Vuodet eivät ole veljeksiä

Share |

Maanantai 7.9.2015 - Reino Myllymäki


Sanotaan, että sade herättää luonnon. Alkukesän sateet huomioon ottaen voi todeta myös, että jos luonto ei olisi näillä sateilla herännyt, se olisi kuollut sukupuuttoon...

Sanotaan myös, että Suomen kesä on lyhyt. Vähältä piti, ettei voitu sanoa sen rajoittuneen perjantaihin ja lauantaihin 3.-4.7. Mutta sitten tuli elokuu, joka korvasi menetykset. Paitsi, että melkein kaikilla alkoi jo työt...

Nyt maanviljelijät tuskailevat puintien kanssa. Viljan puinti - niinkuin heinäntekokin - vaatii poutaa. Kaikki menee pieleen, jos vähän väliä sataa. Eikä se vilja siellä pellossa enää parane, päinvastoin: vaarana on, että se pilaantuu tai jää kokonaan korjaamatta.

Kirjoittaessani Ruotsinkylän kyläpäiwänä 19.9.2015 julkistettavaa Lahelan kyläkirjaa Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut ja lukiessani Mirja Alholan kirjaa Ruohottuneet polut vuodelta 1995, saatoin todeta, että samantapaisia tilanteita on ollut aikaisemminkin.

Hän kirjoitti: "Vasta toukokuun puolivälissä alkoi sataa. Ja juuri silloin pitäisi kylvää. Sateet estivät nyt kylvämisen ja sadetta riitti. Vasta toukokuun 25. päivänä pääsivät koneet vihdoinkin pellolle. Se on auttamattomasti myöhäistä... Moni viljelijä luopui aiemmista suunnitelmista ja jätti vehnät kylvämättä. Ohra kerkiäisi vielä..."

"Kesäkuussa satoi melkein jokaisena päivänä. Ilan lämpötila nousi 6-10 asteeseen päivisin, öisin oli pakkasasteitakin... Juhannus oli lähestymässä. Tullessani kesämökiltä Kerimäeltä, katselin junan ikkunasta peltoja. Yöllä oli satanut rankasti, kuten edellisinä päivinäkin. Heinä- ja ruispellot olivat maata muöten laossa, nousevatko lainkaan? Jos eivät nouse, niin ainakin ruis tuhoutuu... Radio ennusteli koko kesän vain huonoja ilmoja... Kerran he varoittivat hallanvaarasta ja ukkosesta yhtäaikaa. Niin tapahtuikin..."

"Tämän kylmyyden ja sateen keskelle tuli heinäkuussa naistenviikko. Kas, aurinko lehahti paistamaan. Kokonaista viisi kuumaa päivää saimme nauttia kesän lämmöstä... Naisten viikon päätyttyä satoi taas ja lämpö loppui."

"Elokuun ilmat olivat yhtä kurjia. Sateitten lisäksi puhalsivat kovat tuulet, ohra sentään kasvoi ja alkoi valmistua elokuun lopulla. Elokuun viimeisenä päivänä minut pysäytti uusi ääni. Ei tuntematon, mutta uusi tälle kesälle. Se oli puimurin puhetta!"

"Syyskuussa pääsivät useat Tuusulan viljelijät puimaan ohraa... Mutta 25.9. satoi taas ihan kammottavasti, pellot olivat toivottoman pehmeitä. Jokainen sadepäivä lisäsi tuhoa määrättömästi."

"Tuli lokakuu. Entä millainen? Tuli oikea loistolokakuu. Ei satanut. Kaikki se ränsistynyt vehnäkin, mikä jotenkin oli kasvanut, saatiin korjatuksi Tuusulan olosuhteissa... Koko 'kesän' paras kuukausi oli lokakuu."

Vuosi oli 1987. Itse olin töissä Kokkolan kaupungin isännöitsijäntoimistossa ja sinä kesänä vuoti katto jos toinenkin...

Vuodesta 1987 on sään ennustaminen parantunut todella paljon. Silti pitkän aikavälin ennusteiden luotettavuus on edelleen niin ja näin. Ilmasto on monimutkainen systeemi, jossa on jonkinlainen takaisinkytkentä. Regressio keskiarvoa kohden.

Niille, jotka nyt tuskittelevat puintien kanssa, toivon voimia ja uskoa siihen, että ilmat paranevat. Myös syksyllä 2015. Vaikkei vuodet veljeksiä olekaan.

Avainsanat: sää, vuodenajat, paikallishistoria, Lahela


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini