. Jyri Kontturi on koonnut eriomaisen sivuston Tuusulasta kotimaisessa elokuvassa.

Tänään lauantaina 3.8.2013 Yle Teemalta tulee klo 21 Spede Pasasen elokuva Pohjan tähteet, jonka ratsastuskohtaukset on kuvattu Korkin tilalla Perä-Hyrylässä ... paikkaa taidetaan kutsua nykyään Riihikallioksi. Paikka on samassa käytössä useammassakin Speden elokuvassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusula, kulttuurimaisema, paikallishistoria, elokuva

Kehäradan Ruskeasannan asemasta ratkaisu Etelä-Tuusulan joukkoliikenteeseen?

Torstai 13.6.2013 - Reino Myllymäki

Tämänpäiväisen Keski-Uusimaan Lukijan kynästä -palstalla Ruut Sjöblom patistaa Tuusulan kuntaa ottamaan osaa Kehäradan Ruskeasannan aseman ja liityntäpysäköinnin kustannuksiin. Asema maksaa noin 40 miljoonaa euroa, josta valtio on luvannut kustantaa vähintään 68,5 %, jolloin kunnille jää enintään 31,5 % eli rapiat 12 miljoonaa euroa.

Ruotsinkylän kyläyhdistyksen ja Lahela-seuran järjestämissä liikenneilloissa on otettu joka kerta esiin joukkoliikenteen parantaminen ja viimeisissä liikenneilloissa on ehdotettu sukkulabussilinjan rakentamista kulkemaan pääradan Keravan asemalta Hyrylän, Lahelan ja Ruotsinkylän kautta pääradan Korson asemalle tai Kehäradan Ruskeasannan asemalle. Ruotsinkylässä linja kulkisi uuden Bergan liityntäpysäköinnin kautta.

Ehdotettu ratkaisu on mielestäni loistava, jos ratkaisu toteutetaan oikein. Ensinnäkin: Ruskeasannan asema pysäköintialueineen tarvitaan, sillä se yhdistää bussilinjan eteläpäästään tehokkaammin raideliikenteeseen kuin Korson asema. Toiseksi, sukkulana Keravan aseman ja Ruskeasannan aseman väliä kulkevan linja-auton vuorovälin olisi oltava riittävän tiheä ja kattaa myös keskipäivät, illat ja viikonloput. Kolmanneksi: kulkeminen Bergan liityntäpysäköinnin toisi kulkemiseen uusia vapausasteita: voit jättää autosi Ruotsinkylään, jolloin Ruskeasannassa riittää paremmin tilaa muille.

Kehärata valmistuu heinäkuussa 2015 ja Ruskeasannalle on tehty jo asemavaraus. Kehäradan sivujen mukaan Ruskeasannan asema toteutetaan Kehäradan II vaiheessa. Mielestäni se pitäisi aloittaa mahdollisimman pian - vaikka heti - tai viimeistään 2015.

Se on nimittäin niin, että Ruskeasantaa lähemmäksi ei raiteet Etelä-Tuusulaa tule vuosikymmeniin. Ja vaikka bussit ovat ok, vasta toimiva raideliikenne - Kehäradalle luvataan 10 minuutin vuorovälit - saa ihmiset jättämään henkilöautot parkkiin ja siirtymään joukkoliikenteeseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä, joukkoliikenne

Teollisuusalue - portti Ruotsinkylään?

Sunnuntai 5.5.2013 - Reino Myllymäki

Kirjoitin 22.4.2013 tässä blogissa epäilyksistäni siitä, toteutuuko Tuusulanjokilaakson suojelu Uudenmaan maakuntakaavassa. Sovittelin maakuntakaavan päälle sekä Focus-alueen että Ruotsinkylä-Myllykylä II osayleiskaavaa sekä Västerskogin hanketta - ja huolestuin.

maakuntakaava_vs_oyk.png

Maakuntakaavaan on leveällä tussilla piirretty työpaikkatoimintojen alue, joka kapeana nauhana ulottuu Vantaalta Tuusulaan, jossa se levenee. Se levenee niin paljon, että paljon jää Focus-alueen pohjoispuolellekin seuraavaa alueen osayleiskaavaa varten.

Mutta teollisuusaluetta riittää Ruotsinkylä-Myllykylä II osayleiskaavaankin. Jostain syystä on pitänyt pienehkö Tuusulanjoen ja Myllykyläntien välinen alue kaavoittaa teollisuusalueeksi. Edelleen kaavoittaja on halunnut varmistaa, että Västerskogiin voidaan sijoittaa raskasta teollisuutta. Luulin, että Västerskogiin laaditaan YVAa ensisijaisesti siksi, että kunta tarvitsee pikapuoliin maankaatopaikan puhtaille jätemaille. Nyt ne dumpataan Puolmatkaan.

Myös Focus-alueen osayleiskaavassa on Annebergin peltoaukealle pitänyt jostain syystä kaavoittaa teollisuutta. Siitä aukeaa palanen Etelä-Tuusulan kauneinta maalaismaisemaa, joka on olennainen osa Tuusulanjokilaaksoa.

kilasta_myllykylaan_pain_2013-05-03.jpg

Jos Ruotsinkylä-Myllykylä II ja Focus-alueen osayleiskaavat toteutuvat nykymuodossaan, tässä avautuu teollisuusaluenäkymä Myllykyläntien molemmin puolin.

siltaniityntielta_myllypadontielle_pain_2013-05-03.jpg

Tuolle pellolle ja tuohon metsään on tulossa teollisuusalue - tiesitkö?

myllypadontielta_annebergiin_pain_2013-05-03.jpg

Jos Focus-alueen osayleiskaava toteutuu nykymuodossaan, tämän näkymän peittävät teollisuushallit.

Tämä kaikki, josta siis olen huolestunut, voi olla joidenkin mielestä ihan OK. En tiedä. Mutta jos asia huolestuttaa sinuakin, käänny kunnanvaltuutettusi puoleen tai lausu mielipiteesi - Ruotsinkylä-Myllykylä II osayleiskaavaehdotus on nähtävillä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsinkylä, Myllykylä, maakuntakaava, osayleiskaava, Tuusulanjokilaakso, kulttuuriympäristön helmi