Roskapostia, roskapostia

Maanantai 18.6.2018 - Reino Myllymäki

Vaikka normaalisti käyn läpi ja tyhjennän sähköpostilaatikkoni roskapostikansion parin kolmen päivän välein, nyt annoin sinne kertyä noin 200 viestiä tutkiakseni, millaista postia sinne kertyy.

Ei roskapostia 2 %

Roskapostikansioon oli päätynyt viisi viestiä, jotka eivät sinne kuuluneet. Ei siis kannata kipata roskapostia käymättä läpi roskakoriin, sillä silloin menee myös arvoposti hukkaan.

Nigeria-tyyppinen huijaus 1 %

Otokseen sisältyi vain yksi ns. Nigeria-tyyppinen huijausviesti. Eli yritetään uskotella, että minulle olisi tulossa rahaa rutkasti, kunhan vain korvaan viestin lähettäjän kulut. Ei ole tulossa, mutta nigerialaiseen elintasoon on saatavissa merkittävä kohotus muutamankaan huijatun lähettämistä rahoista. Älä usko moiseen!

Todennäköisesti huijaus 2 %

Kolme oli sellaisia viestejä, joissa oli pitkä englanninkielinen sepustus jostain. Saattaa olla alkeellisia mainosviestejä, mutta voi olla myös phishing-tyyppinen juttu tai jopa yritys saastuttaa koneeni viruksella, jos viestissä on ollut liitetiedosto.

Apple ID:n salasanan nollaaminen 2 %

Klassinen ilmoitus siitä, että Apple ID:si on nollattu tai lukittu tietoturvasyistä, oli roskapostikansiossa vain neljä kertaa. Kysymyksessä on taitavasti mietitty ja toteutettu phishing-yritys, jonka tarkoitus on harhauttaa minut antamaan Apple-tunnukseni ja salasanani huijarille. Älä anna, en minäkään!

Bitcoin ja kryptovaluutat 7 %

Olen määritellyt Bitcoin- ja muut kryptovaluuttaviestit roskapostiksi. Kun tavallisille ihmisille aletaan kauppaamaan jotain sijoituskohdetta, homma on tavallaan jo ohi, jolloin etsitään maksajia muiden virheinvestoinneille. Eli rahat menevät, mutta mitään arvokasta ei ole tulossa vastineeksi, siis oikeasti. Vähän samanlainen tilanne, jos taksikuski alkaa antamaan sijoitusneuvoja: myy kaikki osakkeesi heti!

Nouda 500€ lahjakortti Prismaan! 11 %

Viestin tarkoitus on saada sinut klikkaamalla jotain linkkiä ja antamaan tietojasi. Kysymyksessä on tietojen kalastelu- eli phishing-yritys. Älä mene halpaan: Prisma ei jaa lahjakortteja sähköpostissa eikä sinulle ole tulossa yllättäen rahaa tuntemattomaltakaan.

Meiltä käsirahan asunnon ostamiseen? 17 %

Uusi ilmiö on synnyttää tarve, jonka rahoittamiseen on tarjolla lainarahaa. Eli kyseessä on heikosti naamioitu pikavippitarjous. Joskin kulutustarpeen herättely samassa yhteydessä se vie roskapostin lähettäjän niiden joukkoon, joille on helvetin pimeimmät paikat varattu.

Hae 20 ilmaiskierrosta 23 %

Erilaisia nettikasinotarjoukselta näyttäviä viestejä oli 46 kappaletta. Tarjottiin ilmaisia kierroksia tai kerrottiin, että saisin rahaa, jos käyttäisin sen kasinossa.

Lainapäätös ja rahat tililläsi jopa viidessä minuutissa? Katso miten 45 %

Erilaisia verhoilemattomia pikavippitarjouksia oli 90 kappaletta. 2 000 euroa, 5 000 euroa, jopa 50 000 euroa olisi tarjolla. Velka on veli otettaessa, velipuoli maksettaessa, sanotaan. Kun laskee mukaan nuo verhoillut lainatarjoukset, yhteensä lainatarjouksia oli yli puolet roskapostin sisällöstä.

Eikö seksiä ollenkaan?

Yksi viesti liittyi seksiin ja se näytti phishing-viestiltä. Joskus erilaisten seksijuttujen osuus roskapostista on ollut kolmannes ja myös "Viagra-tarjouksia" on ollut runsaasti, nyt ei yhtään. Ilmeisesti palveluntarjoajan suodattimet jo suodattavat tällaiset pois.

Summa summarum: paljon vahingollista oli taas tarjolla roskapostin joukossa. Kannattaa varoa viestejä, joissa on paljon linkkejä tai yksi, jota klikkaamaan houkutellaan. Kannattaa myös varoa liitetiedoston sisältämiä viestejä, kun ne tulevat tuntemattomalta tai tutuksi naamioituneelta henkilöltä. Jos viestissä jokin - esimerkiksi "hoono soomi" herättää epäilykset, parasta heittää viesti roskakoriin.

1 kommentti . Avainsanat: roskaposti, phishing, huijaus

Eivät ole vuodet toistensa veljeksiä, tosiaan

Tiistai 3.4.2018 - Reino Myllymäki

On huhtikuun toinen ja sataa lunta. Kun saimme pihan puhdistetuksi, kävin vilkaisemassa säätilastoja.

On huhtikuun toinen ja termisestä keväästä ei ole tietoakaan. 2014-2015 terminen kevät alkoi jo helmikuussa. 2016-2017 maaliskuussa. 2013 taisi olla se ennätysmyöhäinen kevät. Mutta kyllä nyt ennätyksiä rikotaan.

Muistan, että olin huhtikuussa 1996 kansainvälisessä konferenssissa Australiassa ja kerroin kyselijöille, että olin ollut huhtikuun 1. päivänä hiihtämässä. Muistan paikankin, käytiin Espoosta Petikossa hiihtelemässä aamusella, kun yöllä oli ollut pakkasta. Mutta pian tuon jälkeen lumet sulivat pois.

Nastarenkaiden käyttöaika päättyy maanantaina 9.4., ellei säät toisin edellytä. Saas nähdä...

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, sää

Tökkivä netti

Maanantai 5.3.2018 - Reino Myllymäki

Helmikuun pikakyselyyn vastasi 31. Vastausten perusteella 55 %:lla netti tökkii iltaisin, 16 %:lla joskus ja 29 %:lla netti ei töki. Kellään ei töki jatkuvasti.

Helmikuun alussa, kun laitoin kyselyn liikkeelle, minulla oli ongelmia. Meillä on sekä ADSL että 4G, molemmat Elisan toimittamina. ADSL:n pitäisi pystyä 12/1 megan ja 4G 150/50 megan siirtonopeuteen, mutta varsinkin tuo kauttamerkin takana oleva paluuvirta oli luokkaa 0,1-0,6 megaa molemmissa. Kun kännykässä oleva Telian yhteys antoi paremman palvelun, päättelin että Elisalla on Lahelan alueella jokin laajempi ongelma, joka koskettaa sekä ADSL- että 4G-yhteyksiä.

Laitoin häiriöilmoituksen netin kautta liikkeelle. Laitoin sen laajakaistapuolelle, josta yritettiin soittaa, kun olin elpymässä sohvalla. Mitäpä sitä muuta tekisi, kun netti tökkii? En saanut soittajaan yhteyttä, mutta sähköpostiin tuli viesti, jossa luvattiin laajakaistayhteyteni tutkia. Samalla ilmoitettiin, että mobiiliverkkojen puolelle oli annettu soittopyyntö minua varten tuntia myöhemmäksi.

Laajakaistayhteys katkesi ja alkoi sen jälkeen toimia. Elisa mittasi yhteysnopeudeksi 12/0,9 megaa, minä vähän vähemmän, joka saattaa merkitä sitä, että modeemissa on jotain vikaa. No, alkaa sillä olla ikää jo pari vuotta. Mutta tökkiminen loppui.

Tunnin päästä soitti tuki-ihminen Elisan mobiilipuolelta. Erinäisten kokeilujen jälkeen selvisi, että Nahkelaan oli asennettu tuoretta tekniikkaa. 4G-modeemini oli automaatilla ja ilmeisesti yritti käyttää tätä LTE 2400 -tekniikkaa onnistumatta. Kun ohjeiden mukaan kokeilin vaihtaa yhteystapaa, LTE 800 -moodilla alkoi löytyä potkua jopa niin, että nopeus vastavirtaan muodostui paremmaksi kuin myötävirtaan.

Elisa hoiti häiriötilanteet lopulta mallikkaasti. Nämä kuluttajakäyttöön tarkoitetut liittymät on tarkoitettu lähinnä nettiselailuun, joten myötävirta (downstream) on niissä merkittävästi suurempi kuin vastavirta (upstream). Mutta nettiselailukin alkaa tökkiä, jos vastavirtapuoli menee tukkoon, sillä ohjauskomennot eivät silloin välity.

Vielä pahempi tilanne syntyy pilvipalvelujen käyttäjille. Tiedostoja pilveen ladatessa käytetään juuri tuota vastavirtapuolta ja niinpä suurien tietomassojen lähetys esimerkiksi ADSL:n vajaalla megalla kestää pahimmillaan tunteja. Sama koskee tietysti myös suuria tiedostoja sähköpostilla lähetettäessä.

Niinpä ne, jotka kotoa käsin tekevät töitä tietokoneella, tarvitsisivat toimivat tietoliikenneyhteydet. Uusille asuinalueille on luvassa kuitupohjaisia yhteyksiä, joiden nopeudet ovat sitä luokkaa, että tökkiminen ei ole todennäköistä. Mutta tänne Alikylän puolelle moisen hankkiminen maksaisi asennusmaksuna 12 000 euroa, joten jää haaveeksi.

Seuraavassa pikäkyselyssä kyselenkin tuota etätyöasiaa.

1 kommentti . Avainsanat: internet, nettiyhteys, laajakaista, 4G

Kesä ilman hellettä

Torstai 31.8.2017

Vuodet eivät ole veljeksiä, sanotaan. Välillä tuntuu siltä kuin ne eivät olisi edes serkuksia.

Kesää 2017 on valiteltu riittävästi, joten vältän valittelun jatkamista, kirjaan vain muutamia lahelalaisia tosiasioita ylös.

Talomme lämmönsäätöjärjestelmään kuuluva ulkolämpömittari on tallentavaa mallia. Se kirjaa ylös huiput ja matalimmat lämpötilat kuluvalta ja edelliseltä päivältä, kuluvalta ja edelliseltä kuukaudelta ja kuluvalta ja edelliseltä vuodelta. Lisäksi se muistaa käyttöhistoriansa kaikkein korkeimmat ja matalimmat lämpötilat.

Tuo käyttöhistoria ulottuu vuoteen 2011. Silloin herättyämme totesimme lattioiden olevan kuumia. Lämmönsäätöjärjestelmän prosessorikortti oli pimahtanut ja laittanut lattialämmitykset hätäteholle. Muutoin huiput olisivat kesältä 1999, jolloin laite kirjasi yli 30 asteen lämpötiloja.

Asiaan. Inhorealistinen mittarimme, jonka anturi on idän puolella syvässä varjossa, kirjasi kesän huippulämpötilaksi 24,2 astetta 12.8. klo 17. Heinäkuun lämpöhuippu oli 23,8 astetta 28.7. Kesä- tai toukokuussa ei ollut lämpimämpää missään vaiheessa, sillä vuoden lämpöhuippu oli tuo 12.8. mitattu.

Se oli kesä ilman hellettä ja itse asiassa se kaikkein kesäisin kesä sijoittui heinäkuun loppuun ja elokuulle. Toivottavasti lämpimiä ja sateettomia päiviä piisaa syyskuun puolelle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, vuodenajat, uskomukset

Teidät on laskettu!

Maanantai 14.8.2017 - Reino Myllymäki

Lähes jokavuotinen kesälomien lopetusrituaaleihini kuuluu Ruotsinkylän Koti ja Koulu ry:n järjestämään suojatiepäivystykseen osallistuminen. Koska koulut alkoivat tänä vuonna torstaina, päivystys järjestettiin perjantaina 11.8. ja maanantaina 14.8. klo 7.30-9.

Itse päivystin Lahelantien Alikyläntien risteyksessä sijaitsevan suojatien luona, niinkuin aina. Koska suojatie on hiljainen, viihdytin itseäni taas laskemalla liikennettä. Suojatiepäivystyksen päätehtävä - autoilijoiden muistuttaminen siitä, että liikenteessä on taas uusia pieniä koululaisia - tuli siitä huolimatta tehtyä.

Sekä laskennan että näppituntuman perusteella liikenne on kasvanut. Tänään klo 7:44-7:59 mitatussa aikajaksossa risteyksen läpi ajoi 672 autoa tunnissa. Maanantaina liikenne oli 20 % vilkkaampaa kuin perjantaina. Ja kymmenen vuoden perspektiivillä jäi semmoinen tuntuma, että sellaiset hiljaiset, jolloin yhtään autoa ei ole näkyvissä, ovat sekä harvinaisempia että lyhyempiä.

Vaikka semmoinen tuntuma jäi, että liikennekulttuuri on Lahelantiellä parantunut, poliisilla olisi rutkasti sakotettavaa. Joka kymmenes ajaa kännykkä korvalla ja joka kolmas ajaa Alikyläntieltä stop-merkin takaa pysähtymättä ja lopuistakin osalla hiljentäminen sillä kohtaa jää täyttämättä lain kirjaimen vaikka hengen täyttääkin. Lisäksi Lahelantietä ajavien joukossa on kaahareita, tänäänkin yksi vihreä pakettiauto ajoi yhdeksän maissa kahdeksaakymppiä paikan ohi.

Ehdottomasti positiivisin kokemus liittyy paikallisen betoniaseman autoon. Se pysähtyi perjantaina päästämään nuoren koiranulkoiluttajan suojatietä Lahelantien yli, vaikka autossa oli kuorma päällä ja ylämäki edessä. Auto lähti liikkeelle todella r a s k a a s t i !

Entä kokonaissaldo. Laskin liikenteen tunnin ja vartin ajalta sekä perjantaina että lauantaina. 1 161 henkilöautoa, moottoripyörää ja mopoautoa, 61 raskaaseen liikenteeseen kuuluvaa ja 18 mopoa, yhteensä 1 240. 15 suojatietä käyttävää lasta ja 8 aikuista, yhteensä vain 23.

Teidät on laskettu!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, suojatie, vapaaehtoistyö, koululainen

Kylmin alkukesä miesmuistiin?

Maanantai 3.7.2017 - Reino Myllymäki

Alkukesä on ollut kolea. Ilmatieteen laitoksenkin mukaan näin koleita kesäkuita sattuu yksi kymmeneen vuoteen. Onko miesmuistin pituus siis kymmenen vuotta?

Ei ole. Se on kolme vuotta. Tasan kolme vuotta sitten kirjoitin, kuinka mielestäni kesäkuuhun sopii kaksi ja heinäkuuhunkin yksi huono viikko. Vuonna 2014 ne sattuivat peräkkäin: juhannuksen alusviikko, juhannuksen jälkeinen viikko ja heinäkuun eka viikko. Siinä oli mansikanviljelijöilläkin tekemistä.

Kolme vuotta sitten lähdimme käymään Norjassa. Lähtöpäivä taisi olla 4.7. Ajoimme Vaasaan - satoi ja lämpötila 13 astetta. Menimme sateessa yli Uumajaan. Jatkoimme Lyckseleen sateessa ja 13 asteen lämpötilassa. Kölivuoristossa oli kylmempää. Mo i Ranassa satoi ja oli 13 astetta. Bodössä taivas repesi, aurinko alkoi paistaa ja lämpötila kohosi 20 asteeseen.

Kiirunasta lähdön jälkeen ajoimme tunturitietä. 28 astetta ja paarmoja. Kalixjokilaaksossa oli peräti 32 astetta. Kesä tuli mukanamme Suomeen.

Lämmintä riitti silloinkin, miksei tänäkin vuonna?

Hyvää ansaittua lomaa kaikille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, vuodenajat, uskomukset

Ruotsinkylän koulun Suomi 100 vuotta -lehti

Keskiviikko 21.6.2017 - Virpi Vartiala

Ruotsinkylän koulun oppilaat toteuttivat Suomen juhlavuoden kunniaksi koulun Kotkotus-lehden teemalla Suomi 100 vuotta oppilaiden silmin ja ajatuksin. Lehti on hyväksytty osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Lehti jaettiin kevätjuhlassa koulun oppilaille ja henkilökunnalle. Lisäksi lehteä toimitettiin kunnalle ja Lottamuseolle.

Oheisessa liitteessä koulun lehti sähköisenä, klikkaa:

Ruotsinkylän koulun Suomi 100 vuotta Oppilaiden silmin ja ajatuksin

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi 100 vuotta, Ruotsinkylän koulu

Nähdään Kaivopuistossa perjantaina 9.6.!

Torstai 8.6.2017 - Reino Myllymäki

Tällaista ei tapahdu joka kesä. Ei todellakaan, viimeksi lentonäytös Helsingin Kaivopuistossa oli vuonna 1955, eli 62 vuotta sitten. Mutta huomenna se tapahtuu.

Kaivopuiston lentonäytös on Vantaalla sijaitsevan Suomen Ilmailumuseon ja sen yhteistyökumppaneiden Suomi 100 -teemaan ponnistus; haaveena on tehdä tapahtumasta teeman suurin yleisötapahtuma. Siihen riittäisi 100 000 osallistujaa.

Kaikki syyt jättää väliin huominen klo 16 alkava lentonäytös ovat tekosyitä. Tapahtuma on lähellä ja se on ilmainen. Lentonäytökset järjestetään yleensä lentokentillä, joissa sateenvarjot ovat kiellettyjä. Kaivopuiston lentonäytös järjestetään merialueella ja sateenvarjotkin olisivat sallittuja. Mutta sääennusteen mukaan niitä ei tarvita: tulossa on puolipilvistä, +17 C ja 4 m/s. Parempaakin on ollut - mutta harvoin!

Allekirjoittaneella oli mahdollisuus osallistua tänään iltapäivällä medialle tarjoitettuun tilaisuuteen, jossa pääsimme Helsinki-Vantaan platalle katsomaan mm. Gripenin ja Eurofighter Typhoonien saapumista. Tässä maistiainen:

Eurofighter_Typhoon_1_720x405.jpg

Nähdään huomenna Kaivopuistossa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilmailuhistoria, ilmailu, lentonäytös

Varokaa ovelaa huijaussähköpostia

Torstai 16.2.2017 - Reino Myllymäki

Sain eilen sähköpostiviestin. Viesti näytti vastaukselta erään toisen henkilön kanssa käymääni sähköpostikeskusteluun. Sovimme viestistä tuotteiden myynnistä erään tapahtuman yhteydessä ja viesti sisälsi mm. hintoja. Todelliseen sähköpostikeskusteluun oli lisätty vain liitetiedosto Scan.doc, joka esikatselussa näytti skannatulta laskulta.

Liitetiedoston esikatselussa avautui englanninkielinen varoitusikkuna, jossa kerrottiin Microsoft Office Word -dokumenttin näyttämiseen liittyvästä ongelmasta, jota oltiin korjaamassa. Varoitusviestin otsikko kehotti kaksoisklikkaamaan (DOUBLE CLICK to view this document) dokumenttia, jotta saisi sen näkyviin... hyhmäisessä kuvassa näkyin dokumentista kuitenkin sana "INVOICE".

Samassa muistin maksaneeni jo tuohon keskusteluun liittyvän laskun. Eikä se ollut eikä olisi voinut olla englanninkielinen... Tarkemmin katsottuani viesti ei tullutkaan liikekumppaniltani, vaan osoitteesta chebot67@yandex.ru.

Aikaisemmin raportoin Apple ID:n nollaamiseen liittyvästä phishing-viestittelystä, joka näyttää jatkuvan yhä. Se oli ovelin kohdalle sattunut hämäysyritys. Nyt se jäi kakkoseksi.

Olen edelleen hämmentynyt. Mistä joku on saanut käsiinsä minun ja liikekumppanini viestienvaihtoa, miten hän on onnistunut tajuamaan, että viestiin voidaan odottaa vastauksena laskua... Ovelaa.

Kun Apple ID:n nollaus -viestin yhteydessä saajista meni halpaan kuulemma 80 %, moniko selviää tästä uudesta yrityksestä kuivin jaloin?

Siis: vaikka viesti näyttäisi tulevan tutulta henkilöltä ja vaikka viestin sisältö näyttää luontevalta, suhtaudu varovaisuudella, jos viesti sisältää liitetiedostoa tai sinua pyydetään klikkaamaan linkkiä tai tiedostoa. Tarkista myös, onko viesti lähtenyt oikeasti siltä henkilöltä, jolta se näyttää tulleen. Ja jos ei ole, lisää oikea sähköpostiosoite roskapostisuodattimesi kiellettyihin osoitteisiin. Muuta tässä ei kai oikein voi tehdä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tietokonevirus, hakkerointi, phishing, haittaohjelma

HSL:ssä siis Tuusulan joukkoliikenteen tulevaisuus

Tiistai 14.2.2017 - Reino Myllymäki

Tuusulan kunnanvaltuusto päätti äänin 31-20 liittää Tuusula Helsingiseudun Liikenteeseen eli HSL:ään.

Päätös oli vaikea, enkä kadehdi kunnanvaltuutettujen osaa. Itse en onnistunut selvää kantaa asian suhteen muodostamaan, sillä asia oli ja on monimutkainen. Kolmella pikakyselyllä pyrin kuitenkin selvittämään asukkaiden kantaa:

  • Niin kauan kun ei puhuta rahasta ja suorien yhteyksien muuttumisesta syöttöliikenteeksi Kehäradalle, HSL-liitos sai vankkaa kannatusta sekä joukkoliikenteen että oman auton käyttäjien joukossa.
  • Kun muistutettiin kustannusten noususta ja suorien yhteyksien menettämisestä, kannatus romahti, etenkin joukkoliikenteen käyttäjien joukossa.
  • Pelkästään Tuusulan vetovoimaa HSL-liitoksen seurauksena tutkittaessa valtaosa oli sitä mieltä, että HSL-liitos parantaa kuntamme vetovoimaa.

Jos ei osaa sanoa mitään järkevää, kannattaa pysyä hiljaa.

Nyt kunnanvaltuusto päätti liittyä 31-20 HSL:ään. Päätös on tehty, aletaan elää sen mukaan. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joukkoliikenne,

Vaara hyvää tarkoittaen

Tiistai 11.10.2016 - Reino Myllymäki

Prince of Persia -tietokonepelissä on semmoinen giljotiiniportti, jossa sahalaitaiset terät ylhäältä ja alhaalta lyövät tasaiseen tahtiin yhteen. Pelaajan on osattava mennä portista läpi sellaisessa rytmissä, että pelihahmo ei jää terien väliin, sillä silloin se kuolee.

Tietokonepelissä pelihahmolla on kuitenkin monta elämää. Oikeassa elämässä ihmisellä on vain tämä yksi. Esimerkiksi eilen Vihdissä erään koululaisen koulumatkasta tuli viimeinen, kun kuorma-auto töytäisi hänet kuoliaaksi.

Itselle eräs tapahtuma palautui tänään mieleen. Tuo tapahtuma tapahtui vuosia sitten, ennenkuin ELY-keskus rakensi yllättäen liikennevalot Klemetskogin koulun eteen. Silloin paikalla oli vain suojatie, jonka Kleivintien puoleisessa päässä odotti kaksi lasta tien ylitystä.

Pysähdyin suojatien eteen. Valitettavasti vain tutkimusaseman suunnasta tullut auto ei pysähtynyt. Painoin tyytyn pohjaan. Lapset säikähtivät mutta henki säilyi.

Asia palasi tänään mieleen, kun edessä oleva auto pysähtyi Bergan kaarteessa Tapionpöydänkujan kohdalla antamaan tietä koululaiselle. Toisesta suunnasta tuli rekka. Onneksi koululaisen seurassa oleva aikuinen viittilöi pysähtyneen auton jatkamaan matkaa, minkä tämä tekikin.

Samasta ilmiöstä on raportoitu Facebookin Lahela-ryhmässä. Varsinkin koulujen alkamisen tienoilla ihmiset huomaavasti pysähtyivät suojateiden eteen päästämään koululaiset yli. Mutta heitä pysähtyi muuallekin, kuten Ali-Seppäläntien kohdalle, jolloin syntyi tämä vaarallinen giljotiini. Kun paikalla ei ole suojatietä, toisesta suunnasta tuleva ei tajua syytä, miksi toinen on pysähtynyt eikä ymmärrä, että hänen itsensäkin pitäisi pysähtyä.

Pysähdytään siis vain suojateiden eteen, sillä kaikki muu on vaarallista. Sekä pienille koululaisille että myös meille isoille kuskeille. Takaa tulija kun ei välttämättä huomaa pysähtynytt autoa ja syntyy peräänajo.

Mutta pysähdytään siis suojatien eteen, jos joku on aikeissa mennä yli. Ja niille, jotka odottavat suojatien päässä: näyttäkää aikeenne mennä yli! Poispäin tai maahan katselu ei ole merkki ylitysaikeista.

Suojateitä tarvitaan lisää. Ali-Seppäläntien kohdalle on luvassa suojatie Lahelanpelto II -asemakaavan toteutuksen yhteydessä. Maaniityntien kohdalle on suojatiesuunnitelma jo Ely-keskuksen toteutuslupaprosessissa. Daalintien suojatiestä en ole kuullut mitään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, tieliikenne, kevytliikenne, suojatie, koululainen

160-17-1 187

Maanantai 15.8.2016 - Reino Myllymäki

Osallistuin viime viikolla Ruotsinkylän Koti ja Koulu ry:n järjestämään suojatiepäivystykseen perinteisellä paikallani eli Lahelantien ja Alikyläntien risteyksessä eli "vanhan kaupan kulmalla".

Viime vuonna päivystykset jäivät tosin väliin polvileikkauksen takia mutta muuten olen osallistunut tähän syksyiseen rientoon joka vuosi siitä saakka, kun tietoisuuteeni tämä vapaaehtoistyön muoto on tullut. Heti, kun tiedän milloin koulut Tuusulassa alkavat, varaan kalenteristani loppuviikon aamuhetket suojatiepäivystykselle.

Aikaisemmin olen päivystänyt jotain 8.15-8:50, kun olen huomannut, että ennen klo 8.20:tä ei tuolle suojatielle koululaisia tule. Nyt päivystysaikaa oli venytetty klo 7.30-9 ihan perustelluista syistä ja niinpä yritin päästä suojatielle puoli kahdeksaksi, vaan en onnistunut. Kahden aamun yhteistulos oli kuitenkin 160 minuuttia suojatiepäivystystä.

Alikyläntien risteys ei ole kovin suosittu Lahelantien ylityskohta, vaikka suojatie sinänsä on paremmanpuoleinen keskikorokkeineen. Kun Ruotsinkylän koululle mentäessä edessä on heti jyrkkä mäki, alikyläläiset lapset menevät Lahelantien yli Hernemäentien risteyksessä, sillä sitä pidemmälle ei Lahelantietä ylittämättä pääse. Kahden aamun saldo oli 17 kouluikäistä ylittäjää, joista alle puolet lähti kipuamaan kohti Ruotsinkylän koulua ja reilut puolet kohti Mikkolan koulua tai itse asiassa todennäköisemmin kohti Hyrylän koulukeskusta.

Suojatiepäivystäjän oikeuksiin ei paljoa kuulu. Päätehtävä on patsastella huomioliivissä lähellä suojatietä ja olemassaolollaan muistuttaa autoilijoille, että koulut ovat taas alkaneet ja pieniä koululaisia on liikenteessä. No, toki tehtäviin kuuluu myös varoittaa, rohkaista, opastaa ja tarvittaessa saattaa koululaisia yli suojatien - ja lisäksi tervehtiä suojatien eteen pysähtyviä tai ylittäjien takia vauhtiaan hiljentäviä autoilijoita. No, suojatiepäivystäjä sai spontaaneja tervehdyksiä autoilijoilta tänä vuonna aika paljon ja niihinkin tuli vastattua.

Aika kuluu rattoisammin, jos on jotain tekemistä. Minä kulutan aikaani laskemalla autoja ja kaksipyöräisiä Lahelantien käyttäjiä. Jaon jakson max. 15 minuutin jaksoihin ja lähetin tulokset kännykän sähköpostilla itselleni 15 minuutin välein. Tuon 160 minuutin aikana pisteeni ohitse kulki 1 187 moottoriajoneuvoa. 7,4 ajoneuvoa minuutissa.

Ennen kahdeksaa on eniten liikennettä, perjantaina klo 7.35-7.50 pisteeni ohi ajoi 157 ajoneuvoa eli liikennetiheys oli peräti 628 ajoneuvoa tunnissa. Autoja tulee 5-15 auton letkoissa eikä tyhjiä hetkiä juuri ole. Kahdeksan ja erityisesti puoli yhdeksän jälkeen liikenne rauhoittuu. Esimerkiksi torstaina klo 8.30-9.00 autoja tuli 161 eli liikennetiheys oli 322 ajoneuvoa tunnissa. Letkoja tulee edelleen mutta väliin tulee hetkiä, jolloin näköetäisyydellä mihinkään suuntaan ei ollut ainuttakaan ajoneuvoa. Tästä tuli mieleen, että kokemus tien ruuhkaisuudesta näihin aikoihin perustuu suurelta osin sattumaan; jos kohdalle sattuu viiden auton letka, johon menet kuudenneksi, koet tien ruuhkaiseksi ja jos tyhjä tie, koet ei-ruuhkaiseksi.

1 187 ajoneuvosta raskaita ajoneuvoja oli 73 (6 %) sekä mopoja ja mopoautoja 35 (3 %). Raskaista ajoneuvoista osa oli linja-autoja ja osa kuorma-autoista tuli tarkastelujakson aikana tallennettua kahdesti, mennen tullen. Eli kävivät viemässä tai noutamassa jotakin jostakin.

1 187 autosta ainakin 1100 tuntui hiljentävän vauhtia huomioliivini nähtyään. Vaikka siis suojatiepäivystäjällä ei ole mitään erityisoikeuksia, valtaa hänellä näyttää olevan... Kuitenkin on kuljettajia - sekä henkilöautojen että raskaan liikenteen - joiden kaasujalan asentoon ei näytä mikään vaikuttavan. Samoin Alikyläntien STOP-merkin takaa ajetaan pysähtymättä Lahelantielle. Lisäksi erään asfalttifirman lava-auto jätti tylysti pysähtymättä suojatien eteen, vaikka itse olin siirtynyt suojatien kohdalle ja vieressäni oli lapsi valmiina astumaan suojatielle. Hyi!

Urakka on tältä vuodelta ohi. Miellyttävä kuva jäi tällä kertaa päivystyksestä, vaikka aikaa kulutin enemmän kuin tavallisesti. Osasyy on varmaan sää - kumpanakaan päivänä ei satanut ja perjantaina oli jopa aurinkoista - mutta vielä suurempi syy taitaa olla kymmenien ohiajajien tervehdykset ja peukutukset!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenne, turvallisuus, suojatiepäivystys, koulumatka

Lahelan kyläkirjasta

Tiistai 21.6.2016 - Reino Myllymäki

Lahelan kyläkirjasta "Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut" tehtiin tarkoituksella päivittyvä teos. Nyt on pikku hiljaa kertymässä materiaalia, jonka läpikäymisen jälkeen kirjaa voi taas päivittää kolmanteen painokseen.

Viime syksynä postilaatikkooni pudotettiin muoviläpyskä, jossa oli kaksi lahelalaista suunnistuskarttaa 1980- ja 1990-luvulta. Kiitos. Olisi tosin hauska tietää, kuka kartat minulle lahjoitti. Kukaan ei ole vielä tunnustanut.

Olen saanut kaksi kassillista materiaalia, lehtileikkeitä, valokuvia ja mm. Knaapilantien tiekunnan papereita perustamisesta lakkauttamiseen saakka. Viimeksimainittujen joukossa oli kaavakartta Jokitien alueesta. 1950- ja 1960-lukujen taitteesta. Yllätyksekseni huomasin, että siina kauppa oli samalla mäellä kuin kauppa nykyäänkin on, eikä Alikyläntien ja Lahelantien risteys - missä edellinen kauppamme sijaitsi - ollut ollenkaan nykyisen näköinen.

Lisäksi olen saanut kasetin, jolle on puhuttuna historiallista materiaalia Lahelasta.

Tätä taustaa vasten katsoin parhaaksi laittaa kirjan 2. painoksen myyntiin alennettuun hintaan. Ovh:ltaan kolmen kympin kirjaa saa nyt Lahelan K-marketista hintaan 22 euroa. Niin kauan kuin painosta riittää. Kysy kassalta.

Pari kirjaa menikin siltajuhlassa mutta vielä pitää monen kirjan mennä kaupaksi, ennenkuin edes ajattelen kolmannen painoksen kirjoittamista. Tämä tiedoksi kaikille saatettakoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paikallishistoria, Lahela, tietokirjallisuus

Valtiolta rahaa Koskenmäen kiertoliittymän parantamiseen - entä sitten?

Perjantai 17.6.2016 - Reino Myllymäki

Viikko sitten uutisoitiin (Keski-Uusimaa 10.6.2016), että valtio antaa 1,4 miljoonaa euroa Koskenmäen kiertoliittymän parantamiseen. Vaikka summa kattaa vain 16,5 % kaikkiaan 8,5 miljoonan euron projektista, on se toki merkittävä. Aikaisintaan töihin aletaan ensi vuonna.

Koskenmäen kiertoliittymä ei ole pelkkä Koskenmäen kiertoliittymä, vaan projekti kattaa myös kiertoliittymän rakentamisen Vaunukankaalle Lahelantien alkupäähän. Koskenmäen kiertoliittymän hengenahdistuksen poistamisen lisäksi tuokin parannus on tarpeellinen. Joka ei sitä usko, menköön melkein mihin aikaan tahansa kokeilemaan Vaunukankaantieltä Nahkelantielle liittymistä. Ainakin vasemmalle kääntyminen on tuskaa, samoin Lahelantielle pääseminen ja päinvastoin.

Projektit ovat siis tarpeellisia. Tulemme iloitsemaan niistä, kun ne ovat valmiita ja liikenne sujuu.

Mutta siihen asti elämä tulee olemaan yhtä helvettiä. Sekä Vaunukankaan että Koskenmäen kiertoliittymien alue tulee olemaan pitkään yhtä tietyömaata, mikä ohjaa ex-Vesitorninmäen, Vaunukankaan, Häklin alueen, Nahkelan, Ristikiven sekä Lahelanrinteen ja -kankaan liikenteen Lahelantietä etelään.

Kaija Haapamäki muistutti minua Lahela-seuran hallituksen kokouksessa viime tiistaina, että olin Lahelantertussa pidetyn liikenneillan lopuksi todennut, että Tuusulanjoen sillan pitäisi valmistua ennenkuin Vaunukankaan ja Koskenmäen kiertoliittymiä aletaan rakentaa.

Muistan asian vain hämärästi mutta kalenterini muistaa liikenneillan olleen 1.11.2011. Olimme vuotta aikaisemmin laskeneet Jokitien liikenteen. Oli kestämätöntä ajatella Jokitien 2,5 tonnin siltoineen toimivan läpikulkuyhteytenä, kun kiertoliittymiä rakennettaisiin.

Onneksi Stenbackan kaavoitus ja Tuusulanjoentien rakentaminen siltoineen eteni myötätuulessa ja Koskenmäen projekti lievässä vastaisessa, jotta asiat toteutuivat oikeassa järjestyksessä. Kaikki tuskin tapahtui kuitenkaan sattumalta, joten kiitos kunnan virkamiehille ja luottamusmiehille.

Sillä Tuusulanjoentie siltoineen alkaa olla valmis. Juhlistamme sillan avaamista maanantaina 20.6. klo 18-20. Ohjelmaakin on. Tervetuloa, kaikki mukaan!

2 kommenttia . Avainsanat: liikenne, Lahela, kehittäminen

Lentoparkki Ruotsinkylään?

Tiistai 24.5.2016 - Reino Myllymäki

Moni on huomannut kai Maisalantietä ajaessaan, että Bergan kaarteesta on kadonnut kellertävä talo. Sen tilalle on tullut tiehen uusi liittymä.

bergan_kaarre_2010_pieni.jpg

Itselleni ei ollut yllätys, että talo katosi. Se oli jo aika huonokuntoinen. Etelästäpäin tultaessa talon jälkeen oli ja on tieliittymä. Minulle ei avautunut, miksi puretun talonkin kohdalle on rakennettu tieliittymä.

Nyt näin suunnitelmia, joiden mukaan alueelle aiotaan rakentaa lentoparkki. Siihen on tarkoitus käyttää kaksi tilaa yhteispinta-alaltaan 2,789 hehtaaria eli 27 890 neliömetriä. Kauhean suuresta lentoparkista ei siis ole kyse, varsinkin kun moottoritien reunaan on suunnitelmissa jätetty 25 metrin säilytettävä metsäkaista.

Jäin pohtimaan sitä, että kuka tätä lentoparkkia tarvitsee? Riihikallioon Kodin-Terran luo on noussut lentoparkki, joten jonkinlaista kysyntää näköjään on. Useimmat lentoparkithan ovat lentokentän luoteis- ja länsipuolella; kai niitä muuallakin tarvitaan.

Sitten jäin pohtimaan, että kuinka kiinnostava tuo lentoparkki toteutuessaan olisi lentomatkustajan näkökulmasta. Potentiaaliset asiakkaathan tulisivat Hyrylän, Järvenpään ja Keravan suunnasta Tuusulanväylää pitkin. Ensin ajo ohi Kulomäentien risteykseen, kiepautus 270 astetta Kulomäentielle nokka kohti Korsoa, sitten 90 asteen käännös Vanhalle Tuusulantielle nokka kohti pohjoista ja vielä kiepautus 90 astetta Tuusulanväylän ali Maisalantietä pitkin Bergan kaarteeseen. Olisiko jotain 4,5 kilometriä siitä kohdasta, kun ohitin lentoparkiksi suunnitellun alueen Tuusulanväylällä? Ajaisinko saman tien lentokentälle, jos olisin sinne menossa? Ei tunnu kovin otolliselta paikalta lentoparkille.

Myöskään Etelä-Tuusulan asukkaat eivät riittäne lentoparkin asiakkaiksi.

Mikä siis on maanomistajan motivaatio? Totta kai sitä periaatteessa omalla maallaan saa tehdä mitä tahansa, kunhan se on kaavan ja lakien mukaista toimintaa.

Lentoparkki on suunniteltu kumpuilevalle alueelle. Tietenkin alue pitää raivata, kuoria pintamaat pois ja louhia alue suoraksi. Suunnitelmien mukaan lentoparkin rakentamisen myötä alueelta poiskuljetettaisiin maata 27 900 kuutiometriä. Siis keskimäärin metrin verran joka kohdasta. Suunnitelmat ovat vielä karkeat, toteutuvat louhintatasot saattavat poiketa +/- 0,5 metriä suunnitelluista.

27 900 kuutiometriä on paljon. Jotain 2 000 rekkakuormaa. Hakija on maanrakennusliike.

1 kommentti . Avainsanat: Ruotsinkylä, Berga, lentoparkki, maankäyttö, osayleiskaava

Asuntomessut Tuusulaan 2020

Keskiviikko 16.3.2016 - Reino Myllymäki

Tuusula sai sitten kolmannet asuntomessunsa. Ne pidetään Rykmentinpuistossa vuonna 2020.

Ensimmäiset asuntomessut pidettiin Lahelassa vuonna 1970, toiset Nummenharjulla 2000 ja kolmannet Rykmentinpuistossa 2020. Tuusula tuntuu tykkäävän pyöreistä vuosista, eikös vain?

Toinen silmiinpistävä piirre on asuntomessujen väli. Kahden ensimmäisen väli oli 30 vuotta, toisen ja kolmannen vain 20 vuotta. Asuntomessujen järjestämisen välinen aika on lyhenemässä. Nyt sitten pitää vain arvioida, miten tuo lyheneminen tapahtuu. Lyheneekö se väli aina kymmenellä vuodella, jolloin neljännet messut olisivat vuonna 2030 vai lyheneekö väli aina kolmanneksella, jolloin neljännet olisivat vasta 2036 tai 2037 ja viidennet 2047 tai 2048? Ken elää, se näkee.

Tuusulan vuoden 1970 asuntomessut olivat kautta aikain ensimmäiset ja siten löivät pohjalukemat 85 000 vierasta, mikä yllätti järjestäjät ja voidaan tämänkin päivän perspektiivistä katsottuna pitää erinomaisena saavutuksena.

Vuoden 2000 asuntomessuilla Paijalan Nummenharjussa kävi 271 000 messuvierasta. Se on edelleen lyömätön ennätys, kakkosena taitaa olla vielä vanhemmat messut vuonna 1996 Ylöjärvellä, jossa kävi 262 000 messuvierasta. Tuusulan jälkimmäisten asuntomessujen jälkeen 200 000 messuvieraan raja on rikottu vain kerran, vuonna 2002 Kotkassa.

Mikä siivitti Tuusulan vuoden 2000 asuntomessut ylittämättömään ennätykseen? Sanoisin, että pääkaupunkiseudun läheisyys ja omakotivaltaisuus. Esimerkiksi viime vuoden asuntomessut Vantaan Kivistössä jäivät vaatimattomaan 138 756 kävijään, vaikka Kehärata aikataulutettiin valmistumaan parahiksi asuntomessuille ja messujen vetonaulaksi raahattiin 70-vuotias Douglas DC-3 -kone.

Kävijämääriin vaikuttaa siis sijainti ja sisältö mutta varmasti myös säät ja liikenneyhteydet. Messuilla käyminen voidaan tehdä helpoksi tai vaikeaksi yksityisautoilijoille mutta vain, jos tuleminen omalla autolla koetaan vaivattomaksi, yleisö vaivautuu paikalle. Säille emme voi myöskään mitään mutta erilaisiin säihin varautumiselle voimme.

Viime vuosina on jäänyt parit asuntomessut väliin mutta sitä ennen taisin itse käydä Tornion vuoden 1987 asuntomessuista lähtien yhtä poikkeusta lukuunottamatta kaikki. Tosin koin sen jo osittain ammattivelvollisuudeksi, olinhan asuntorakentajalla töissä 1988-2009.

1 kommentti . Avainsanat: asuntomessut, Tuusula, rakentaminen, pientalo

114

Lauantai 2.1.2016 - Reino Myllymäki

114. Sen verran "Lahela-kirjaa" eli kirjaa Ruohottuneet polut, asvaloidut kadut myytiin vuonna 2015.

23 kirjaa myytiin Ruotsinkylän kyläpäiwänä 19.9.2015 ja Lahela-seura on sen jälkeen myynyt K-market Lahelan kautta 62 kirjaa. Muuta tietä ostajalle kirja on päätynyt 29 kertaa. Näiden joukossa on myös suurten toimijoiden - Kirjavälityksen ja BTJ:n - kautta menneet kirjat. Niinpä kirja on päätynyt myös Keravan ja Tuusulan kirjastojen valikoimiin.

777. Sen verran euroja (laskujeni mukaan) kirjaprojekti on tuonut Lahela-seuran kassaan. Niin sen on pitänytkin. Joka kirjasta menee edelleen 2 euroa Lahela-seuralle mutta kyläpäivillä ja K-market Lahelan kautta menneistä vielä enemmän. Rahaa hyvään työhön.

Lahela-kirja on tehty digipainotekniikalla. Kädessä pidettävä kirja on digitaalisen prosessin analoginen lopputulos. Useimmat ovat edelleen sitä mieltä, että perinteisen kirjan käyttöliittymä on vastustamattoman hyvä digitaalisiin kilpakumppeneihin verrattuna. Kaikki eivät toki ole samaa mieltä.

Digitekniikka mahdollistaa pienet tuotantoerät. Ykköspainosta tehtiin 100 kpl: kaksi tuotantoerää, kumpikin 50 kpl. Kakkospainosta uskaltauduin ottamaan heti 100 kpl tuotantoerän. Ei tarvitse ottaa heti tuhansien kappaleiden painosta. Kirjaa voi siten korjata ja täydentää.

Uutta materiaalia on jo käytettävissä, eri asia sitten on, milloin sen ehtii ja jaksaa purkaa sanoiksi. Haaveissa on myös kylän vanhojen talojen sukuhistorioiden muuttaminen kirjalliseen muotoon; sille ei ole ollut aikaa eikä se ole myöskään alkaneen vuoden eikä seuraavankaan tavoitteissa. Lupasin nimittäin kesälle 2017 valmiiksi sekä Forsnabban (Myllymäen) talon perustajan Elias Olavinpoika Ahon jälkeläisiä käsittelevän kirjan että isäni vanhempien - Otto ja Saima Myllymäen - esivanhempia koskevan kirjan. Kun ne on saatu valmiiksi, sitten ehkä...

Sitä paitsi vuonna 2016 painaa päälle myös Ruotsinkylän kyläkirja. Mikähän senkin nimeksi tulee?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjoittaminen, tietokijoittaminen, kirjailija, tietokirjailija, Lahela

Neljän kirjan vuosi

Perjantai 11.12.2015 - Reino Myllymäki

"Reino kirjoittaa kirjan vuodessa, kaksi parhaassa", sanoi työtoverini Toni Hinkka joskus. Piti paikkaansa. Kirjoitin vuonna 2010 kirjan Miksi tietojärjestelmäprojekti epäonnistuu? ja sen jatkoksi seuraavana vuonna kirjan Onnistunut tietojärjestelmäprojekti. Kun samana vuonna valmistui myös sukukirja äitini esivanhemmista, kaksi kirjaa kertyi vuodelle 2011.

Vuonna 2012 olin kakkoskirjoittajana Toni Hinkan kirjassa Paras neuvoni johtamiseen ikinä, jonka pohjana oli kolmisensataa johtamisneuvoa, joita saimme johtiajilta heitä kohdatessamme. Mutta sitten tuli pitkä tauko.

Vasta vuonna 2015 ryhdyin uudelleen kirjoitushommiin. Keväällä julkistettiin kirja Tietohallinnon organisointi, joka on siinä mielessä harvinainen opus, että moista ei löydy sen enempää suomeksi kuin englanniksikaan kirjoitettuna. Turun ilmailunäytöksessä kesäkuun alussa saatiin myyntiin VL Myrsky II -entisöintiprojektin puitteissa kirjoittamani VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2015 joka kertoo kotimaisen hävittäjälentokoneen kehittämisen taustat sekä itse kehittämisen prototyypin ensilentoon saakka; entisöinnin osalta entisöintiprojektin aikaansaannokset vuosien 2013-2014 osalta.

Olin vuonna 2013 kirjoittanut Tuusulan XXIV Aikakirjaan artikkelin vuoden 1970 asuntomessujen jälkeisestä Lahelasta. Kun Lahela-Seurassa oli kiinnostusta saada artikkeli myös kirjan muotoon, aloin muutama päivä artikkelin julkistamisen jälkeen puuhata kirjaa. Kirjoittaminen edistyi hitaasti eikä kirja ehtinyt Ruotsinkylän syystapahtumaan. Vuoden 2015 syystapahtumakin tuli aika nopeasti vastaan ja jouduin kiirehtimään kirjaa kasaan. Ehti se. Julkistustilaisuudesta tuli sikäli erikoinen, että olin itse samaan aikaan Englannissa lentonäytöksissä. Näin siis syntyi Lahela-kirja Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut.

Vuoden neljäs kirjani - 32-sivuinen A4-kokoa oleva VL Myrsky - Historia ja entisöinti 2016 - julkistetaan huomenna lauantaina 12.12.2015 klo 14 Suomen Ilmailumuseon joulumyyjäisten yhteydessä. Kirjan julkistamista aikaistettiin niin, että se saatiin myyntiin ennen joulua. Kirjan historiaosuus lähtee siitä, mistä ykkösosa jäi eli vuoden 1942 alusta ja päättyy jonnekin joulukuulle 1943, jolloin suursarjan ensimmäinen kone valmistui. Välissä neljä Myrsky-onnettomuutta, joista kaksi johti koneen tuhoutumiseen ja niistä toinen vei koelentäjän hengen. Entisöintiosuus puolestaan käsittää vuoden 2015 aikaansaannokset, kolme ilmailunäyttelyä, runkotyöt ja massiivisen siipirakennusosaprojektin alkupätkän.

Tämän viimeksimainitun kokoaminen oli lopulta aika raskas urakka. Kävi nimittäin niin, että torstaina 8.10.2015 klo 17 Kodin-Terran parkkipaikalla ammattivorot tunkeutuivat autooni ja veivät kojelaudalta kaiken mitä siinä oli ja sen lisäksi poikkeuksellisesti kuskin penkin taakse jättämäni tietokonelaukun. Vaikka materiaalia oli varmistettu, vaikka osa oli pilvessä, vaikka osa löytyy sähköpostista ja vaikka osan saan ihmisiltä, joille olen lähettänyt materiaalia, erotukseksi jäi yhtä ja toista, niistä ikävin oli 80 % valmiuteen saatettu Myrsky-julkaisu. Se on siis kirjoitettu suurelta osin kahteen kertaan.

Lisäksi kesäkuussa sai painetun muutonsa artikkelini Liiketoimintamuutosta ei voi ostaa - se pitää tehdä itse! Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan kustantamassa kirjassa Silmät auki IT-etiikkaan.

Olen kustannustoimittanut ja taittanut neljä ensimmäistä kirjaa. Vuonna 2013 päätimme perustaa kirjankustantamon, joka sai nimen Ketterät Kirjat Oy. Yhtiö kustansi vuonna 2014 Pentti Salmelan kirjan Hiljainen tieto, innovaatio ja IT ja vuonna 2015 edellä mainittujen ammattikirjojen lisäksi Marjatta Jaben kirjan Ikä voimavarana ja Toni Hinkan kirjat Karisma ja Joulupukin johtamispaja.

Selvyyden vuoksi nuo VL Myrsky -kirjaset ovat Ilmailumuseoyhdistys ry:n kustantamia ja taitattamia, niitä voi ostaa IMY:n verkkokaupasta www.imy.fi. Muita kirjoja saa Ketterät Kirjat Oy:n verkkokaupasta, Lahela-kirjaa Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut ja Joulupukin johtamispajaa myös Lahelan K-marketista ja Kokoushotelli Gustavelundista. Mainioita joululahjaideoita, vaikka tietysti olen jäävi sanomaan mitään.

Semmoinen oli minun kirjallinen vuoteni. Nyt voi sanoa, että "Reino kirjoittaa kirjan vuodessa, neljä parhaassa". Pitäisi vielä liittyä Suomen Tietokirjailijoiden jäseneksi.

1 kommentti . Avainsanat: kirjoittaminen, tietokijoittaminen, kirjailija, tietokirjailija, Lahela

Tieto, tulkinta ja ymmärrys

Tiistai 6.10.2015 - Reino Myllymäki

Kustannukset_vs_koko_1.PNG

Ihan kirjoituksen alkuun pyydän lukijaa tulkitsemaan oheista viivadiagrammia, "käppyrää", jossa j-muotoinen käyrä laskee ja kääntyy lopulta nousuun. Miltä kohdalta x-akselilla käyrän alapäässä oleva tasainen osa mielestäsi alkaa?

Minun silmissäni tuo tasainen alue alkaa suurin piirtein x-akselin arvojen 100 ja 1000 puolesta välistä. Nopeasti katsottuna siis suurinpiirtein kohdasta 600.

Väärin! Kyseessä on logaritminen asteikko. 100:n ja 1000:n puoliväli on 316. Y-akselin arvo 5 000 on x-akselin kohdassa 126.

Mistä käyrästä on kysymys? Käyrä löytyy Juha Aaltosen, Tanja Kirjavaisen ja Antti Moision kirjoittamasta tutkimusjulkaisusta Efficiency and Productivity in Finnish Comprehensive Schooling 1998-2004 , jonka on julkaissut Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 2006 (linkki). Käyrä löytyy sivulta 32. Seuraavassa kuvassa käyrä kokonaisuudessaan:

Kustannukset_vs_koko_2.PNG

Tutkimusaineiston mukaan oppilaskohtaiset kustannukset laskevat koulukoon kasvaessa. Kustannukset ovat luokkaa 4 500 €/oppilas, kun koulun koko on 300-1000 oppilasta. Koulukoon suuretessa yli tuhannen oppilaskohtainen kustannus näyttää hiukan kasvavan.

Tuoreemmassa selvityksessä optimaalinen koulukoko oli vielä noita vuosien 1998-2004 kokoja pienempi. Koulun saavutettua noin 100 oppilaan koon oppilaskohtainen kustannus ei enää laske, vaikka koulun oppilasmäärä kasvaakin.

Kirjoitan tätä muistutuksena tulevia keskusteluja varten. Vaikka kunnanvaltuutetut ovat sopineet, että tällä kaudella ei lähikouluja lakkauteta, kuulemani mukaan kunnantalolla on laitettu taas vanha levy soimaan: lakkautetaan kyläkouluja, säästetään seinistä eikä opetuksesta jne.

1 kommentti . Avainsanat: palveluverkko, kustannustehokkuus, tutkimustieto

Vuodet eivät ole veljeksiä

Maanantai 7.9.2015 - Reino Myllymäki

Sanotaan, että sade herättää luonnon. Alkukesän sateet huomioon ottaen voi todeta myös, että jos luonto ei olisi näillä sateilla herännyt, se olisi kuollut sukupuuttoon...

Sanotaan myös, että Suomen kesä on lyhyt. Vähältä piti, ettei voitu sanoa sen rajoittuneen perjantaihin ja lauantaihin 3.-4.7. Mutta sitten tuli elokuu, joka korvasi menetykset. Paitsi, että melkein kaikilla alkoi jo työt...

Nyt maanviljelijät tuskailevat puintien kanssa. Viljan puinti - niinkuin heinäntekokin - vaatii poutaa. Kaikki menee pieleen, jos vähän väliä sataa. Eikä se vilja siellä pellossa enää parane, päinvastoin: vaarana on, että se pilaantuu tai jää kokonaan korjaamatta.

Kirjoittaessani Ruotsinkylän kyläpäiwänä 19.9.2015 julkistettavaa Lahelan kyläkirjaa Ruohottuneet polut, asvaltoidut kadut ja lukiessani Mirja Alholan kirjaa Ruohottuneet polut vuodelta 1995, saatoin todeta, että samantapaisia tilanteita on ollut aikaisemminkin.

Hän kirjoitti: "Vasta toukokuun puolivälissä alkoi sataa. Ja juuri silloin pitäisi kylvää. Sateet estivät nyt kylvämisen ja sadetta riitti. Vasta toukokuun 25. päivänä pääsivät koneet vihdoinkin pellolle. Se on auttamattomasti myöhäistä... Moni viljelijä luopui aiemmista suunnitelmista ja jätti vehnät kylvämättä. Ohra kerkiäisi vielä..."

"Kesäkuussa satoi melkein jokaisena päivänä. Ilan lämpötila nousi 6-10 asteeseen päivisin, öisin oli pakkasasteitakin... Juhannus oli lähestymässä. Tullessani kesämökiltä Kerimäeltä, katselin junan ikkunasta peltoja. Yöllä oli satanut rankasti, kuten edellisinä päivinäkin. Heinä- ja ruispellot olivat maata muöten laossa, nousevatko lainkaan? Jos eivät nouse, niin ainakin ruis tuhoutuu... Radio ennusteli koko kesän vain huonoja ilmoja... Kerran he varoittivat hallanvaarasta ja ukkosesta yhtäaikaa. Niin tapahtuikin..."

"Tämän kylmyyden ja sateen keskelle tuli heinäkuussa naistenviikko. Kas, aurinko lehahti paistamaan. Kokonaista viisi kuumaa päivää saimme nauttia kesän lämmöstä... Naisten viikon päätyttyä satoi taas ja lämpö loppui."

"Elokuun ilmat olivat yhtä kurjia. Sateitten lisäksi puhalsivat kovat tuulet, ohra sentään kasvoi ja alkoi valmistua elokuun lopulla. Elokuun viimeisenä päivänä minut pysäytti uusi ääni. Ei tuntematon, mutta uusi tälle kesälle. Se oli puimurin puhetta!"

"Syyskuussa pääsivät useat Tuusulan viljelijät puimaan ohraa... Mutta 25.9. satoi taas ihan kammottavasti, pellot olivat toivottoman pehmeitä. Jokainen sadepäivä lisäsi tuhoa määrättömästi."

"Tuli lokakuu. Entä millainen? Tuli oikea loistolokakuu. Ei satanut. Kaikki se ränsistynyt vehnäkin, mikä jotenkin oli kasvanut, saatiin korjatuksi Tuusulan olosuhteissa... Koko 'kesän' paras kuukausi oli lokakuu."

Vuosi oli 1987. Itse olin töissä Kokkolan kaupungin isännöitsijäntoimistossa ja sinä kesänä vuoti katto jos toinenkin...

Vuodesta 1987 on sään ennustaminen parantunut todella paljon. Silti pitkän aikavälin ennusteiden luotettavuus on edelleen niin ja näin. Ilmasto on monimutkainen systeemi, jossa on jonkinlainen takaisinkytkentä. Regressio keskiarvoa kohden.

Niille, jotka nyt tuskittelevat puintien kanssa, toivon voimia ja uskoa siihen, että ilmat paranevat. Myös syksyllä 2015. Vaikkei vuodet veljeksiä olekaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sää, vuodenajat, paikallishistoria, Lahela

Vanhemmat kirjoitukset »