Lahelan kyläkirjasta

Tiistai 21.6.2016 - Reino Myllymäki

Lahelan kyläkirjasta "Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut" tehtiin tarkoituksella päivittyvä teos. Nyt on pikku hiljaa kertymässä materiaalia, jonka läpikäymisen jälkeen kirjaa voi taas päivittää kolmanteen painokseen.

Viime syksynä postilaatikkooni pudotettiin muoviläpyskä, jossa oli kaksi lahelalaista suunnistuskarttaa 1980- ja 1990-luvulta. Kiitos. Olisi tosin hauska tietää, kuka kartat minulle lahjoitti. Kukaan ei ole vielä tunnustanut.

Olen saanut kaksi kassillista materiaalia, lehtileikkeitä, valokuvia ja mm. Knaapilantien tiekunnan papereita perustamisesta lakkauttamiseen saakka. Viimeksimainittujen joukossa oli kaavakartta Jokitien alueesta. 1950- ja 1960-lukujen taitteesta. Yllätyksekseni huomasin, että siina kauppa oli samalla mäellä kuin kauppa nykyäänkin on, eikä Alikyläntien ja Lahelantien risteys - missä edellinen kauppamme sijaitsi - ollut ollenkaan nykyisen näköinen.

Lisäksi olen saanut kasetin, jolle on puhuttuna historiallista materiaalia Lahelasta.

Tätä taustaa vasten katsoin parhaaksi laittaa kirjan 2. painoksen myyntiin alennettuun hintaan. Ovh:ltaan kolmen kympin kirjaa saa nyt Lahelan K-marketista hintaan 22 euroa. Niin kauan kuin painosta riittää. Kysy kassalta.

Pari kirjaa menikin siltajuhlassa mutta vielä pitää monen kirjan mennä kaupaksi, ennenkuin edes ajattelen kolmannen painoksen kirjoittamista. Tämä tiedoksi kaikille saatettakoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paikallishistoria, Lahela, tietokirjallisuus

Valtiolta rahaa Koskenmäen kiertoliittymän parantamiseen - entä sitten?

Perjantai 17.6.2016 - Reino Myllymäki

Viikko sitten uutisoitiin (Keski-Uusimaa 10.6.2016), että valtio antaa 1,4 miljoonaa euroa Koskenmäen kiertoliittymän parantamiseen. Vaikka summa kattaa vain 16,5 % kaikkiaan 8,5 miljoonan euron projektista, on se toki merkittävä. Aikaisintaan töihin aletaan ensi vuonna.

Koskenmäen kiertoliittymä ei ole pelkkä Koskenmäen kiertoliittymä, vaan projekti kattaa myös kiertoliittymän rakentamisen Vaunukankaalle Lahelantien alkupäähän. Koskenmäen kiertoliittymän hengenahdistuksen poistamisen lisäksi tuokin parannus on tarpeellinen. Joka ei sitä usko, menköön melkein mihin aikaan tahansa kokeilemaan Vaunukankaantieltä Nahkelantielle liittymistä. Ainakin vasemmalle kääntyminen on tuskaa, samoin Lahelantielle pääseminen ja päinvastoin.

Projektit ovat siis tarpeellisia. Tulemme iloitsemaan niistä, kun ne ovat valmiita ja liikenne sujuu.

Mutta siihen asti elämä tulee olemaan yhtä helvettiä. Sekä Vaunukankaan että Koskenmäen kiertoliittymien alue tulee olemaan pitkään yhtä tietyömaata, mikä ohjaa ex-Vesitorninmäen, Vaunukankaan, Häklin alueen, Nahkelan, Ristikiven sekä Lahelanrinteen ja -kankaan liikenteen Lahelantietä etelään.

Kaija Haapamäki muistutti minua Lahela-seuran hallituksen kokouksessa viime tiistaina, että olin Lahelantertussa pidetyn liikenneillan lopuksi todennut, että Tuusulanjoen sillan pitäisi valmistua ennenkuin Vaunukankaan ja Koskenmäen kiertoliittymiä aletaan rakentaa.

Muistan asian vain hämärästi mutta kalenterini muistaa liikenneillan olleen 1.11.2011. Olimme vuotta aikaisemmin laskeneet Jokitien liikenteen. Oli kestämätöntä ajatella Jokitien 2,5 tonnin siltoineen toimivan läpikulkuyhteytenä, kun kiertoliittymiä rakennettaisiin.

Onneksi Stenbackan kaavoitus ja Tuusulanjoentien rakentaminen siltoineen eteni myötätuulessa ja Koskenmäen projekti lievässä vastaisessa, jotta asiat toteutuivat oikeassa järjestyksessä. Kaikki tuskin tapahtui kuitenkaan sattumalta, joten kiitos kunnan virkamiehille ja luottamusmiehille.

Sillä Tuusulanjoentie siltoineen alkaa olla valmis. Juhlistamme sillan avaamista maanantaina 20.6. klo 18-20. Ohjelmaakin on. Tervetuloa, kaikki mukaan!

2 kommenttia . Avainsanat: liikenne, Lahela, kehittäminen

114

Lauantai 2.1.2016 - Reino Myllymäki

114. Sen verran "Lahela-kirjaa" eli kirjaa Ruohottuneet polut, asvaloidut kadut myytiin vuonna 2015.

23 kirjaa myytiin Ruotsinkylän kyläpäiwänä 19.9.2015 ja Lahela-seura on sen jälkeen myynyt K-market Lahelan kautta 62 kirjaa. Muuta tietä ostajalle kirja on päätynyt 29 kertaa. Näiden joukossa on myös suurten toimijoiden - Kirjavälityksen ja BTJ:n - kautta menneet kirjat. Niinpä kirja on päätynyt myös Keravan ja Tuusulan kirjastojen valikoimiin.

777. Sen verran euroja (laskujeni mukaan) kirjaprojekti on tuonut Lahela-seuran kassaan. Niin sen on pitänytkin. Joka kirjasta menee edelleen 2 euroa Lahela-seuralle mutta kyläpäivillä ja K-market Lahelan kautta menneistä vielä enemmän. Rahaa hyvään työhön.

Lahela-kirja on tehty digipainotekniikalla. Kädessä pidettävä kirja on digitaalisen prosessin analoginen lopputulos. Useimmat ovat edelleen sitä mieltä, että perinteisen kirjan käyttöliittymä on vastustamattoman hyvä digitaalisiin kilpakumppeneihin verrattuna. Kaikki eivät toki ole samaa mieltä.

Digitekniikka mahdollistaa pienet tuotantoerät. Ykköspainosta tehtiin 100 kpl: kaksi tuotantoerää, kumpikin 50 kpl. Kakkospainosta uskaltauduin ottamaan heti 100 kpl tuotantoerän. Ei tarvitse ottaa heti tuhansien kappaleiden painosta. Kirjaa voi siten korjata ja täydentää.

Uutta materiaalia on jo käytettävissä, eri asia sitten on, milloin sen ehtii ja jaksaa purkaa sanoiksi. Haaveissa on myös kylän vanhojen talojen sukuhistorioiden muuttaminen kirjalliseen muotoon; sille ei ole ollut aikaa eikä se ole myöskään alkaneen vuoden eikä seuraavankaan tavoitteissa. Lupasin nimittäin kesälle 2017 valmiiksi sekä Forsnabban (Myllymäen) talon perustajan Elias Olavinpoika Ahon jälkeläisiä käsittelevän kirjan että isäni vanhempien - Otto ja Saima Myllymäen - esivanhempia koskevan kirjan. Kun ne on saatu valmiiksi, sitten ehkä...

Sitä paitsi vuonna 2016 painaa päälle myös Ruotsinkylän kyläkirja. Mikähän senkin nimeksi tulee?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjoittaminen, tietokijoittaminen, kirjailija, tietokirjailija, Lahela

Neljän kirjan vuosi

Perjantai 11.12.2015 - Reino Myllymäki

"Reino kirjoittaa kirjan vuodessa, kaksi parhaassa", sanoi työtoverini Toni Hinkka joskus. Piti paikkaansa. Kirjoitin vuonna 2010 kirjan Miksi tietojärjestelmäprojekti epäonnistuu? ja sen jatkoksi seuraavana vuonna kirjan Onnistunut tietojärjestelmäprojekti. Kun samana vuonna valmistui myös sukukirja äitini esivanhemmista, kaksi kirjaa kertyi vuodelle 2011.

Vuonna 2012 olin kakkoskirjoittajana Toni Hinkan kirjassa Paras neuvoni johtamiseen ikinä, jonka pohjana oli kolmisensataa johtamisneuvoa, joita saimme johtiajilta heitä kohdatessamme. Mutta sitten tuli pitkä tauko.

Vasta vuonna 2015 ryhdyin uudelleen kirjoitushommiin. Keväällä julkistettiin kirja Tietohallinnon organisointi, joka on siinä mielessä harvinainen opus, että moista ei löydy sen enempää suomeksi kuin englanniksikaan kirjoitettuna. Turun ilmailunäytöksessä kesäkuun alussa saatiin myyntiin VL Myrsky II -entisöintiprojektin puitteissa kirjoittamani VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2015 joka kertoo kotimaisen hävittäjälentokoneen kehittämisen taustat sekä itse kehittämisen prototyypin ensilentoon saakka; entisöinnin osalta entisöintiprojektin aikaansaannokset vuosien 2013-2014 osalta.

Olin vuonna 2013 kirjoittanut Tuusulan XXIV Aikakirjaan artikkelin vuoden 1970 asuntomessujen jälkeisestä Lahelasta. Kun Lahela-Seurassa oli kiinnostusta saada artikkeli myös kirjan muotoon, aloin muutama päivä artikkelin julkistamisen jälkeen puuhata kirjaa. Kirjoittaminen edistyi hitaasti eikä kirja ehtinyt Ruotsinkylän syystapahtumaan. Vuoden 2015 syystapahtumakin tuli aika nopeasti vastaan ja jouduin kiirehtimään kirjaa kasaan. Ehti se. Julkistustilaisuudesta tuli sikäli erikoinen, että olin itse samaan aikaan Englannissa lentonäytöksissä. Näin siis syntyi Lahela-kirja Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut.

Vuoden neljäs kirjani - 32-sivuinen A4-kokoa oleva VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2016 - julkistetaan huomenna lauantaina 12.12.2015 klo 14 Suomen Ilmailumuseon joulumyyjäisten yhteydessä. Kirjan julkistamista aikaistettiin niin, että se saatiin myyntiin ennen joulua. Kirjan historiaosuus lähtee siitä, mistä ykkösosa jäi eli vuoden 1942 alusta ja päättyy jonnekin joulukuulle 1943, jolloin suursarjan ensimmäinen kone valmistui. Välissä neljä Myrsky-onnettomuutta, joista kaksi johti koneen tuhoutumiseen ja niistä toinen vei koelentäjän hengen. Entisöintiosuus puolestaan käsittää vuoden 2015 aikaansaannokset, kolme ilmailunäyttelyä, runkotyöt ja massiivisen siipirakennusosaprojektin alkupätkän.

Tämän viimeksimainitun kokoaminen oli lopulta aika raskas urakka. Kävi nimittäin niin, että torstaina 8.10.2015 klo 17 Kodin-Terran parkkipaikalla ammattivorot tunkeutuivat autooni ja veivät kojelaudalta kaiken mitä siinä oli ja sen lisäksi poikkeuksellisesti kuskin penkin taakse jättämäni tietokonelaukun. Vaikka materiaalia oli varmistettu, vaikka osa oli pilvessä, vaikka osa löytyy sähköpostista ja vaikka osan saan ihmisiltä, joille olen lähettänyt materiaalia, erotukseksi jäi yhtä ja toista, niistä ikävin oli 80 % valmiuteen saatettu Myrsky-julkaisu. Se on siis kirjoitettu suurelta osin kahteen kertaan.

Lisäksi kesäkuussa sai painetun muutonsa artikkelini Liiketoimintamuutosta ei voi ostaa - se pitää tehdä itse! Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan kustantamassa kirjassa Silmät auki IT-etiikkaan.

Olen kustannustoimittanut ja taittanut neljä ensimmäistä kirjaa. Vuonna 2013 päätimme perustaa kirjankustantamon, joka sai nimen Ketterät Kirjat Oy. Yhtiö kustansi vuonna 2014 Pentti Salmelan kirjan Hiljainen tieto, innovaatio ja IT ja vuonna 2015 edellä mainittujen ammattikirjojen lisäksi Marjatta Jaben kirjan Ikä voimavarana ja Toni Hinkan kirjat Karisma ja Joulupukin johtamispaja.

Selvyyden vuoksi nuo VL Myrsky -kirjaset ovat Ilmailumuseoyhdistys ry:n kustantamia ja taitattamia, niitä voi ostaa IMY:n verkkokaupasta www.imy.fi. Muita kirjoja saa Ketterät Kirjat Oy:n verkkokaupasta, Lahela-kirjaa Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut ja Joulupukin johtamispajaa myös Lahelan K-marketista ja Kokoushotelli Gustavelundista. Mainioita joululahjaideoita, vaikka tietysti olen jäävi sanomaan mitään.

Semmoinen oli minun kirjallinen vuoteni. Nyt voi sanoa, että "Reino kirjoittaa kirjan vuodessa, neljä parhaassa". Pitäisi vielä liittyä Suomen Tietokirjailijoiden jäseneksi.

1 kommentti . Avainsanat: kirjoittaminen, tietokijoittaminen, kirjailija, tietokirjailija, Lahela

Vuodet eivät ole veljeksiä

Maanantai 7.9.2015 - Reino Myllymäki

Sanotaan, että sade herättää luonnon. Alkukesän sateet huomioon ottaen voi todeta myös, että jos luonto ei olisi näillä sateilla herännyt, se olisi kuollut sukupuuttoon...

Sanotaan myös, että Suomen kesä on lyhyt. Vähältä piti, ettei voitu sanoa sen rajoittuneen perjantaihin ja lauantaihin 3.-4.7. Mutta sitten tuli elokuu, joka korvasi menetykset. Paitsi, että melkein kaikilla alkoi jo työt...

Nyt maanviljelijät tuskailevat puintien kanssa. Viljan puinti - niinkuin heinäntekokin - vaatii poutaa. Kaikki menee pieleen, jos vähän väliä sataa. Eikä se vilja siellä pellossa enää parane, päinvastoin: vaarana on, että se pilaantuu tai jää kokonaan korjaamatta.

Kirjoittaessani Ruotsinkylän kyläpäiwänä 19.9.2015 julkistettavaa Lahelan kyläkirjaa Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut ja lukiessani Mirja Alholan kirjaa Ruohottuneet polut vuodelta 1995, saatoin todeta, että samantapaisia tilanteita on ollut aikaisemminkin.

Hän kirjoitti: "Vasta toukokuun puolivälissä alkoi sataa. Ja juuri silloin pitäisi kylvää. Sateet estivät nyt kylvämisen ja sadetta riitti. Vasta toukokuun 25. päivänä pääsivät koneet vihdoinkin pellolle. Se on auttamattomasti myöhäistä... Moni viljelijä luopui aiemmista suunnitelmista ja jätti vehnät kylvämättä. Ohra kerkiäisi vielä..."

"Kesäkuussa satoi melkein jokaisena päivänä. Ilan lämpötila nousi 6-10 asteeseen päivisin, öisin oli pakkasasteitakin... Juhannus oli lähestymässä. Tullessani kesämökiltä Kerimäeltä, katselin junan ikkunasta peltoja. Yöllä oli satanut rankasti, kuten edellisinä päivinäkin. Heinä- ja ruispellot olivat maata muöten laossa, nousevatko lainkaan? Jos eivät nouse, niin ainakin ruis tuhoutuu... Radio ennusteli koko kesän vain huonoja ilmoja... Kerran he varoittivat hallanvaarasta ja ukkosesta yhtäaikaa. Niin tapahtuikin..."

"Tämän kylmyyden ja sateen keskelle tuli heinäkuussa naistenviikko. Kas, aurinko lehahti paistamaan. Kokonaista viisi kuumaa päivää saimme nauttia kesän lämmöstä... Naisten viikon päätyttyä satoi taas ja lämpö loppui."

"Elokuun ilmat olivat yhtä kurjia. Sateitten lisäksi puhalsivat kovat tuulet, ohra sentään kasvoi ja alkoi valmistua elokuun lopulla. Elokuun viimeisenä päivänä minut pysäytti uusi ääni. Ei tuntematon, mutta uusi tälle kesälle. Se oli puimurin puhetta!"

"Syyskuussa pääsivät useat Tuusulan viljelijät puimaan ohraa... Mutta 25.9. satoi taas ihan kammottavasti, pellot olivat toivottoman pehmeitä. Jokainen sadepäivä lisäsi tuhoa määrättömästi."

"Tuli lokakuu. Entä millainen? Tuli oikea loistolokakuu. Ei satanut. Kaikki se ränsistynyt vehnäkin, mikä jotenkin oli kasvanut, saatiin korjatuksi Tuusulan olosuhteissa... Koko 'kesän' paras kuukausi oli lokakuu."

Vuosi oli 1987. Itse olin töissä Kokkolan kaupungin isännöitsijäntoimistossa ja sinä kesänä vuoti katto jos toinenkin...

Vuodesta 1987 on sään ennustaminen parantunut todella paljon. Silti pitkän aikavälin ennusteiden luotettavuus on edelleen niin ja näin. Ilmasto on monimutkainen systeemi, jossa on jonkinlainen takaisinkytkentä. Regressio keskiarvoa kohden.

Niille, jotka nyt tuskittelevat puintien kanssa, toivon voimia ja uskoa siihen, että ilmat paranevat. Myös syksyllä 2015. Vaikkei vuodet veljeksiä olekaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sää, vuodenajat, paikallishistoria, Lahela

Päivälypsylle, mars!

Lauantai 4.4.2015 - Reino Myllymäki

Ennenvanhaan lehmät lypsettiin kolme kertaa päivässä: aamulla, päivällä ja illalla. Tai ainakin suurituottoiset lehmät käytiin lypsämässä puolenpäivän aikoihin. Lahelalainen Mirja Alhola kertoo kirjassaan Ruohottunut polku vihanneensa päivälypsyä, koska se keskeytti varsinkin viikonloppuisin ja kesäaikaan vapaa-ajan, mikä oli nuoresta ihmisestä ärsyttävää. Ja keskeyttihän se joka tapauksessa muun työnteon, kun piti lähteä kesken päivän navettaan tai niitylle lypsämään.

Sitten tuli aika, jolloin kenelläkään ei ollut aikaa lypsämiseen, koska oli niin paljon muuta työtä. Koko asia unohtui tai sitten huomattiin, että päivälypsyllä ei ollut koskaan suurta merkitystä maidontuotannolle. Eli homman hyöty/kustannus -suhde oli liian huono. Nykyajan karjanhoitajat ovat tuskin kuulletkaan päivälypsystä.

Downton Abbey -sarjaa katsoessa tuli mieleen toinen muutos. Yhteen aikaan englantilaisten aatelisnaisten oli kiellettyä mennä töihin. Kiellettyä taisi olla jopa julkisella paikalla yksin liikkuminen.

Sitten tuli aika, jolloin työvoimasta oli pula. Jouduttiin luistamaan moraalisäännöistä. Jopa aatelisnaisia tarvittiin töihin tehtäviin, joiden määrä oli lisääntynyt tai joissa oli työvoiman kysyntää sen vuoksi, että miehet olivat muissa hommissa. Myöhemmin vanhoihin systeemeihin ei enää palattu. Maailma oli muuttunut.

Molemmissa tarinoissa tuo suuri epäjatkuvuuskohta, joka pakotti luopumaan turhista käytännöistä tai ainakin muuttamaan käytäntöjä, oli tietysti sota. Dowton Abbeyn sota oli se ensimmäinen ja päivälypsytarinan sota oli se toinen maailmansota. Huolimatta reipashenkisistä elokuvista sota on ihmiskunnan pahimpia onnettomuuksia. Alholan sanoin "kaikkien onnettomuuksien yhteenlaskettu summa".

Kuinkahan paljon nykyisissä toimintatavoissamme on sellaista turhaa, joihin meillä ei poikkeusoloissa olisi varaa? Tehdäänkö asioita vain sen vuoksi, että niin on tehty ennenkin. Tai siksi, että tekemisellä pönkitetään joitain katoamassa olevia instituutioita? Olisi hyödyllistä kuulla, mitkä toiminnot julistettaisiin turhiksi, jos käytettävissä olisi vain puolet rahoista. Tai mitä innovaatioita syntyisi, jos käytettävissä olisi vain puolet henkilökunnasta.

Hiljattain luin, että lääkemääräysten voimassaoloaika pitenee kahteen vuoteen. Muutos vähentää lääkemääräyksien uusimisesta johtuvien lääkärissäkäyntien määrää. Taisi olla oikeansuuntainen muutos?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimintatavat, moraalisäännöt, sota, epäjatkuvuuskohta, muutosjohtaminen, kehittäminen, Lahela

Joukkoliikenne Jyväskylän eteläpuolella kunnossa?

Keskiviikko 4.2.2015 - Reino Myllymäki

Joukkoliikenne Jyväskylän eteläpuolella kunnossa?

Ylen uutisten mukaan liikenneministeri Merja Kyllönen ehdotti tammikuussa 2012, että kilometrikorvaus voisi olla alempi alueilla, joilla joukkoliikenne toimii hyvin. Alue voisi ministerin mukaan ulottua Jyväskylästä etelään.

Olin yhtenä aamuna pojan kanssa uimassa Tuusulan uimahallissa. Poikani kysyi saunassa, millainen päiväni tulee olemaan. Kerroin, että vietyäni hänet hammashoitolaan ajaisin työpaikan postiin Vantaan Tammistoon ja hakisin sieltä pari pakettia. Sitten ajaisin Jumbon SmartPostiin ja hakisin sieltäkin yhden paketin. Sitten ajaisin töihin Perintötielle paperitöitä tekemään ja sielä Otaniemeen iltapäiväksi pitämään IT Forumin työryhmäkokousta. Ja sieltä kotiin.

Saunassa oli muitakin, joten jatkoin sanomalla, että "mitenkähän tämäkin joukkoliikenteellä hoidettaisiin, se kun on kuulemma Jyväskylän eteläpuolella kunnossa". Joku siihen totesi, että "onnistuisi se, mutta siihen saattaisi mennä monta päivää."

Kun kuulin ministerin lausunnon, tuli mieleen, että hän sekoitti päivittäisen työmatkaliikenteen ja työnantajan määräämät kulkemiset. Kulkeminen työpaikalle kun sentään jotenkin voi kuvitella onnistuvan joukkoliikenteellä, työnantajan määräämät työmatkat vain jos asiakkaat ja työpaikka sattuvat olemaan sopivasti joukkoliikenteen reittien varrella.

Jos tekisin kaikki työni CxO:n konttorilla vaikkapa klo 8-16, voisin hypätä kyläni kautta kulkevaan linja-autoon (menee klo 6, 7, 8 ja kouluaikoina jopa klo 9) ja jäädä pois työpaikkaani lähellä olevalla pysäkillä, josta on 1,1 kilometrin kävelymatka töihin. Lähtisin varmaan aamulla klo 7:n bussilla ja iltapäivllä hyppäisin vähän aamun kävelymatkaa pidemmän kävelyn jälkeen Helsingistä 16.15 lähteneeseen bussiin, jolla olisin kotona noin klo 17.

Tämä siis onnistuisi, jos kävisin joka päivä samaan aikaan töissä työnantajani toimistolla, eikä olisi muita kulkemista rajoittavia tekijöitä. Esimerkiksi siihen aikaan, kun jälkikasvu oli lastentarhaiässä, meille kävi onni, sillä perhepäivähoitajalle saattoi lapsen viedä jo klo 7 ja noutaa vasta klo 17. Kaikilla ei ole näin väljät ajat.

Omien kokemuksieni perustella ei kannattaisi väittää joukkoliikenteen olevan kunnossa Jyväskylän eteläpuolella, kun se ei ole kunnossa edes koko pääkaupunkiseudulla kehyskunnista puhumattakaan.

Missä joukkoliikenne on kunnossa?

Käytän mielelläni joukkoliikennettä. YIT:llä ollessani lähes aina, kun kulkuni suuntautui Helsingin keskustaan, hyppäsin Käpylästä lähiliikenteen junaan. Vain pari kertaa jouduin turvautumaan taksiin, kun olin varannut liian vähän aikaa tai lähiliikenne oli jumissa. Helsingin keskustassa, erityisesti metron ja lähijunien vaikutusalueella joukkoliikenne on semmoisessa kunnossa, että auton sijasta voi valita joukkoliikenteen. Muutoin ei.

Kun CxO:n tarjooma perustuu asiakkaan täsmäauttamiseen eikä päiväkausien konsultointeihin, tilanne on vääjäämättä johtanut siihen, että käyn 2-3 paikassa joka päivä. Sitä ei tällä hetkellä mitenkään voi hoitaa julkisella liikenteellä sortumatta tolkuttomiin taksikustannuksiin. Ja kun työssään tarvitsee autoa, ei työmatkaakaan voi hoitaa joukkoliikenteellä.

Onneksi näyttää siltä, että verotuksen kiristämiseksi kaavailtu 15 000 kilometrin katto ei koske minua. Olen vain kahtena kuukautena ajanut yli 1 000 kilometriä työajoja kuukaudessa. 

Kehäradan valmistumisen jälkeen Aviapoliksen joukkoliikenne paranee ja uskon tämän vaikuttavan monien työmatkaliikenteeseen.

Tämä blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran CxO Mentor Oy:n blogissa 1.4.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, tieliikenne, joukkoliikenne, kehärata, Etelä-Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä

Joukkoliikenne, tuleeko sitä?

Sunnuntai 1.2.2015 - Reino Myllymäki

Viikko sitten sain julkaistua Liikennekysely 2014:n tulokset, mutta puhtia ja aikaa ei sitten riittänytkään tulosten ruotimiseen. Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman rivin.

huttusen_aikataulu_2_1970_pieni.jpgOlin yllättäynyt siitä, että joukkoliikenteellä ei tunnu olevan mitään asemaa Etelä-Tuusulan sisäisessä liikenteessä. Joukkoliikennettä käyttävät ilmeisesti vain koululaiset, joilla on yli kolme tai viisi kilometriä kotoa kouluun eikä heistäkään kaikki; osaa kuljetetaan taksilla ja osa kulkee kilometrirajoista huolimatta jalan, polkupyörällä tai vanhempiensa kyydissä.

Toinen yllätyksen kohde oli, että itäsuuntaan - siis Keravalle - ei kulje kukaan! Sinnehän tiet ovat kunnossa. Mielenkiintoinen tieto Etelä-Tuusulan ja Keravan yhdistämispuuhastelujen näkökulmasta. Myös länsisuunta oli vailla kulkijoitaan mutta sinnehän ei tietkään ole yhtä hyviä.

Sen sijaan Helsingin niemelle kulkijoita löytyi. Heidän lisäkseen etelätuusulalaisia kulkee Itä- ja Pohjois-Helsinkiin, Keski- ja Länsi-Vantaalle, Espooseen ja vielä siitäkin lännemmäksi. Helsingin niemelle arkistin klo 7-17 kulkijoista 45 % käyttää joukkoliikennettä mutta muihin suuntiin kulkijoista ei juuri kukaan. Ja jos kulkeminen sattuu muuhun aikaan kuin arkisin 7-17, oma auto on ainoa vaihtoehto, sillä joukkoliikennettä ei käytännössä ole.

Yritin jälkeenpäin löytää edes yhden ryhmän, jossa joukkoliikenteen käyttäjät muodostaisivat valtaosan. Sellainen löytyi: Helsingin ydinkeskustaan (00100-postinumeroalueelle) arkisin 7-17 kulkevista käyttää 75 % linja-autoa eli siis linjaa 635.

Etelä-Tuusulan joukkoliikenne on suunniteltu arkisin 7-17 joka päivä samaan aikaan samaan paikkaan kulkevia varten, joita se palvelee hädintuskin. Tällaisia ovat ne, joilla on syystä tai toisesta tarkat työ- tai kouluajat. Heitä on kyllä yhä vähemmän ja vähemmän. Heti kun kulkuajat tai kulkukohteet alkavat vaihdella, joukkoliikenteen saa unohtaa. Sama koskee vapaa-aikaan liittyvää kulkemista iltaisin ja viikonloppuisin. Mitään ei ole tarjolla.

Yhteys Kehäradalle esimerkiksi Aviapoliksen asemalle parantaisi toki joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksia mutta todellinen parannus tulisi vasta, kun tämä syöttöliikenne toimisi yhtä peittävästi myös iltaisin ja viikonloppuisin kuin Kehäradan raideliikenne. Yhteys, joka sisältää kaksi kulkuvälineen vaihtoa, ei kiinnosta, koska aikaa kulkemiseen menee omaan autoon verrattuna liian kauan. Yhteyksien pitää olla suoria tai korkeintaan yhden vaihdon sisältäviä.

Sanallisista kommenteista voi tuntea etelätuusulalaisten tuskan. Jotkut tuntevat itsensä petetyiksi, kun Tuusula ei tarjonnutkaan Helsingin kaltaisia joukkoliikennemahdollisuuksia. Joka perhe tarvitsee auton ja mitä todennäköisemmin yhden jokaista yli 18-vuotiasta kohden.

Lahelan kasvu 1950-1970-luvuilla perustui kolmeen asiaan: kunta suhtautui myötämielisesti omakotirakentamiseen, tarjolla oli kohtuuhintaisia tontteja ja V.J. Huttusen linja-auto vei jopa 24 kertaa päivässä Helsinkiin! Hyrylään Lahelasta ja Ruotsinkylästä ei joukkoliikenteellä oikein päässyt, Helsinkiin kylläkin.

Uskon vakaasti siihen, että myöhemminkin Lahelaan muuttaneet ovat ajatelleet yhtäaikaa hyvää asuinympäristöä ja järkeviä liikenneyhteyksiää hankkiessaan alueelta tontin tai omakotitalon. Kun ostimme itse tontin vuonna 1997 Lahelasta, kellotimme, että Helsingin Käpylästä ajaa 9 minuutissa Maantiekylään. Samassa ajassa ei ehtinyt pitkällekään Espoon suuntaan ruuhkaista Kehä I:stä pitkin.

Jos syntyisi tilanne, jossa yhteyden saamiseksi Kehäradalle linja 635 pitäisi lopettaa, muistutan, että kyselyn mukaan vain 37 % linjan 635 käyttäjistä voisi saada Kehäradasta korvaavan vaihtoehdon. Linja 635 siis tarvitaan.

Linja 635:n jotkut vuorot ovat nykyään niin täynnä, että ihmisiä seisoo käytävillä. Lisäksi lehdistä saa lukea, että lisävuoroja ei ole tulossa, koska linja ei kannata. Tuntuu ihmeelliseltä, että joukkoliikenne ei kannata edes täysin bussein! En yhtään ihmettele, jos jotkut kaipaavat V.J. Huttusen aikoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, tieliikenne, joukkoliikenne, kehärata, Etelä-Tuusula, Lahela, Ruotsinkylä

Kiire vai kaaos - ja tänään liikenteessä molemmat?

Perjantai 16.1.2015 - Reino Myllymäki

Eilen ajaessani Tuusulanväylää huomasin, kuinka ihmiset ajavat "vanhasta muistista". Eteläänpäin ajettaessa 60 km/h nopeusrajoituksen alue jatkuu aina Vanhan Tuusulantien risteykseen saakka. Ennen siinä oli 80 km/h. Nyt Vanhan Tuusulantien risteyksestä vaihtuu nopeusrajoitus kuudestakympistä suoraan sataseen. Monet kyllä ajavat liki satasta jo kuudenkympin alueella ja ohittelevat oikealta maltillista ylinopeutta ajavia.

Eilen illalla kävin kuvaamassa liikenneonnettomuuden Ruotsinkyläntiellä. Tienpinta oli kauttaaltaan jäässä ja liukasta. Viime yönä sen päälle satoi uutta lunta.

Tällaisia aamuja ei vuodessa ole monta. Olisiko liian paljon vaadittu, että ihmiset katsoisivat illalla säätiedotusta ja toteaisivat, että huomenaamulla on todella huono sää ja sen vuoksi a) pidän vapaapäivän, b) pidän etätyöpäivän, c) teen aamun töitä kotona ja lähden töihin vasta 9:n jälkeen tai d) otan kelivaraa ja lähden aikaisemmin töihin, jotta olen ajoissa paikalla.

Eräs Lapista pääkaupunkiseudulle muuttanut takavuosien johdettavani ihmetteli pääkaupunkiseudun liikennekulttuuria: säästä riippumatta ajetaan kuin kuivalla kelillä!

Tältäkin aamulta on raportoitu, kuinka autojono painaa niskaan, kun ajaa viittäkymppiä viidenkympin alueella. Hei haloo! Siellä on paksusti satanutta lunta, jota ei ole ehditty aurata pois. Kulku onnistuu, kun ajaa urissa eli siitä mistä muutkin ovat ajaneet. Se ei onnistu reilulla ylinopeudella! Sitä paitsi liukkauden takia jarrutusmatkat ovat pitkiä.

Tämä on niitä päiviä, jolloin yksittäinen kolari aiheuttaa hirveän kaaoksen. Eipä aiheuteta sitä omalla törttöilyllä.

1 kommentti . Avainsanat: liikenne, lumisade, huono keli, kiire, Lahela, Ruotsinkylä

Lahelan jouluinen suurmies

Tiistai 23.12.2014 - Reino Myllymäki

Joulunalusviikkojen kiireessä unohtui kokonaan, että Lahelan suurmiehen - Niilo Tarvajärven - syntymästä tuli 6.12. kuluneeksi 100 vuotta.

niilo_tarvajarvi_1960.jpgNiilon vanhemmat ostivat vuonna 1924 Tuhkalan tilan - tai oikeammin juuri neljään osaan pilkotun Tuhkalan yhden neljänneksen - ja muuttivat Lahelaan Espoosta, missä Niilokin oli syntynyt. Ihan sattumalta perhe tuskin Lahelaan muutti, sillä naapuritalon - Ali-Seppälän - emäntä Henriikka "Hinni" Alhola oli Niilon äidin sisar.

Niilo kävi Ruotsinkylän koulua ja vuodesta 1928 Keravan yhteiskoulua ja Keravalla hän myös kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1937, tosin jäätyään kerran luokalle. Luokalle jäänti oli siinä mielessä onnen potku, sillä luokalle jäätyään hän tapasi koskenmäkiläisen Maija-Liisa "Savi-Maisa" Savimaan, josta tuli vuonna 1942 hänen vaimonsa.

Niilo oli kova pesäpallomies ja hän oli nostamassa Keravan KooPeetä pesäpallon SM-sarjaan. Vuonna 1934 sattui niin, että samana päivänä, kun Hesperian pesäpallokentällä ratkaistiin Viron maaotteluun lähtijät, Niilon isä päätti aloittaa rukiin puinnin. Niilo otti ja lähti kesken puintitöiden isänsä sadatusten saattelemana ja juoksi Huttusen bussiin ja ehti kuin ehtikin pesäpallo-otteluun. Kun seuraavan päivän Helsingin Sanomissa Niilon nimi oli maajoukkueessa, isä lähti kehuskelemaan naapurin isännälle, että "tällaisia poikia sitä Tuhkalan rukiilla kasvaa!" Viron maaottelun lisäksi Niilo oli voittamassa SM-hopeaa vuonna 1937 ja itä-länsiottelussa 1938-1939.

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Niilo päätti lähteä ammattisotilaan uralle ja suoritti Kadettikoulun 1939. Hän toimi sotien aikana patterin päällikkönä, patteristoupseerina ja sodan jälkeen toimistoupseerina Pääesikunnassa yleten Puolustusvoimien komentajan adjutantiksi.

Vuonna 1948 Niilo houkuteltiin radioselostajaksi Lontoon olympialaisiin ja sotilasura jäi. Hän juonsi radion Tervetuloa aamukahville -ohjelmaa sekä television Palapeli-viihdeohjelman Laatikkoleikkiä. Hän oli mukana monenlaisissa kampanjoissa keräten varoja olympiajoukkoeille, taloja sotaveteraaneille ja autoja poliiseille. Vuonna 1962 hän pokkasi yhdessä Teija Sopasen kanssa ensimmäiset Telvis-patsaat. Radio- ja televisio-ohjelmien yhteydessä hän usein lähetti terveisiä Lahelaan, mm. serkuilleen Ali-Seppälään.

Vuonna 1959 vieraili Disneylandissa ja alkoi kehitellä ajatusta siitä, miten nähtyä voisi soveltaa jouluun ja joulupukkiin Suomessa. Syntyi Joulumaa-idea, josta Niilolle tuli pakkomielle, joka lopulta vei hänen rahansa ja rikkoi ystäväsuhteet. Joulumaa ei koskaan Niilon ideoimassa muodossa toteutunut.

Niilo ehti myös toimia kansanedustajana vuosina 1970-1972 siinä eduskunnassa, jonka presidentti Urho Kekkonen hajoitti. Presidentti Mauno Koivisto puolestaan nimitti Niilon kamarineuvokseksi vuonna 1989.

Niilo Tarvajärvi kuoli 25.2.2002. Tuusulan XVIII Aikakirjassa julkaistu laaja lahelalaisartikkeli on Niilon sisaren, Helena Koskivaaran kirjoittama. Vastaavasti Lahelan historiaa laajasti valoittavien kirjojen - Eevert ja Hinni sekä Ruohottunut polku - kirjoittaja Mirja Alhola oli Niilon serkku.

(Kuva: Mauno Kuusla / Yle Kuva-Palvelu via Hannu Salmi & Kari Kallioniemi: Pohjan tähteet - Populaarikulttuurin kuva suomalaisuudesta, s. 37")

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Niilo, Tarvajärvi, Joulumaa, Lahela, Tuhkala

Peuroja liikkeellä Lahelassa

Keskiviikko 26.11.2014 - Reino Myllymäki

Tänään keskiviikkona klo 11:n aikaan neljän peuran ryhmä ylitti Lahelantien Ruutintien-Stenbackan tienoilla. Eivät käyttäneet suojatietä eivätkä katsoneet vasemmalle eivätkä oikealle. Ja kovasti olivat maaston värisiä. Kolarikaan ei ollut kovin kaukana. Katso video.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: peura, hirvieläin, tieliikenne, Lahelantie

Liikennehankkeiden varrelta

Maanantai 24.11.2014 - Reino Myllymäki

Kuluva vuosi on ollut Lahelan ja Ruotsinkylänkin kannalta vilkkain tieliikenneyhteyksien parantamisvuosi pitkiin aikoihin. Saatiin uutta kevytväylää Lahelankankaalle, Ristikiventien risteykseen kiertoliittymä, Tuusulanjoentien risteykseen uudet järjestelyt, Jokitien päähän uutta tietä ja kiertoliittymä ja Ruotsinkyläntien päähän keskikoroke ja kevytväylää.

Lisää näyttää olevan tulossa. Lahelantien alkupäähän on tulossa kiertoliittymä, Nahkelantien suuntainen alikulku kevytliikenteelle, ilmeisesti myös Lahelantien alkuun länsipuolelle puuttuva kevytväylän pätkä, Koskenmäen kiertoliittymä, kyläkaupan kohdalle kevyen liikenteen ylityskohta ja Tuusulanjoentielle silta Tuusulanjoen yli ja loput puuttuvasta tiestä. Kaikki tuskin tulee vuonna 2015.

Koskenmäen kiertoliittymän suunnittelun pitäisi valmistua helmikuussa 2015. Mistä rahat liittymän rakentamiseen löytyy ja milloin rakentaminen tapahtuu, on vielä epävarmaa. Varmaa kuitenkin on, että Koskenmäen kiertoliittymän rakentaminen aiheuttaa Hämeentielle ruuhkia, jotka ainakin osittain purkautuvat Lahelaan ja Ruotsinkylään. Vaikkei Hämeentien pohjoisesta suunnasta liikennettä ohjautuisikaan Lahelantielle, Nahkelantietä lännestä tulevat todennäköisesti suuntaavat Lahelantien kautta kohteisiinsa. Vastaavasti lahelalaiset tuskin lähestyvät Hyrylää, Keravaa tai Järvenpäätä tämän jälkeen Koskenmäen kiertoliittymän kautta, vaan etsivät reittiään esimerkiksi Jokitien kautta - ellei Tuusulanjoentie ole silloin valmis. Samaan tilanteeseen ajaa Vaunukankaan kiertoliittymän rakentaminen.

Tuusulanjoentien siltoineen toivoisi siis olevan valmis, kun Koskenmäen ja Vaunukankaan kiertoliittymien rakentamiseen ryhdytään. Joen ylittävien siltojen rakentaminen ei onnistu milloin tahansa, vaan ne tehdään kesällä matalan veden aikana. Kun viime kesä missattiin, siltaa tullaan rakentamaan ensi kesänä, siis kesällä 2015. Jos kaikki menee nappiin, Tuusulanjoentie on liikennöitävässä kunnossa vuoden 2016 alkaessa.

Jos Koskenmäen tai Vaunukankaan kiertoliittymän rakentaminen alkaa vuoden 2015 puolella, edessä on liikennettä Lahelantielle ja erityisesti hengenvaarallisen kapealle Jokitielle. 

Keski-Uusimaa-lehden mukaan (14.11.2014) Lahelanorsi on (taas) haudattu. Tieyhteyden ongelma on koko ajan ollut se, että se ei ratkaise lahelalaisten liikkumisongelmia muualle kuin Hyrylään. Lisäksi tienoo, josta tie pitäisi viedä sekä joen että Hämeentien ali tai yli, on "lilliä". Tien kustannusarvio on 12-15 miljoonaa euroa. Minusta se on paljon ja niinpä mielestäni kannattaakin ensin katsoa, miten Koskenmäen ja Vaunukankaan kiertoliittymien rakentaminen ja Tuusulanjoentien valmistuminen vaikuttavat liikennetilanteeseen ja päättää vasta sitten, mikä on seuraava hanke. Hankkeet ovat nimittäin kaikkea muuta kuin ilmaisia ja joka euro maksetaan kukkarostamme joko kunnan tai valtion kukkaron kautta.

Tuusulanjoentien valmistumisen jälkeen kunnan kannattaa tarkkaan tutkia mahdollisuus jatkaa tie Tuusulanväylän suuntaan Riihikallion eteläpuolitse. Tiedän, että jotkin Stenbackasta tonttinsa ostaneet eivät ole ottaneet huomioon tätä mahdollisuutta - kunta tuskin on sitä aktiivisesti informoinut - mutta Tuusulanjoentie siltoineen on niin kallis investointi, että sitä kannattaa hyödyntää. Tuusulanjoen ylittäminen on kallista!

Tuo hanke ei kuitenkaan voi olla yksittäinen hanke, vaan se liittyy Riihikallion eteläpuolen liikennejärjestelyihin. Miten Tuusulantie väännetään kääntymään itään kohti Keravaa, miten siitä tieyhteys Hyrylään hoidetaan, miten Vanha Tuusulantie ja Tuusulanjoentie liitetään kokonaisuuteen, on auki. Toivoisinkin kunnan järjestävän ideakilpailun tai jotain yhteistä suunnittelua kuntalaisten kanssa sen sijaan, että kehittävät itsekseen ratkaisun, jossa mitään ei voi muuttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tieliikenne, Lahela, Ruotsinkylä, Etelä-Tuusula, liikennehankkeet, rakentaminen

Olipa omenakesä!

Maanantai 17.11.2014 - Reino Myllymäki

Olipa omenakesä! Yhtä omenapuuta lukuunottamatta omenapuut pukkasivat ihan mukavasti omenaa. Vähän turhan korkeaksi kasvanut Åkerökin teki kunnon sadon ensimmäisen kerran 17 vuoteen.

On niitä isompiakin satoja ollut. Mutta monesti omenat ovat olleet madonsyömiä. Tälle kesälle sattui paras pihlajanmarjavuosi ainakin 15 vuoteen ja kun omenan ehkäpä pahin tuholainen, pihlajanmarjakoi, tykkää jostain syystä enemmän pihlajanmarjoista, niitä ei sitten riittänyt omenoihin. Muutamia isompia matosia sen sijaan omenoista löysin mutta aika harvakseltaan.

Niinpä omenaa tuli syötyä, hillottua, mehustettua ja käytettyä ruoanlaitossa monin tavoin. Valkeasta kuulaasta ja Melbasta alkanut prosessi päättyi Äkeröhön ja Antonovkaan. Ikimuistoinen kesä tässäkin suhteessa.

Samanlainen oli Mirja Alholan kirjan "Ruohottunut polku" mukaan myös lämpimänä kesänä muisteltu kesä 1939. Silloin tuli Lahelassa valtava sato. Omenaa käytettiin ja säilöttiin monessa muodossa ja loput syötettiin kotieläimille.

Sitten tuli sotatalvi 1939-1940, jolloin oli niin kylmää että kaikki omenapuut kuolivat. Toivottavasti historia ei toista itseään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lahela, omena, pihlajanmarja, sato

Ei oo Lahelan voittanutta?

Tiistai 30.9.2014 - Reino Myllymäki

Mallasjuomat mainosti aikanaan oluitaan mainoskampanjoillaan "Ei oo Lahden voittanutta" ja "Moi Lahtelaista!".

Kävin maanantaiaamuna yhdeksän jälkeen ostamassa kyläkaupasta lahelalaisen panimon Maku Golden Lager -olutta työkavereille maistiaisiksi. Olin saanut vihjeen, että Lahelan K-Market on saanut hyllyynsä tuota paikallista harvinaisuutta sekä vaaleana että tummana, joka kulkee nimellä Maku Golden Amber.

Ristikiventien eteläisellä asemakaava-alueella olutta paneva yritys myy lähinnä ravintoloille omasta mielestäni mainiolta maistuvia, joskin hinnakkaita oluita. Olivat muuten mielissään, työkaverit.

Pitäisikö nyt siis muokata Mallasjuomien vanhat sloganit muotoon "Ei oo Lahelalaisen voittanutta" tai "Moi Lahelalaista!".

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paikallisuus, olut, panimo, Lahela

Kyläpäiwän tietovisan oikeat vastaukset...

Lauantai 20.9.2014 - Reino Myllymäki

Ruotsinkylän kyläpäiwän (Klemetskogs Byadag) yhteydessä järjestettiin tietovisa. Kukaan ei saanut kaikkia kymmentä vastausta oikein mutta kaksi lahelalaista sai yhdeksän oikein, joten kaksoisvoitto Lahelaan. Minä olin toinen näistä onnellisista. Vaan mitäpä ovat oikeat vastaukset ja mistä keksin ne?

  1. Ruotsinkylässä arvellaan olleen asutusta jo 1200-1300-luvuilla. Varmaa tietoa asutuksesta on kuitenkin 1400-luvulta. Kun Lahela (Nicke Finne) mainitaan ensimmäisen kerran 1492, täytyy Ruotsinkylässäkin olla ollut - se kun on lähempänä rannikkoa - asutusta jo 1400-luvulla.
  2. Ruotsinkylän läpi kiemurtelee Tuusulanjoki. Vanhoissa kartoissa joen nimi on Vähäjoki. Kun Vantaa - tuo rakas naapurikaupunki - puuhasi kaavaa Kilan alueelle Schenkerin varastoterminaalille Myllykyläntien ja Katriinantien risteykseen, minulle selvisi, että Tuusulanjoki ei ole Tuusulanjoki Vantaan puolella, vaan Lillån joki.
  3. Ruotsinkylän ja Lahelan talonpojat perustivat Ruotsinkylään oman kaksikielisen koulun vuonna 1894. Ruotsinkylän Koti ja Koulu ry: myy kymmenen vuotta vanhaa Ruotsinkylän koulun 110-vuotishistoriikkia. Siinä kerrotaan koulun perustamistarina; lahelalaisten ja ruotsinkyläläisten yhteistyötä sekin.
  4. Ruotsinkylän metsäntutkimusalue perustettiin vuonna 1923. Metsätieteellinen tutkimuslaitos perustettiin parin kruununtilan aluelle. Mielenkiintoista on se, että nuo metsät oli silloin hakattu aukoksi - tuolla kohtaa meni tsaarin rakennuttama Helsingin uloin puolustuskehä, kilometrin levyinen aukkohakkuu.
  5. Nuorisoseuran talo Solbacken valmistui vuonna 1910. Ruotsinkylässä kerrotaan vitsiä, jonka mukaan sen 100-vuotisjuhlassa oli kaikki perustajajäsenet paikalla.
  6. 1960-luvulla Ruotsinkylän kautta Helsinkiin oli parhaimmillaan 22 linja-autovuoroa päivässä. Muistelen, että 1970-luvulla Lahelasta meni 24 vuoroa ja kaikki Ruotsinkylän kautta, joten...
  7. Kylän kauppa Varuboden lopetti toimintansa vuonna 1988. Tämä tieto tuli vastaan kirjoittaessani Lahela-aiheista artikkelia Tuusulan Aikakirjaan. En ole kaupassa koskaan käynyt.
  8. Vähäsuonkalliolta aukeaa hienot näkymät moneen suuntaan. Kallioalueen koillisjyrkänteeltä näkyy Hyrylän vesitorni. Se näkyy oman taloni katolta myös, Keravan ja Järvenpään tornien näkemiseen ei ole mitään mahkuja. 
  9. Proffan pytingillä kokoonnutaan nuotion äärelle kuukauden viimeisenä tiistaina alkuillasta. Tuota, tuota... olin paikalla viimeksi ;-)

  10. Tätä syksyistä kylätapahtumaa vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Muistan nähneeni tapahtumaa koskevan taulun, joka oli päivätty vuodelle 2008. Vastasin siis 2008, mikä oli väärin.

Kysymykset, vaihtoehdot ja oikeat vastaukset pdf-tiedostona.

Moni asia on valjennut paikallishistoriaa - minun tapauksessani Ruotsinkylään läheisessä kytköksissä olevan Lahelan historiaa - tutkiessani Tuusulan Aikakirjan artikkelia varten. Tuo viime vuonna julkaistu artikkeli tulee laajenemaan kyläkirjaksi vielä tänä vuonna, mikäli vain aikaa riittää.

1 kommentti . Avainsanat: Ruotsinkylä, Lahela, kyläpäivä, tietokilpailu, tietovisa, paikallishistoria

Ajatuksia Lahelantien liikenneturvallisuustutkimuksesta

Sunnuntai 7.9.2014 - Reino Myllymäki

Pari viikkoa sitten julkistettu ja viime viikolla Keski-Uusimaa-lehdessäkin palstatilaa saanut Lahelantien alkupäätä (Nahkelantiestä Ristikiventiehen) koskeva liikenneturvallisuuskysely sai tekijänsä eli allekirjoittaneen kirjoittamaan muutaman rivin.

Miksi tutkimus tehtiin?

Kyselyn sai liikkeelle verkkosivustolla www.lahelantie40.com esitetyt vaatimukset tuon tienpätkän liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Erikoishuomiotahan tuolla sivustolla on saanut se, että tienpätkän 40 km/h nopeusrajoitusta ei noudateta, varsinkaan raskas liikenne ei sitä noudata.

Em. sivustolta ohjataan allekirjoittamaan addressia, jossa vaaditaan juuri samoja liikenneturvallisuustoimenpiteitä, joita kyselyssä sitten asetin ehdolle. Silloin addressin oli allekirjoittanut 162 henkilöä.

Addressin allekirjoittaminen on kuitenkin varsin yksinkertainen toimenpide, joka onnistuu seurauksia pohtimattakin. Halusin saada selville mitä sellaisetkin ihmiset, jotka eivät tuota addressia allekirjoita, ovat mieltä tienpätkän turvallisuudesta. Siinä onnistuttiin.

Lukevatko ihmiset kysymyksiä?

Tuloksia tulkitessa tuli mieleen, että moni ilmeisesti vastasi kyselyyn nopeasti tai huolimattomasti. Minun on vaikea nimittäin uskoa, että kevytväylän saaminen valmiiksi päästä päähän molemmille puolille ajorataa ja kaikkien suojateiden muuttamisella keskikorokkeelliseksi ei olisi mitään vaikutusta tarvittaviin lisätoimenpiteisiin; tätähän mieltä oli 47 % vastaajista. Tulkitsin nyt kuitenkin, kun parempaakaan tietoa ei ollut, että ihmiset ihan oikeasti olivat sitä mieltä, että kunnan näköpiirissä olevat satsaukset tienpätkän turvallisuuteen ovat siinä mielessä arvottomia, että niistä riippumatta kaivataan saman verran lisää.

Puheenvuoro myös toista mieltä oleville

Sanallisista kommenteista käy ilmi, että 16 vastaajaa (17 % vastaajista) oli sitä mieltä, että ko. tienpätkän turvallisuuden eteen on tehty jo niin paljon, että kannattavampia sijoituskohteita löytyy jo muualta. Tai että tuon tienpätkän vaarallisuudesta meuhkataan liikaa. Noista 16:sta 63 % oli 04330-postinumeroalueelta ja 37 % muualta. 31-45-vuotiaita oli 25 %, 46-65-vuotiaita 50 % ja yli 66-vuotiaita 25 %. Vastaukset tulevat siltä samalta postinumeroalueelta, jolta tulevat myös kärjikkäimmät lisäturvallisuustoimenpiteiden vaatijat. Erona on se, että vastaajat ovat keskimäärin vanhempia: lisäturvallisuustoimenpiteitä vaativat ovat tyypillisesti 31-45-vuotiaita ja nykytilanteeseen tyytyväiset 46-65-vuotiaita.

Lisäturvallisuustoimenpiteitä vaativat (31-45-vuotta) ovat ikäluokkansa perusteella sellaisia perheellisiä, joiden lapset käyvät todennäköisesti koulua. Olisi rohkeaa väittää, että 46-65-vuotiaat nykytilanteeseen tyytyväiset olisivat kaikki lapsettomia vanhojapiikoja ja -poikia. Todennäköistä on, että hekin ovat perheellisiä mutta lapset jo isompia, todennäköisesti jopa aikuisia. Heillä on enemmän (elämän)kokemusta kuin nuoremmilla mutta todennäköisesti myös erilainen suhtautuminen liikenteeseen, liikenneturvallisuuteen ja yksilön omaan vastuuseen sen muodostumisessa.

Väärinymmärryksiä

Vastauksissa ja lehtijutussakin oli virhe. Lahelantie Nahkelantiestä Ristikiventien kiertoliittymään ja hieman siitäkin ohi on kunnan katu. Ely-keskuksen vastuualue (eli "valtion tie") alkaa kiertoliittymän eteläpuolelta. Raskaan liikenteen läpiajokielto olisi siis järjestettävissä, ainakin helpommin verrattuna tilanteeseen, jossa tientpätkä olisi ely-keskuksen hallinnassa.

Mitä mieltä sitten olen itse?

Henkilöautoilijana Lahelantie Nahkelantien ja Ristikiventien väliseltä osuudelta vaikuttaa turvalliselta. En ole nähnyt 17 vuoden aikana yhtään vaaratilannetta. Ristikiventien kiertoliittymästä ei tullut mielestäni mitään suurta liikenneturvallisuuden parantajaa, ajolinjat ovat liian suorat ja mahdollistavat suuret ajonopeudet. Suojatiet ovat niin lähellä kiertoliittymää, että yksikin poistumassa oleva ja suojatien eteen pysähtyvä auto tukkii kiertoliittymän. Se on huono juttu, sillä se asettaa pysähtymättä jättämispaineita autoilijalle. Mutta näistä asioista purnasin jo etukäteen.

Kevytväylän rakentaminen Lahelantien länsipuolelle on hyvä juttu mutta mielestäni myös Tienristinkujan ja Nahkelantien välinen osuus pitäisi rakentaa. Jos vielä suojateistä tehtäisiin hyvin valaistuja ja keskikorokkeellisia, jokainen jalankulkija voisi etsiä turvallisimman ja itselleen sopivimman kulkureitin.

En pidä tienpätkällä henkilöautoille mitattua keskimääräistä 47 km/h ylinopeutta kauhean korkeana, kysymys on ylinopeustasosta, johon poliisi tuskin puuttuu. Lahelantien eteläpäässä ylitykset ovat paljon rankempia (toisaalta raskaan liikenteen 51 km/h kuulostaa jo paljon pahemmalta). Tiedän kuitenkin, että nämä pienetkin ylitykset saattavat merkitä paljon: tilanteessa jossa 50 km/h ajava saa juuri ja juuri vaaratilanteen havaitessaan pysäytettyä autonsa, 60 km/h nopeudella ajava törmää kohteeseensa 40 km/h nopeudella! Panee miettimään, eikö totta?

40 km/h nopeusalueella mopot kannattaisi siirtää kevytväylältä ajoradalle, jossa niiden nopeus riittää muun liikenteen seassa pärjäämiseen. Tai ainakin pitäisi riittää. Oma havaintoni on, että esimerkiksi Alikyläntien kohdalla Lahelantien ajoradalla ajaa jo valmiiksi kolmannes tai puolet mopoilijoista.

Lisäksi suojatiet tarvitaan Ali-Seppäläntien, kyläkaupan ja Daalintien kohdalle. Näistä kyläkaupan kohta eli Maaniityntien, Knaapilantien ja Lahelantien risteys on kipein pulma.

Ja sitten se oma tekeminen: Ajetaan itse nopeusrajoitusten ja liikennesääntöjen mukaan ja näytetään muille mallia. Opetaan lapsillemme turvallista liikennekäyttäytymistä. Osallistutaan suojatiepäivystyskampanjoihin. Otetaan kuvia hurjastelevista autoista ja tehdään ilmoituksia poliisille.

Reino Myllymäki

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lahela, lahelantie, liikenne, suojatie, ekaluokkalaiset, koululaiset, liikenneturvallisuus, kevytliikenne, raskas liikenne

Koulujen alkaminen alensi ajonopeuksia Lahelantiellä - sama jatkukoon!

Lauantai 16.8.2014 - Reino Myllymäki

Ruotsinkylän Koti ja Koulu järjesti taas suojatievahdit koulujen alkamisviikolle. Itse olen osallistunut jo vuosia tähän hyödyllisenä pitämääni kampanjaan merkkaamalla koulujen alkamispäivää seuraavat kolme aamua tähän tarkoitukseen. Niin aamusta tulee hetki - tunnin verran klo 8-9 - varattua tälle eikä mikään muu kalenterimeno syö tuota aikaa muuhun käyttöön. Suosittelen kaikille. Kahden asiakkaan kanssa sovin palaverin aloitusajaksi 9.15, mikä molemmille sopi hyvin varsinkin, kun kuulivat syyn.

Autoliikenne kulki silminnähden totuttua hitaammin. Liekö syynä ollut tieto koulujen alkamisesta vai huomioliiveihin sonnustautuneiden aikuisten aiheuttama efekti. No, toivottavasti tämä jatkuu ensi viikollakin. Kaikki eivät kuitenkaan noudattaneet nopeusrajoituksia koulujen alkamisviikollakaan ja vauhdikkaasti ajavia löytyi sekä henkilö-, paketti- että kuorma-autojen ratin ja penkin välistä.

Vaikka tänä vuonna ei otettukaan asiaksi liikenteen tai koululaisten laskemista, joitakin lukuja saatiin siitä huolimatta kokoon. Laskin liikennettä Lahelantien ja Alikyläntien risteyksestä 40 minuutin jaksolta noin klo 8.05-8.45 ja sain ajoneuvotiheydeksi 368-426 ajoneuvoa tunnissa, mistä 7 % oli raskasta ja 2,5 % mopoautoja ja ajoradalla kulkevia mopoja.

Lahelantien turvallisuuskyselyn vastauksissa on kovasti otettu kantaa mopojen siirtämiseksi kevytväylältä ajoradalle. Viime viikon havaintojen perusteella noin kolmasosa ajaa Lahelantiellä ja kaksi kolmasosaa Lahelantien suuntaisella kevytväylällä.

Sitten tein semmoisenkin havainnon, että joka aamu noin kolme autoilijaa ajoi Alikyläntieltä stop-merkin ja pysäytysviivan taakse pysähtymättä Lahelantielle. Lisäksi yksi mopoilija teki luovan mutta vaarallisen ryhmittymisen Alikyläntien vasempaan reunaan. En osaa arvioida, onko stop-merkki tuossa tarpeellinen vai ei, mutta lain mukaan jokaisen pitää pysähtyä pysätysviivan taakse. 

Lahelantien ja Maaniityntien/Knaapilantien risteyksestä eli "kaupankulmalta" kuului kummia: yhdeksän yläkouluikäistä ylitti tien ja lähti Vaunukankaan suuntaan eli kohti koulukeskusta. Tuossa Maaniityntien kohdallahan ei ole suojatietä lainkaan, joten ylitys on lähtökohtaisesti vaarallinen. Lisäksi Maaniityntieltä on tieyhteys Alikyläntietä pitkin "vanhan kaupan kulmalle", josta on turvallinen (keskikorokkeellinen ja hyvin valaistu) suojatie yli Lahelantien. Ylityspaikan vaihto ei kasvata yhtään koulumatkaa, joten vanhempien kannattaisi keskustella vakavasti yläasteikäisten lastensa kanssa koulumatkan reitistä, mikäli tunnistaa lapsensa tästä kirjoituksesta.

Oli hienoa olla taas suojatievahtina. Suojatievahdilla ei ole mitään erityisoikeuksia mutta valtaa tuntui olevan rutkasti, ainakin mikäli maltilliset ajonopeudet ja koululaisten huomioonotto suojatiellä olivat seurausta keltaisesta huomioliivistä. Toivon, että tulevina vuosina yhä useampi aikuinen uhraisi hetken muutamana elokuisena aamuna asialle ja liittyisi suojatiepäivystäjien joukkoon.

Vaikka koulujen alkamisviikko on takana, nopeusrajoitusten noudattaminen Lahelantiellä jatkukoon! Ja tervetuloa vastaamaan Lahelantien turvallisuuskyselyyn!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lahela, lahelantie, liikenne, suojatie, ekaluokkalaiset, koululaiset, liikenneturvallisuus, kevytliikenne, raskas liikenne

Vantaan ja Tuusulan historia alkaa Lahelasta

Tiistai 8.4.2014 - Reino Myllymäki

Sattuipa käsiini Tapio Salmisen tuore kirja Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika, ilmestynyt 2013. Kirja alkaa Lahelasta. Tai sitten Tallinnasta.

Kirjan alussa nimittäin kerrotaan varsin arkisesta todistuksesta vuodelta 1511. Siinä todisti nimismiehen vaimo Sigrid pitäjän asukkaiden ja Jöran Pederssonin kanssa, että Margit Larsdotter ja Peder Larsson olivat edesmenneen Kirstin Larsdotterin sisaruksia. Tällaisia todistuksia yksin Uudeltamaalta on Tallinnan arkistoissa satakunta.

Todistuksen juttu piilee siinä, että edesmenneellä Kirstin Larsdotterilla ja Nils Finnellä oli ollut lapsi, joka oli elänyt vanhempiaan pidempään äitinsä sisaren Elin Larsdotterin ja tämän Mickel-miehen hoidossa näköjään Tallinnassa mutta oli siis kuollut vuonna 1511.

Epätavallisen taas tekee se, että todistuksen on antanut nainen, nimismiehen vaimo. Se kielii kiireestä, sillä ei ole ollut aikaa odottaa nimismiehen tuloa esimerkiksi matkoiltaan. Niinpä siinä kävi sitten niin, että paperi ei kelvannutkaan Tallinnassa. Ei siksi, että sen oli allekirjoittanut nainen vaan siksi, että siitä puuttui sinetti.

Lopulta tarvittiin kaksitoistahenkinen käräjälautakunta ja vielä ylimääräinen Lassi Siippoosta todistamaan asiat paperilla. Ja 15.11.1511 vielä neljä arvovaltaista talonpoikaa joutui matkustamaan Tallinnaan todistamaan perintöoikeuden oikeaksi, ennenkuin perintömaatila siirtyi Kirstinin sisaruksille.

Maatila on ollut Lahelassa, ainakin todennäköisesti. Sillä vuodelta 1491 on historiankirjoihin jäänyt tieto Nils (Niclas, Nicke) Finnestä, jonka mukaan koko kylä sai nimensä (Finneby, Finnby, Finby).

Kysymys on tuolle ajalle tyypillisestä sirpaletiedosta. Historian hämärään jää tosiaan tarkka tieto siitä, mistä omistuksesta on kysymys ja myös todistuksen keskiössä olleen kuolleen lapsen nimi. Sen sijaan todistuksesta selviää laajasti Nicken vaimon sukulaisuussuhteita sekä mm. kahdentoista lautamiehen nimet ja kotipaikat sekä vielä kolmannentoista todistajan ja kotipaikka: Lassi Siippoosta. Näistä sirpaleista historiankirjoittajat yrittävät luoda kokonaiskuvaa.

Mistä Tuusula sai nimensä?

Tuusulan sanotaan saaneen nimestä jokin Tuusa-nimisen miehen nautintaoikeuksista alueisiin nykyisen Tuusulan tienoilla, samaan tapaan kun Klemetskogin (Ruotsinkylän) epäillään olleen jonkin Klemetin metsä. Todisteeksi kartoista löytyy merkintä "Tusun Ma". No missäpä tuo Tuusan maa sitten sijaitsee? No, Lahelassapa tietenkin. Löytyy Lahelan isojakokartasta vuosilta 1762 ja 1781.

Näyttääpä tarkoittaneen Lahelanniityn lounaispuolista aluetta, joka sijoittuu tulevan Lahelanpelto II:n kaava-alueen etelälaitaan. Lahelanpelto II:n kohdalla ollaan siis tuusulalaisittain perimmäisten kysymysten äärellä.

2 kommenttia . Avainsanat: Tuusula, Lahela, Vantaa, Helsingin pitäjä, paikallishistoria, sukututkimus, paikannimet

Wanted: Lahelan isojakokartat 1762 ja 1781

Keskiviikko 18.12.2013 - Reino Myllymäki

Olen koostanut Lahelan historiallisia karttoja omalle sivulleen. Ajanjakso kattaa huikeat 313 vuotta vuodesta 1700 nykypäivään.

On helppo havaita, mitä on löytynyt ja vaikea sanoa, mitä puuttuu. Mutta ainakin kaksi sellaista karttaa puuttuu, jotka täydentäisivät vuosien 1700 ja 1840 välistä ammottavaa aukkoa. Toinen kartta on vuodelta 1762 ja kuvaa Lahelan isojakoa (pellot), toinen vuodelta 1781, jolloin isojaossa jaettiin metsät.

Jos sinulla on tietoa näistä kartoista, jotka kyllä ovat olemassa (edellinen Suur-Tuusulan historian I osassa ja jälkimmäinen II osassa, kts. pdf-tiedosto), otappa yhteyttä allekirjoittaneeseen, jos ei muuten niin yhteydenottolomakkeella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lahela, historia, kartta, isojako

674 600 euroa

Lauantai 16.11.2013 - Reino Myllymäki

Lahelantien ja Ristikiventien risteyksen kiertoliittymä on sitten päätetty rakentaa ja urakka annettu Lemminkäinen Infralle hintaan 674 600 euroa + alv. Summa on suurempi kuin kiinteistöveron hienoisella korotuksella saadaan kasaan.

Huikea summa rahaa. Samalla summalla olisi pienempiin hankkeisiin käytettynä voitu saada paljon enemmän aikaan liikenneturvallisuudelle. Mielestän pelkästään yhden liikennevaloilla varustetun suojatien rakentaminen Lahelantielle Ali-Seppäläntien kohdalle olisi tuonut paremman turvallisuuden lahelanpeltolaisille koululaisille. Nyt asia jää ikuisesti selvittämättä.

Nyt täytyy vain toivoa, että kiertoliittymä ihan aikuisen oikeasti parantaa Lahelanpellon koululaisten koulutien turvallisuutta. Ja hiljentää ajonopeuksia.

Muutama kysymys kuitenkin herää:

  • Riittääkö kiertoliittymä lahelanpeltolaisille niin, että alakoululaiset päästetään tämän jälkeen kulkemaan tuon risteyksen kautta Vaunukankaalle?
  • Suostuvatko Lahelanpellon yläkoululaiset koukkaamaan tuon risteyksen kautta kulkiessaan Hyrylän koulukeskukseen tai Riihikallioon?
  • Houkutteleeko kiertoliittymä Ristikiventieltä tulevaa raskasta liikennettä käyttämään suuria ajonopuksia, kun sieltä päin tulevalla on lähes esteetön ajoreitti etelään Lahelantielle?

Tiedossa on myös lahelalaisten liikkumista vaikeuttava työmaa. Liikenne Jokitiellä vilkastuu varmasti. Ainoa väliaikainen hyöty lienee, että myös läpikulkuliikenne Lahelantiellä vähenee ja siirtyy muualle.

Tämä yksittäisen kuntalaisen vaikutusmahdollisuuksien pienuus paikallisiin asioihin hämmentää. Ei näköjään riitä muistutusten jättäminen, ei blogikirjoittelu, ei kunnanvaltuutetuille puhuminen.

Tämän investointikohteen erityispiirre oli se, että kunnan ja ely-keskuksen välinen raja on hieman risteyksen eteläpuolella. Kunnan ja ely-keskuksen yhteistyö on ollut syystä tai toisesta huonoa. Siksi kunta halusi toteuttaa "turvallisuudenparantamistoimenpiteensä" omalla alueellaan. Ali-Seppäläntien liikennevaloilla varustettu suojatie olisi ollut halvempi mutta ely-keskuksen puolella.

Kannattaa muistaa, että me veronmaksajat maksamme kustannukset lopulta riippumatta siitä, maksetaanko kustannukset aluksi kunnan vain ely-keskuksen kassasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lahela, Lahelantie, liikenne, turvallisuus, koulutie

Vanhemmat kirjoitukset »